Palestiinalaisten yleinen mielipide 9/15

Ramallahissa sijaitseva tutkimuslaitos - Palestinian Center for Policy and Survey Research – on jälleen tehnyt haastattelututkimuksen Gazan ja Länsirannan arabien näkemyksistä ajankohtaisiin asioihin. Tutkimus tehtiin 17.-19.  syyskuuta 2015, tutkimus tehtiin haastattelemalla suoraan henkilökohtaisesti 1270 aikuista satunnaisesti valituilta 127 paikkakunnilta ja sen virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä.

 

Tutkimuksen keskeisiä tuloksia – lähteenä Palestinian Public Opinion Poll No (57) -   olen muokannut seuraavassa aihealuettaisiksi kaavioiksi:   

A) Palestiinalaisten presidentti?

Jos presidentinvaalit olisivat nyt ja ehdokkaina vain nykyinen presidentti Abbas ja Hamasin Ismail Haniyeh olisivat tulokset seuraavanlaiset eli että viimeisen kolmen kuukauden aikana Abbas on menettänyt johtonsa suosiossa Haniyeh’lle.



Jos Abbas pitää kiinni päätöksestään siirtyä syrjään oli seuraajatilanne kyselyn mukaan seuraavanlainen:

 

B) Konfliktin ratkaisu

 

Mainittakoon erikseen, että noin 66 % vastanneista kannattaa Hamasin ja Israelin keskinäisiä neuvotteluja pitkästä aselevosta Gazan saarron helpottamiseksi; kuitenkin enemmistö uskoo etteivät neuvottelut johda tulokseen. Näistä neuvotteluista enemmän artikkeleissa Hamas and Israel on Verge of the Deal sekä Gaza State Under Construction, West Bank Remains Bystander .

 


Kun Kahden-Valtion –ratkaisumallin suosio viime kuukausina on laskenut on puolestaan aseellisen vastarinnan suosio Palestiinan valtion perustamiseksi kasvanut.

 

C) Palestiinalaisten tavoitteet ja haasteet

 

Kesän 2015 aikana palestiinalaisia on tavanomaisen korruption, nepotismin ja hallintoeliitin vauraan elämäntyylin ohella suututtanut erityisesti viime Gazan konfliktissa kesällä 2014 tuhoutuneiden asuntojen jälleenrakennuksen hitaus ja toteutumattomuus huolimatta mittavista kansainvälisistä lahjoituksista sekä rakennustarviketuonnin lisääntymisestä näennäisen saarron helpottumisen myötä. Tähän taustoitusta kirjoituksessa Instead of Gaza’s Reconstruction Donor Aid Finances Terrorism And Corruption .

D) Erityiskysymyksiä

Hamasin ongelmista radikaalin islamin ja ISIS’n kanssa taustoitusta kirjoituksessa What’s Going On In Gaza (And Mideast Peace) .

MOSSAD täytti 65 vuotta

Maailman parhaana tiedusteluorganisaationa yleisesti pidetty Israelin tiedustelu- ja erityisoperaatioiden palvelu – MOSSAD (Hebrew: הַמוֹסָד‎, Arabic: الموساد‎, al-Mōsād; kirjaimellisesti "the Institute") – vietti perustamisensa 65. vuotismerkkipäiväänsä 24.9.2015. Tervehdyspuheessaan PM Benjamin Netanyahu totesi, ettei Israel kykene ratkaisemaan lähi-idän perustavaa laatua olevia ongelmia; Israealin aluulliset viholliset muodostavat kaksisuuntaisen uhan: toisaalla on Iranin johtama shiiamuslimien radikaali islam ja toisaalla sunnien radikaali islam jota nykyisin johtaa ISIS. Vaikka nämä viholliset taistelevat keskenään ei niiden ajattelussa Israelilla ole sijaa islamilaisessa maailmassa. Tästä syystä pääministerin mukaan Israelin ainoa puolustus on voima, ei vain alueellisesti vaan maailmanlaajuisesti jota Israelin asema mm kybersodan supervaltana osoittaa.

MOSSAD’n johtaja Tamir Pardo totesi organisaationsa kyenneen monistamaan monet MOSSAD’n erityiskyvyt yhdeksi tehokkaaksi keihäänkärjeksi valtion turvallisuuden takaamiseksi. Tämä ei ole tapahtunut äkillisesti vaan kerros kerrokselta 65 vuoden aikana.

MOSSAD on yksi kolmesta Israelin tiedusteluyhteisön pääkomponenteista yhdessä sotilastiedustelupalvelu Aman’in ja sisäisen turvallisuuden virasto Shin Bet’in kanssa. MOSSAD'n päämissiona on

• estää Israelin vihollisia saamasta käsiinsä epätavanomaisia aseita kuten erityisesti ydinaseita,
• ennaltaehkäistä ja estää terrori-iskut israelilaisia vastaan uokomailla, ja
• tukea IDF’ea sen tavoitteiden saavuttamiseksi.

MOSSAD'n operaatiot ja aktiviteetit ovat salaisia ja sen jäsenet anonyymeja. Virasto raportoi suoraan pääministerille. Se vähäinen osa joka toiminnasta tiedetään on vain jäävuoren huippu antaa aiheen väittää palvelun omaavan pitkän ja maineikkaan historian rohkeita ja mielikuvituksellisia operaatioita. Valitettavasti suurelle yleisölle nämä aktiviteetit ja niiden toteuttajat jäävät yleensä tuntemattomiksi ja parhaissakin tapauksissa joistakin harvoista tapauksista kerrotaan vasta vuosia niiden tapahtumisen jälkeen. Yhdestä MOSSAD’n näyttävimmistä operaatioista – Eichmannin pidätyksestä/kaappauksesta Argentiinassa on tehty mittava näyttely ja operaation yksityiskohtia ja siinä käytettyjä välineistöjä esitellään MOSSAD’n historia –sivulla (ENG).

Lähteet: Government Press Office ja MOSSAD.

Israel ja Venäjä koordinoivat toimiaan Syyriassa

Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu kävi maanantai-iltana [21.09.2015] Moskovassa neuvottelemassa presidentti Vladimir Putinin kanssa Syyrian tilanteesta ja erityisesti Venäjän sinne toimittaman kehittyneen aseistuksen päätymisestä Hizbollahin ja muiden terroristijärjestöjen käsiin. Edelleen Netanyahu oletettavasti pyrkii sopimaan käytänteistä joilla vältetään Israelin (IAF) ja Venäjän ilmavoimien ajautuminen keskinäiseen taisteluun ja venäläisten maajoukkojen joutuminen erehdyksessä IAF’n iskun kohteeksi. Israelin oletetaan tehneen useita ilmaiskuja Syyriaan estääkseen aseiden siirrot Hizbollahille Libanoniin.

PM Netanyahun seurueeseen kuului nyt poikkeuksellisesti IDF:n päällikkö Gadi Eizenkot ja sotilastiedustelun päällikkö Herzl Halevy, kansallinen turvallisuusneuvonantaja Yossi Cohen, prikaatinkenraali Eliezer Toledano ja pääministerin media neuvonantaja Boaz Stembler; sen sijaan normaalisti pääministeriä ulkomaanmatkoilla seuraavia toimittajia ei nyt kuulunut seurueeseen.

Venäjän kasvava läsnäolo Syyriassa

Aiemmin presidentti Putin oli vahvistanut Venäjän kasvavan läsnäolon Syyriassa presidentti al-Assadin tukena sodassa erityisesti Daesh’ia (ISIS) vastaan. Läntisten tiedustelutietojen mukaan Venäjä on perustamassa tukikohtaa Latakiaan, on lähettänyt useita taistelupanssarivaunuja [T-90 mallia], SU-27 tai SU-30 hävittäjiä, sotilasneuvonantajia ja teknikoita al-Assadin hallinnon tueksi. Lähde: BICOM

Latakiaan on toimitettu myös satoja parakkeja ja uusi ilmavalvontajärjestelmä, kehittynyt ohjuspuolustusjärjestelmä S-300 on lähetysvalmiina Jablahin uuteen tukikohtaan. Huhujen mukaan Latakiassa/Jablahissa on jo noin 3 000 venäläistä. Iran puolestaan on lähettänyt ainakin 1 000 Vallankumouskaartin eliittijoukkojen sotilasta Syyrian Ghoriniin, Latakian satamasta etelään, jossa on pieni ilmatukikohta. Nämä Iranin joukot ovat yhteydessä samalle seudulle Jablahiin tulleisiin Venäjän merijalkaväkiprikaatien 810 ja 336 joukkoihin. Vahvistamattomien raporttien mukaan venäläisjoukot ovat osallistuneet taisteluihin ISIS’ä vastaan Aleppossa. (Lähteenä mm Debkafile )
Damaskoksen lähellä olevan Mezzan ilmatukikohdan MiG-31 hävittäjälaivue antaa ilmatukea venäläis-iranilaisille joukoille ja jättimäinen Dmitri Donskoy TK-20 ydinsukellusvene on matkalla Syyrian vesille. Aluksessa on 20 Bulava ISBM ohjusta, kussakin 6 -10 MIRV-ydinkärkeä, jotka voidaan ohjelmoida eri kohteisiin. Venäjä on lähettänyt Syyrian armeijalle myös kehittyneitä MIL MI-28 (Havoc) hyökkäyshelikoptereita.

Tartus’in laivastotukikohdassa on tutka-asema ja itse tukikohta uudistettiin jo vuonna 2009. KoskanTartus ei sovellu suuremmille sota-aluksille on suunnitelmissa siirtää se Jablehin pohjoispuolelle, Rmaileh’iin. Siirron toteutuessa Tartusista tehtäisiin kansainvälinen vapaakauppa-alue.

Washington painosti Bulgariaa ja Kreikkaa sulkemaan ilmatilansa Syyriaan meneviltä venäläiskoneilta, Iran puolestaan avasi ilmatilansa joten Syyrian sotilaallinen varustaminen on sujunut häiriöttä. Teheranin ohella Bagdad on ollut suosiollinen venäläiskoneiden kauttakululle.
Venäläisten sotilaallinen läsnäolo ei jatkossa välttämättä rajoitu vain Syyriaan. Esimerkiksi elokuussa 2015 presidentti Putin esitti Israelille sen voivan tarvittaessa ottaa vastuun Israelin itäisellä Välimerellä sijaitsevien kaasukenttien turvallisuudesta tarjoten samalla 7-10 miljardin USD:n venäläissijoitusta Leviathan kentän kehittämiseen ja kaasuputken rakentamiseen sieltä Turkin kautta Eurooppaan.

Analyyseja

Israelin strateginen ympäristö on venäläisvaikutuksen kasvaessa muuttunut radikaalisti neljän tekijän myötä:

1. Aiemmista arvioista poiketen al-Assadin hallinto ei lyhyellä aikavälillä välttämättä romahda
2. Venäjän maa-, meri- ja ilmavoimien tukikohdat Syyriassa suojaavat paitsi al-Assadia myös Hizbollahia
3. Venäjän sotilaallinen läsnäolo rajoittaa Israelin iskuvalmiutta Syyriassa olevia Hizbollahin ja Iranin kohteita vastaan.
4. Venäjän ilma- ja merivoimat ovat vahvin ulkomainen asevoima itäisellä Välimerellä ja Israelin tulee välttää konflikteja tämän voiman kanssa; toisaalta Venäjä voi myös tarjota Israelin kaasukentille suojakilven.

Lähde: Debkafile

Professori Eyal Zisser analysoi tilannetta Israel Hayomissa seuraavasti: Ironisesti, USAn heikkouden valossa, Venäjästä on tulossa tärkeä peluri joka kykenee toimenpiteisiin joihin aiemmin vain Washington pystyi. Moskovalla on Jerusalemin ohella hyvät suhteet Damaskokseen ja Teheraniin, viime aikoina myös Riadiin ja Kairoon ja luo mahdollisuuden Venäjälle toimia myönteisesti vakautta ja rauhaa lähi-itään tuovana välittäjänä.

Lopputulema

Tapaamisen jälkeen antamassaan lausunnossa PM Netanyahu totesi keskustelujen olleen rakentavia ja että Israel ja Venäjä ovat sopineet yhteisestä mekanismista välttääkseen väärinkäsityksiä asevoimiensa välillä Syyriassa. (Lähde. Government Press Office).

Liite:

 

Some of my own articles about Syria

• Syria Updates: The New Islamic Front And Whodunnit III
• Syria Chemical Weapons Attack – Whodunnit II
• Demolition Of CW Stockpiles Is Only Contributory Factor In The Syria War
• The Four-stage Plan For Syria – Can It Work
• Whodunnit in Syria
• Syrian Rebels Admit Chemical Attack In Damascus???
• Syria: From War To Dissolution With Help Of Media

Op-Ed: Konstruktiivinen unilateralismi Israel-Palestiina -konfliktin vasemmistolaisena ratkaisuna

“I want to say here in 10 Downing Street, and reaffirm again, that I am ready to resume direct negotiations with the Palestinians with no conditions whatsoever … and I’m willing to do so immediately,” (PM Benjamin Netanyahu)

 

Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin on jo pari vuosikymmentä haettu ratkaisua ns ‘Kahden valtion’ mallista ilman mitään edistystä osapuolten syyttäessä epäonnistumisesta toisiaan. Kansainvälinen yhteisö pitää edelleen rutiininomaisesti kiinni mallistaan ja ainakin Israel on julkisesti todennut – viimeksi pääministeri Netanyahun Lontoon vierailun yhteydessä 10.9.2015 - voivansa aloittaa neuvottelut vaikka heti ja ilman ennakkoehtoja. Tässä mielessä Euroopan Parlamentin äskettäinen päätös ns miehitetyiltä alueilta tulevien tuotteiden leimaamisesta onkin Israel vastaisuudessaan ristiriitainen koska painostus tulisi kohdistaa Palestiinalaishallintoon näiden saamiseksi neuvottelupöytään. (EU:n uuden jutkuleiman taustoista esimerkiksi kirjoituksessa Top Priority of EU Foreign Policy: A New ‘Jude’ Badge ).

  Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana EU ja muu kansainvälinen yhteisö on lahjoittanut palestiinalaisalueille noin 25 miljardia euroa – henkeä kohden eniten verrattuna mihinkään muuhun konfliktialueeseen – mitättömin, ellei jopa kielteisin, tuloksin. EU on syyttänyt Israelia Länsirannan ja Gazan tilanteen ongelmista mm Gazan kuvitellun saarron, Länsirannan miehityksen ja uudisasutuksen verukkeilla. Pääasiallinen syy tilanteeseen ja mm Gazan jälleenrakennuksen hitauteen lienee kuitenkin löydettävissä toisaalta lahjoitusvarojen laajamittaisesta väärinkäytöstä että korruptiosta. (Tätä taustoitusta enemmän artikkeleissa Instead of Gaza’s Reconstruction Donor Aid Finances Terrorism And Corruption ja Palestine – Placebo effect for people and society with 20 bn bucks )

Konflikti Israelin ja Palestiinan välillä ei ole ratkennut ’Kahden valtion’ eikä minkään muunkaan mallin pohjalta eikä ole nähtävissä sen ratkeaminen mahdollisen uudenkaan neuvottelukierroksen pohjalta. Tässä mielessä uusi tiekartta tai lähestymistapa tilanteen purkamiseksi olisi enemmän kuin tervetullut. Israelin vasemmisto on viime aikoina pyrkinyt tähän haasteeseen vastaamaan.  

’Kahden valtion’ parametrit

’Kahden valtion’ mallin sisältö on ollut selvillä koko tuloksettomien neuvottelujen ajan; ensimmäisiä luonnoksia oli ’Beilin-Abu Mazen’ suunnitelma v. 1995 ja yksi viimeisimpiä ns. ’Olmertin’ ehdotus v. 2008 (molemmat suunnitelmat löytyvät pääblogini sivulta document library ). Loppupeli eli ’Kahden valtion’ mallin viitekehys – ns. ’Clinton Parameters’ – käsittää sopimuksen rajoista 1967 linjojen mukaan keskinäisin maanvaihdoin täydennettynä, palestiinalaispakolaisten kotouttamisen muodostettavaan Palestiinan valtioon, demilitarisoidun Palestiinalaisvaltion ja Israelin turvajärjestelyt sekä Jerusalemin molempien valtioiden pääkaupunkina.

Israelin vasemmiston vaihtoehtoja

Israelin vasemmiston mielestä rauhanprosessiin tarvitaan uusi lähestymistapa. Opposition ja ’Sionistisen Unionin’ puheenjohtaja Isaac Herzog esittää maan jakamista israelilaisten ja palestiinalaisten kesken. Herzogin mielestä tämä on ainoa keino säilyttää Israel demokraattisena juutalaisvaltiona. Mikäli tämä jako syntyy neuvoteltavan sopimuksen perusteella on se voitto sionismille. Jo vuonna 2012 silloinen puolustusministeri Ehud Barak esitti, että Israelin tulisi määritellä tulevan palestiinalaisvaltion rajat lamaantuneen rauhanprosessin ohittamiseksi.

Hiljattain ’Sionistisen Unionin’ Knesset edustaja Hilik Bar esitti, että Israel aluksi tunnustaisi Palestiinalaisvaltion, jolla luotaisiin suotuisaa maaperää osapuolten keskinäisten suorien rauhanneuvottelujen aloittamiselle joihin liitettäisiin dialogi arabimaiden kanssa Arabiunionin rauhanaloitteen pohjalta.

Nähdäkseni nämä aloitteet ovat kuitenkin niin yleisluontoisia ettei niiden pohjalta mitään edistystä ole odotettavissa. Onneksi seuraavat kaksi muuta israelilaisvasemmistosta lähtöisin olevaa kehitysmallia menevät syvemmälle ja voivat nähdäkseni luoda pohjan uudeksi strategiaksi ’Kahden valtion’ mallin toteuttamiseksi.  

‘it’s in our hands’

‘Sionistisen Unionin’ MK Omer Bar-Lev toimi aikoinaan IDF’n eliittijoukkojen komentajana ennen yrittäjäksi ja Knessetin jäseneksi ryhtymistään. Entebben operaatioon osallistunut Bar-Lev kehotti operaation muistopäivän puheessaan Knessetissä PM Netanyahua ottamaan mallia Entebbessä surmansa saaneen veljensä (Yoni Netanyahu) johtajuudesta eli olla luja, aloitteellinen ja luova.

Omer Bar-Levin mukaan sionismin perusta on juutalaisten enemmistö kotimaassaan. Demokratiana Israelin tulee taata tasavertaiset ihmisoikeudet kaikille kansalaisilleen rajojensa sisällä. Kun Israel nyt kontrolloi 2.8 miljoonaa palestiinalaista Länsirannalla on maalla vain kaksi vaihtoehtoa demokratian säilyttämiseksi: joko palestiinalaisille on annettava täydet kansalaisoikeudet Israelissa jolloin tuloksena on ’Yhden valtion’ malli ja sionistisen vision tuhoutuminen, tai erottaa Israel palestiinalaisista jolloin nämä voivat kehittää oman valtionsa omien intressiensä pohjalta jolloin tuloksena on ’Kahden valtion’ malli.

Bar-Lev kuvaa ohjelmaansa sanoin ‘it’s in our hands.’ Israelin ja palestiinalaisten erottaminen toisistaan tapahtuu parhaiten keskinäisten neuvottelujen pohjalta. Menneet vuosikymmennet antavat aiheen olettaa ettei edistystä tällä pohjalla kuitenkaan synny. Bar-Levin mukaan ratkaisu tästä syystä on otettava Israelin omiin käsiin ja se on toteutettavissa kolmen vaiheen kautta:

• Ensimmäinen askel on lopettaa uudisasutusten/siirtokuntien rakentaminen nykyisten yhteisöjen [turva-aidan] ulkopuolelle,
• Toinen askel on ,Knessetin päätös kompensoida nyky-yhteisöjen [turva-aidan] ulkopuolisille siirtokuntalaisille jotka haluavat muuttaa takaisin Israeliin,
• Kolmas askel on suurentaa näin vapautuvilla Länsirannan alueilla Palestiinalaishallintoa siten että sille siirtyy täysi hallintovastuu ja muodollinen itsenäisyys näin kasvaneella alueellaan.

Käytännössä Bar-Levin esittämä ratkaisu merkitsi rajojen vetoa Israelin yksipuolisin toimin, Länsirannasta noin 60 %:n alueen luovutusta Palestiinalaishallinnolle ja noin 35 000 juutalaissiirtokuntalaisen evakuointia Israelin rajojen sisälle.  

Konstruktiivinen unilateralismi

Konstruktiivinen unilateralismi, jota voisi kuvata vaikkapa rakentavaksi yksipuolisuudeksi, on lähellä Bar-Levin ajatusmaailmaa. National Security Studies (INSS) –instituutti suosittelee Israelia soveltamaan konfliktiin samanaikaisesti sekä ’ylhäältä alas’ että ’alhaalta ylös’ lähestymistapaa eli ensinnäkin jatkamaan neuvotteluja palestiinalaishallinnon kanssa ja toisaalta valmistautumaan 100 000 siirtokuntalaisen vetämiseen organisoidusti Länsirannalta. (Tästä suunnitelma A:sta ja B:stä tarkemmin INSS:n julkaisussa ‘The Political Process: Plan A, Plan B, and What Lies Between Them’ ).

Vuonna 2009  korkeiden sotilas- ja turvallisuushenkilöiden perustama hallituksesta riippumaton vasemmistolainen Blue White Future,(’BWF’) vie tätä suunnitelmaa askeleen konkreettisemmalle tasolle myös toteuttamalla hankkeita jotka johtavat tavoitteeseen kaikkien israelilaisten asumisesta pysyvien turvallisten rajojen sisällä. Israelin tulisi ’BTW’n mukaan tehdä selväksi ettei Israelilla ole vaatimuksia pääosaan Länsirannan alueista vaan siirtokuntalaiset tulisi uudelleenasuttaa turvamuurin sisälle. ’BTW’n lähtökohtana ovat ’Kahden valtion parametrit’ joita kohden tukisi edetä riippumatta mahdollisista rauhanneuvottelujen kulusta. Turvamuurin ulkopuolinen uudisasutustoiminnan kasvu tulisi lakkauttaa. Israelin tulisi säätää lait vapaaehtoiselle evakuoinnille ja sen korvauksille sekä laatia uudisasutusohjelma Israelin muotoutuvien rajojen sisälle. Ohjelman tulisi käsittää kaupunkisuunnittelun ohella koulutukselliset, psykologiset, sosiaaliset ja muuta tarvittavat elementit.

‘BTW’ esittää politiikkaohjelmansa ajatuksen ’konstruktiivisesta unilateralismista’ hyväksymistä/sallimista myös kansainväliselle yhteisölle eli että tämä hyväksyisi Israelin, palestiinalaisten, USA’n ja muiden asianosaisten yksipuoliset toimet silloin kun ne edistävät ’Kahden valtion’ mallin toteutumista. Loppupelin parametrien sisällä on tällöin arvioitavissa edistävätkö jotkut yksipuoliset toimet tavoitetta vaiko eivät eli ovatko toimet rakentavia vaiko tavoitemallista etäännyttäviä. ’BTW’n mukaan esimerkiksi Hamasin ja Fatahin keskinäinen aselepo voi olla rakentava toimi mutta palestiinalaisten väkivaltainen kansannousu taas ei. Samoin uudisasutustoiminnan kasvun pysäytys turvamuurin itäpuolella olisi rakentava toimi kun taas uusien siirtokuntien perustaminen samalle alueelle ei. Edelleen Palestiinalaishallinnon pyrkimykset valtionsa tunnustamiseen mm YK:ssa eivät ole ristiriidassa ’Kahden valtion’ mallin kanssa ja itse asiassa Israelin voi olla jopa helpompaa neuvotella valtion eikä epämääräisen hallintorakennelman kanssa. Samoin ns palestiinalaispakolaisille olisi tällöin osoitettavissa turvallinen oma maa paluulle.  

Päätelmäni

Vaikka ‘Kahden valtion’ mallia on tuloksetta yritetty pari vuosikymmentä tuloksetta Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaisuksi pidän sitä edelleen realistisimpana vaihtoehtona. ’Yhden valtion’ malli johtaisi Israelin alasajoon joko juutalaisvaltiona tai demokratiana. Koska itse propagoimani alueellinen ’Kolmen valtion’ (palautus) malli, jossa Gaza palautetaan Egyptille ja erikseen sovittava osa Länsirannasta Jordanialle ( ks. The Three-State Option could solve Gaza Conflict ) ei vaikuta etenevän jäävät yksipuoliset toimenpiteet käyttökelpoiseksi keinoksi murtaa huonona vaihtoehtona pitämäni nykytila.

Nähdäkseni Israelin vasemmistopiireistä kumpuava konstruktiivinen unilateralismi muodostaa ajankohtaisen ja toteuttamiskelpoisen tiekartan pysyvämpiin rauhanjärjestelyihin. Toki Länsirannan ja jopa Gazan liittämistä yksipuolisella päätöksellä Israeliin on esitetty myös maan oikeistopiireissä. Tällaiset toimet kuitenkin johtaisivat ’Yhden valtion’ mallin kielteisiin seurauksiin kun taas osittaisen vetäytymisen sisältävät toimet viivat toimia ’Kahden valtion’ rakennusaineksina. Vähimmilläänkin konstruktiivinen unilateralismi voisi toteutuessaan johtaa aiemmin ’Kylmän rauhan ratkaisuksi’ - ‘Cold Peace Solution’ – kuvaamaani lopputulemaan.

Edellä kuvattua tematiikkaa käsittelin alun perin pääblogini kirjoituksessa

Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict

Iranista Israeliin: L'Shanah Tovah

Iranin presidentti Hassan Rouhani toivotti twitterin välityksellä hyvää uutta vuotta 13.9.2015 Juutalaisen uuden vuoden alun ja loman (Rosh Hashanah) kunniaksi. Presidentti Rouhani toivoi myös yhteisten Abrahamilaisten juurien syventävän kunnioitusta, tuovan rauhaa ja keskinäistä ymmärrystä. Rouhani teki samanlaisen tervehdyksen myös kaksi vuotta sitten heti valintansa jälkeen.

Presidentti Rouhani muisti myös Iranin juutalaisyhteisöä lahjoittamalla 170 000 US dollaria maan juutalaiselle sairaalalle. Päinvastoin kuin edeltäjänsä , Mahmoud Ahmadinejad, Rouhani lausui CNN:n haastattelussa valintansa jälkeen natsien syyllistyneen tuomittavaan rikokseen juutalaisia vastaan holokaustin aikana. L'Shanah Tovah.

Lähde: Virtual Jerusalem

Aiheesta aiemmin kirjoituksessa Israelilais-Iranilaisissa suhteissa muutakin kuin vihapuheita

Israelin uusi sotilaallinen puolustusstrategia

Israelin puolustusvoimat [IDF] julkaisi [13.8.2015] ensi kertaa 60 vuoteen Israelin puolustusstrategiaa määrittelevän asiakirjan – ”IDF Strategy”. 1950-luvulla silloinen pääministeri David Ben-Gurion hyväksyi sotilaallisen puolustuksen strategian; nyt IDF:n päällikkö kenraaliluutnantti Gadi Eizenkot päätti julkistaa Israelin uuden sotilasdoktriinin todennäköisesti ylimmän poliittisen johdon suostumuksella.

Asiakirjan johdannossa Eizenkot toteaa armeijan operationaalisen perusstrategian pohjaavan ns. turvallisuustriangeliin – Ben-Gurion käyttämä termi tarkoittaen ennakkovaroitusta, pelotevaikutusta ja ratkaisevaa voittoa – täydennettynä neljännellä elementillä eli puolustuksella.

33-sivuinen asiakirja tarkastelee IDF:ssa tapahtuneita muutoksia ja tulevaisuuden haasteita toteuttaen osaltaan armeijan useampivuotista työsuunnitelmaa. Asiakirjassa kuvataan mitä Israelin armeijalta on odotettavissa kolmessa eri tilanteessa: tavanomaisena aikana, hätätilassa ja sota-aikana. Tähän jakoon pohjautuen mm aiemmat Gazan ”sodat” [Protective Edge ja Pillar of Defense] luokitellaan uudessa strategiassa rajatuiksi operaatioiksi ja siten hätätilaksi ei sodaksi. Täten kyseisten operaatioiden tavoiteena oli vain palauttaa rutiinitilanne eikä esimerkiksi tuhota Hamasin hallintoa Gazassa; näin olisi tehty vain poliittisen johdon erikseen määrätessä.

Aiempiin strategioihin verraten nyt korostetaan maaoperaatioiden tehostamista, kyber –valmiuksien kehittämistä sekä tiedustelun, ilma- ja merivoimien selkeän ylivoiman säilyttämistä. Myös uhkakuvissa on selkeä muutos aiempaan; Eizenkotin mukaan uusi strategia pohjautuu näkemykseen, että naapurivaltojen uhat sotaan Israelin rajoilla ovat pienenemässä mutta Hamasin ja Hezbollahin sekä valtioista riippumattomien terroristiorganisaatioiden, kuten globaali jihad ja Daesh [Islamic State], uhat Israelille ovat kasvamassa ohjusten ja kyberhyökkäysten ohella. Ajankohtaisesti asiakirjassa on merkittävää ettei Irania ja sen ydinuhkaa juurikaan mainita.

Kansallisen turvallisuusstrategian keskeisimmäksi periaatteeksi nähdään varmistaa Israelin olemassaolo, tuottaa tehokas pelotevaikutus, mukautua konflikteihin ja tarvittaessa neutralisoida uhat. Perusoletuksena on, että vihollista ei voi lyödä puolustustaistelulla vaan selkeiden sotilaallisten tavoitteiden saavutus edellyttää hyökkäystä. Myös IDF:n kyber –valmiuksia tulee uudessa strategiassa käyttää sekä puolustukseen että hyökkäykseen kaikilla tasoilla ja toiminta-alueilla. Viime Gazan operaatioissa IDF vältti maavoimien käyttöä, nyt strategiassa todetaan että ratkaisevan voiton saamiseksi kaikkien mahdollisten voimien tulee olla valmiit operaatioon lähtiessä ja myös omata oikeutus voiman käyttöön.

Uhkakuvien pohjalta IDF tulee suosimaan pieniä, nopealiikkeisiä ja joustavia tarvittaessa eri rintamien välillä helposti liikkuvia yksiköitä suurten pysyvämmin sijoitettujen voimien sijaan. IDF:n hyökkäysominaisuuksia tulee strategian mukaan edelleen kehittää siten, että ne ovat käytössä useilla rintamilla ja useissa ulottuvuuksissa – maalla, merellä ja ilmassa –samanaikaisesti. Kehityksen on mahdollistettava tarkka, moniulotteinen tulivoima lyhimmässä mahdollisessa ajassa läpi laajalla kohdealueella. Toimintakykyä on kehitettävä myös syvällä linjojen takana ja jopa ilman huoltoyhteyksiä.

Uudessa strategiassa puhutaan ensi kertaa myös raja-alueiden haavoittuvuuden pienentämisestä keinoina esimerkiksi niiden evakuointi välittömän vaaran uhatessa. Tämän uskotaan olevan vuoden 2014 operaatio Protective Edgen opetuksia; tällöin Gazan rajalla sijaitseville yhteisöille ei ollut mitään organisoitua evakuointiohjelmaa.

IDF Mission

To defend the existence, territorial integrity and sovereignty of the state of Israel. To protect the inhabitants of Israel and to combat all forms of terrorism which threaten the daily life.

Uusi strategia tuo esiin myös tarpeen tehdä ero armeijan toimintakyvyssä toisaalta sodan aikana ja sotien välillä ["campaign between the wars" – CBW]. Viimemainitun osalta kuvataan IDF:n ja tiedusteluyhteisön toimia tarkkailla ja heikentää Israelin vihollisten hyökkäyskykyä. CBW:n keinoina mainitaan sarja salaisia puolustuksellisia ja hyökkäyksellisiä sotilasoperaatioita, joita IDF on toteuttanut rutiininomaisesti mm Iranin suhteen.

Eizenkot päättää asiakirjan korostamalla inhimillistä pääomaa:

“IDF on aina saanut voimansa henkilöstönsä laadusta ja siitä syvästä yleisestä ymmärryksestä, että armeija takaa Israelin kansallisen olemassaolon. IDF puolustaa ja suojelee Israelia kaikissa olosuhteissa tukeutuen johtajiensa ja sotilaidensa ydinluonteeseen: taisteluhenkeen, aloitteellisuuteen ja laadukkaaseen operointiin sekä haluun saavuttaa tavoitteet ilman kompromisseja.”

Lähteet: Israel Hayom, Ynet, 

Raportti (hepreaksi) tässä!

Lisää aihepiiristä

Aiempi ulkopuolinen analyysi Israelin sotilasdoktriinista: Israel's Strategic Doctrine - RAND Corporation
Aiempi IDF:n julkinen tiivistelmä sotilasdoktriinista: IDF Doctrine
Diaesitys:
[slideshare id=26705376&doc=israaeliarmymsncorevalues-130930132123-phpapp01]

Virtuaalirintaman sotilaat:

Aseiden ja ohjusten sijasta Israelin sotilaat voivat joutua jatkossa yhä enemmän taistelemaan näppäimistöjen ja kuvaruutujen avulla mm potentiaalisia digitaaliterroristeja vastaan. Taistellakseen uudella virtuaalisella rintamalla, IDF:ssa valmistui jo vuonna 2012 ensimmäinen luokka ns. ‘Cyber Defenders’. Jo vuonna 2011 armeijan pääesikunta perusti “Cyber Defense” divisioonan suojelemaan IDF:n verkkoa hakkeroinnilta ja soluttautumiselta. IDF kuin myös Israelin pankit ja julkishallinnon virastot ovat jo lain mukaan velvoitettuja suojautumaan hyökkäyksiltä ja IDF:n tätä varten kouluttamat joukot ovat valmiit puolustamaan kaikkia elintärkeitä verkkoja. Nyt em koukutusta on kehitetty edelleen ja puolustuksen ohella kyberjoukot voivat myös mennä aktiivisesti mukaan eri tilanteisiin, viime kurssilla koulutettavat rakensivat mm mallikaupungin monimutkaisten kyberoperaatioiden toteuttamiseksi. Lähde: IDF

Save this on Delicious

IDF digitalisoituu

Enää eivät armeijan komentajat kentällä joudu turvautumaan vain radioaaltoihin ja painettuihin karttoihin operaatioissaan vaan he hyödyntävät tablet laitteita löytääkseen viholliset, ansoitetut rakennukset tai tunnelit kuin myös tietääkseen omien joukkojensa sijainnit. ”Olemme sulkemassa aukon kohteen tunnistajan ja ampujan välillä”, toteaa eversti Yariv Nir, ’C4I Cyber Operations’ osaston päällikkö. Hänen osastonsa on merkittävästi edistynyt IDF:n digitalisoinnissa luomalla yhden integroidun langattoman verkon koko armeijalle käsittäen siis niin armeijan, ilmavoimat kuin laivastonkin. Ev. Nir’in mukaan eri voimien tulee nähdä sama tilannekuva ja toimia synkronoidusti.

Operaatio ‘Protective Edge’n yhteydessä useat IDF:n divisioonat ensi kertaa hyödynsivät tätä uutta verkkoa esimerkiksi kun heinäkuun 8. Hamasin terroristit soluttautuivat Israeliin Zikimin lähellä. IDF:n kenttätarkkailija havaitsi hyökkäyksen ja jakoi sen suoraan reaaliajassa verkkoon; tieto oli samantien sekä laivaston että ilmavoimien käytössä jotka koordinoivat keskenään iskun kohteeseen.


Uuden verkon käyttö ei rajoitu vain sotikaallisiin konflikteihin vaan esimerkiksi vuoden 2015 Nepalin maanjäristyksen jälkihoidossa IDF:n humanitaarinen operaatio pystytti kenttäsairaalan joka sateliittiyhteyden kautta mahdollisti Wi-Fin. Täten IDF:n hoitohenkilökunta Nepalissa kykeni viestimään ja konsultoimaan Israelissa olleiden kollegoidensa kanssa mahdollistaen korkealaatuisen hoidon potilailleen. Samoin IDF:n etsintä- ja pelastusryhmät Nepalissa käyttivät verkkoa maanjäristyksen uhrien paikallistamiseen.

Mobiililaitteet mahdollistavat ev. Nir’n mukaan “kaikkien operation aspektien optimoinnin.” Tulevaisuudessa hänen mukaansa “algoritmit laskevat välittömösti esimerkiksi kenellä ampujalla paras hyökkäyskulma tai mitä asetta tulisi käyttää jossakin määrätyssä tilanteessa.” Nopeasti digitalisoituvassa maailmassa IDF säilyy teknologian kehittämisen eturintamassa turvaten rajansa niin fyysisesti kuin virtuaalisestikin. Lähde: IDF

Temppelivuoren häirikköryhmät laittomiksi

Israelin puolustusministeri Moshe Ya’aon julisti 8.9.2015 kaksi Israelin islamilaisen liikkeen Jerusalemin Temppelivuorella operoivaa organisaatiota laittomiksi valtion turvallisuuden, rauhan ja yleisen järjestyksen suojelemiseksi.

The Temple Mount in Jerusalem

Puolustusministerin mukaan Morabiton ja Morabitat ryhmien aktiviteetit ovat keskeinen tekijä luomassa jännitteitä ja väkivaltaa Jerusalemissa ja erityisesti Temppelivuorella; ryhmien toimet vaarantavat turisteja, vierailijoita ja pyhiinvaeltajia johtaen väkivaltaisuuksiin ja rajoittaen uskonvapautta. Ryhmät myös ovat sidoksissa vihamielisiin islamilaisiin organisaatioihin ja ovat jopa niiden ohjaamia. Israelin turvallisuuspalvelu Shin Bet ja poliisiviranomaiset suosittelivat ryhmien julistusta laittomiksi.

Islamilaisen liikkeen pohjoinen haaraosasto [The northern branch of the Islamic Movement in Israel] perusti kaksi organisaatiota – ‘Morabiton’ miehille ja ‘Morabitat’ naisille – Temppelivuorella vierailevien juutalaisten ahdistelemiseksi. Ryhmät toimivat päivittäisen kuljetuspalvelun avulla Triangelista [arabikylien keskittymä koillis-Israelissa], Galileasta ja Negevistä Temppelivuorille. Normaalisti muutama tusina miestä ja naista saapuu määräpäivinä liittyen paikallisiin itä-Jerusalemin asukkaisiin, viettävät suurimman osan ajasta luentoja kuunnellen tai rukoillen mutta keskeyttäen toimensa juutalaisten saapuessa alkaen ahdistella ja kirota näitä. Tämä käytös puolestaan ajoittain on johtanut väkivaltaan.

Kuljetusten ohella ryhmien järjestäytynyttä toimintaa kuvaa se, että ne ovat rekrytoineet palkattuja aktivisteja vierailemaan päivittäin Temppelivuorella, palkat ovat vaihdelleet 3000-4000 shekeliin ($771-$1,028) kuukaudessa. Palkkarahoja puolestaan on lähetetty mm kuriirien välityksellä Persian lahden valtioista länsirannalle ja sieltä itä-Jerusalemiin. (Lähteet: GPO ja Haaretz )

P.S:

Kuvasin kiellettyjä organisaatioita häirikköryhmiksi erotukseksi muista Temppelivuorella toimivista ryhmistä, jotka eivät tukeudu vain ahdisteluun. Aiemmin Jerusalemissa joukko arabeja hyökkäsi Al Aqsa moskeijan sisältä juutalaisryhmää vastaan joka käveli Vanhassa kaupungissa Tisha B’Av –päivän kunniaksi. Kyseinen muistopäivä on juutalaiskalenterin synkimpiä ja sitä vietetään vuosittain erityisesti kahden juutalaistemppelin tuhoamisen takia. Noin tuhannen osanottajan ohittaessa eteläistä seinää ns Dung Gaten alapuolella moskeijan sisällä olleet arabit räjäyttivät muutamia ilotulitteita ja alkoivat sitten kivittää ohikulkijoita. Poliisi epäili kyseessä olevan organisoitu terrori ja löysikin 30 naamioitua miestä Al Aqsa moskeijan sisältä. Kirjoitukseni ensimmäinen kuva esittää hyökkäyssuunnan.  Tästä enemmän kirjoituksessani 'Tisha B’Av –päivän kahakoita'

Uusi raja-aita Eilatista pohjoiseen

Israel alkanut rakentamaan turva-aitaa myös itäiselle Jordanian vastaiselle rajalle vastauksena sekä terroriuhkaan että laittoman siirtolaisuuden vähentämiseksi. Aidan ensimmäisen Eilatista Timnan hiekkadyyneille Aravan laaksossa ulottuvan 30 km:n osuuden pystytys alkoi 6. syyskuuta 2015. Kustannukset tästä osuudesta ovat 300 miljoonaa sekeliä eli noin £50 miljoonaa tai $ 76 miljoonaa ja työ kestää noin vuoden. Kaikkiaan koko hanke maksaa 3 miljardia sekeliä eli noin $760 miljoonaa. Aivan aiemman Siinain kuin myös Golanilla sijaitsevan Syyrian vastaisen raja-aidan tapaan tämäkin este käsittää itse aidan ohella vartiotornit, operaatiohuoneet ja kehittyneet tunnistus- ja valvontavälineistöt.

Israelin turvallisuusviranomaisten mukaan uusi Timnaan rakennettava lentokenttä – joka korvaa siviililiikenteessä Eilatin keskustan ja Ovdan lentokentät – vaatii valmisteluja koska se sijaitsee vain 200 metrin päässä rajalta. Kyseinen kenttä valmistuu vuoden 2016 aikana liikenteen alkaessa v. 2017.  Uuden kentän yksi tehtävistä on toimia varakenttänä mikäli sodan sattuessa Tel Avivin Ben Gurion lentokenttä joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Lähteet: BICOM ja Haaretz

Unkari ja Bulgaria hakevat aita-osaamista Israelista

Unkarin ja Bulgarian valtiojohto ovat kääntyneet Israelin puoleen saadakseen opastusta raja-aidan rakentamiseen mallinaan Israelin eteläiselle Egyptin vastaiselle rajalle pakolaisvirtoja hillitsemään toteutettu aita. Tuhansien lähi-idästä ja pohjois-Afrikasta tulevien pakolaisten paineessa sekä Unkarin että Bulgarian tarkoituksena on ajanmukaisten raja-aitojen pystytys mm Serbian vastaiselle rajalle.

Israel puolestaan tehosti rajavalvontaansa vuosien 2011- 2013 aikana laittoman Afrikasta tulevan siirtolaisvirran patoamiseksi tekemällä 245 mailin mittaisen raja-aidan kustannuksiltaan noin $ 400 miljoonaa . Ennen aitaa tuhansia kuukaudessa käsittänyt ihmisvirta on nyt liki tyrehtynyt. Raja-aita on varustettu liiketunnistimilla ja muilla välineillä turvallisuus- ja terroriuhkien pienentämiseksi. Jo aiemmin USA, Intia ja jotkut muut maat ovat lähettäneet delegaatioita tutustumaan aitaan liittyviin innovaatioihin. Lähde: The Times of Israel     

Mainittakoon, että Israel on viimeisen Gazan konfliktin seurauksena kehittänyt erityisiä tunnistimia rajan alittavien tunneleiden ja tunnelitöiden havaitsemiseksi. Erityisesti Yhdysvallat on suunnitellut tämän teknologian hankkimista Meksikon vastaiselle rajalleen. Kyseinen Siinain raja-aita on rakenteeltaan täysin erilainen kuin Länsirannan turvamuuri.  Todettakoon myös Unkarin osalta erityispiirre, että sen laittomasta pakolaisvirrasta kuluvan vuoden alkupuoliskolla huomattavan suuri osa oli Kosovon albaaneja; tästä ilmiöstä lisää kirjoituksessa The Mass Exodus of Kosovo Albanians

Egyptin kaasulöytö vauhdittanee myös Israelin Leviathania

Italialainen ENI energiayhtiö on löytänyt jättiläismäisen suuren kaasuesiintymän Egyptin talousvesiltä. Zohr 1X NFW –niminen esiintymä sijaitsee parisataa kilometriä Niilin suistosta pohjoiseen itäisellä Välimerellä ns ’Shorouk Block’ssa jonka hyödyntämisestä ENI teki vuonna 2014 sopimuksen Egyptin energiaministeriön ja Egyptin kaasuyhtiö EGAS’n kanssa kansainvälisen tarjouskilpailun jälkeen. (Lähde ja lisää: ENI )

Kyseessä on Välimeren suurin tunnettu kaasuesiintymä käsittäen 849 biljoonaa kuutiometriä (b.cu.m), aimpi suuruusennätys oli Israelin ‘Leviathan’ esiintymä 621 b.cu.m. ENI on Italian valtion 30 %:sti omistama yhtiö joka on toiminut Egyptissä jo vuodesta 1954 lukien ollen lisäksi Afrikan suurin öljyn ja kaasuntuottaja. ENI sanoo pyrkivänsä tuotannon aloittamiseen mahdollisimman pian.

Israelin osalta Egyptin kaasulöytö on sulkemassa ns. ’mahdollisuuksien ikkunaa’; Leviathan esiintymän hyödyntäminen on ollut hyvin hidasta johtuen Israelin kilpailulainsäädännön hankkeelle asettamista rajoituksista. Yhtenä ajatuksena on ollut, että Israelista myytäisiin kaasua Egyptiin ja alustavat sopimukset on jo tehty Tamar –esiintymän 71 b.cu.m:n kaasunerän myynnistä espanjalaisen ’Union Fenosa’n Egyptissä sijaitsevalle nesteytetyn kaasun jalostamolle ja edelleen on sovittu Leviathanin 105 b.cu.m:n kaasuerän myynnistä British Gas LNG:n jalostuslaitokselle niinikään Egyptissä. Lisäksi on tehty aiesopimus Jordanian kansallisen sähköyhtiön kanssa toimittaa Leviathanista 45 b.cu.m Jordaniaan.

Levuathania koskevat lainsäädännölliset seikat on nyt sovittu ja on oletettavissa, että ENI:n löytö tulee vauhdittamaan tämän Israelin suurhankkeen toimeenpanoa. Israelilla on nyt kuitenkin muutaman vuoden etumatka hankkeen teknisissä valmisteluissa. (Lähde: Jerusalem Post )

Maaliskuussa 2013 Israel jo solmi 20 vuoden sopimuksen Gazpromin kanssa Israelin nesteytetyn maakaasun markkinoinnista vahvistaen venäläisten asemaa globaaleilla LNG markkinoilla kun taas Israelilla puolestaan on mahdollisuus myydä kaasunsa sellaisenaan putkia myöten tai sähköksi tuotettuna korkeajännitelinjaa myöten Eurooppaan, tai sitten nesteytettynä maailmanmarkkinoille. Aiheesta tarkemmin kirjoituksessa Realpolitik: The Energy Triangle As Game Changer For The Eastern Mediterranean josta tiivistelmä suomeksi Energiakolmiosta itäisen Välimeren Game Changer