”Lame duck” päätös läpi YK:ssa

YK:n turvallisuusneuvostossa (UNSC) hyväksyttiin Joulun aatonaattona jopa historialliseksi luonnehdittu päätöslauselma - resoluution – jossa vaaditaan Israelia pidättymään uudisrakentamisesta Juudeassa, Samariassa ja itä-Jerusalemissa. USA pidättyi äänestyksestä.

14 turvallisuusneuvoston jäsentä kannatti Uuden Seelannin, Malesian, Senegalin ja Venezuelan tekemää ehdotusta päivä sen jälkeen kun sen alkuperäinen tekijä Egypti veti sen takaisin sen jälkeen kun Egyptin presidentti Abdel Fattah al-Sisi oli keskustellut USAn tulevan presidentti Trumpin kanssa. Sekä Trump että al-Sisi katsoivat olevan tärkeää, että USA:n uusi hallitus saa täyden tilaisuuden käsitellä palestiinalaiskysymystä kaikilta tahoiltaan täydellisen ja lopullisen ratkaisun saavuttamiseksi.

Trump antoi julkisen lausunnon, jossa hän kehotti Obamaa käyttämään veto-oikeuttaan estääkseen julkilausuman hyväksyminen, jota Turmp kutsui ”erittäin yksipuoliseksi ja Israelin vastaiseksi vaatien kaiken Israelin harjoittaman setlementti-toiminnan täydellistä lopettamista Juudeassa ja Samariassa sekä Jerusalemin itäosissa”. Trump soitti myös Obamalle kehottaen häntä estämään päätös-lauselman hyväksymisen veto-oikeuttaan käyttäen.

Trump ja al-Sisi New Yorkissa (Reuters)

Lähteet: Arutz Sheva ja Arutz Sheva

Päätöslauselma on sikäli poikkeuksellinen että aiemmin USA on lähes pääsääntöisesti estänyt Israelia tuomitsevat päätöslauselmat, nyt tapahtunutta onkin pidettävissä ns. "lame duck" (rampa ankka) aktiviteettina uuden hallinnon virkaanastumista odoteltaessa.  Israelilla – kuten myös USAn tulevalla hallinnolla - on eri näkemys sekä Länsirannan hallinnasta että siellä tapahtuvan asutustoiminnan merkityksestä rauhanprosessille. Ns. Oslon sopimusten mukaan alueen rajoista ja hallinnasta tulisi päättää Israelin ja Palestiinalaishallinnon keskinäisin neuvotteluin.

Päätöslauselmaprosessia voi sikäli pitää Israelin kannalta myönteisenä, että se selkeästi osoitti USAn uuden hallinnon kannattavan Israelin näkemyksiä ja jopa toimivan aktiivisesti niiden edistämiseksi. Päätöslauselman merkitys lienee sinänsä olematon: Israel jatkaa sittä huolimatta hyvää yhteistyötä Venäjän kanssa, Kiina on merkittävä investoija mm Israelin yhdyskuntarakenteeseen ja EU:n mittavat panostukset Israelin kanssa tehtävään tutkimus- ym. yhteistyöhön jatkunevat päätöslauselmista huolimatta.

---

Kirjoitus ilmestynyt ensinnä Ariel -verkkojulkaisussa.

Arraba – kaupunki täynnä lääkäreitä

ARRABAn Israelilais-arabilaisessa kaupungissa Ala-Galileassa lienee asukasta kohden enemmän lääkäreitä – yli kuusi jokaista tuhatta asukasta kohden – kuin missään muualla maailmassa. Nazaretista pohjoiseen sijaitsevan 24 000 asukkaan kaupungissa yleisin titteli on Tri. Sekä Israelin että OECD maiden keskiarvo on lähes puolet pienempi (Israel 3.4/1000 ja OECD 3.3/1000).



Vielä ihmeellisempää on lääkäreiksi valmistuvien kaupunkilaisten määrä. Keskimäärin Israelissa valmistuu vuosittain viisi lääkäriä 100000 asukasta kohden OECD keskiarvon puolestaan ollessa 11.5; Arraban luku on noin kaksikymmentä kertainen Israelin keskiarvoon verraten kun uusia lääkäreitä 24 000 asukkaan kaupungissa valmistuu 25-30 vuodessa.

Ansio Arraban kaltaisen lääketieteellisen ‘Mekan’ syntyyn kuuluu Dr. Hatim Kanaanehille, Arraban ensimmäiselle Harvardin yliopistosta valmistuneelle lääkärille. Kanaaneh palasi valmistuttuaan kotikaupunkiinsa 1960-luvun lopussa ja alkoi puhua paremman terveydenhuollon puolesta nostattaen samalla tietoisuutta terveydenhuollon ammateista erityisesti kaupungin arabiasujamiston keskuudessa. Aiempi Israelin terveysministeriön julkisen terveydenhuollon virkailija oli perustamassa yksityistä julkisia terveyspalveluja välittävää The Galilee Societya arabikaupunkien ja -kylien saamiseksi parempien terveyspalvelujen piiriin.

Dr. Hatim Kanaaneh innosti esimerkillään vanhempia investoimaan lastensa koulutukseen. Lääkäriammatti on sekä statussymboli että hyvin palkattu työ. Koska Israelissa on vain viisi lääketieteellistä ja kaksi hammaslääketieteellistä oppilaitosta useat israelilaiset opiskelevat alaa Euroopassa, Arraban arabiopiskelijat myös Jordaniassa. Viime vuonna arrabalaisia lääkäreitä valmistui 30 ja yli 200 kaupungin lääkäriä on oman alansa töissä.

Israelin arabiasukkaat ovat erityisen hyvin kunnostautuneita hakeutumaan lääkäreiksi, kaikkiaan yli kolmannes israelilaislääkäreistä tulee arabialueilta kuin myös kolmannes farmaseuteista.

Pohjois-Israelissa useat sairaalat sijaitsevat vajaan tunnin ajomatkan päässä Arrabasta ja kaupunki toivoo Israelin terveysministeriön rakennuttavan Galilean uuden sairaalan sinne. Uusi sairaala palvelisi kymmeniä juutalais- ja arabiyhteisöjä Haifan ja Safedin sekä Tiberiaksen ja Nahariyan välillä. Uuden sairaalan myötä uudet lääkärit myös saisivat työpaikkansa lähempänä kotikaupunkiaan.

Lähde:

Aihepiiristä aiemmin:

Israelin lääketieteellisten kehitysaskeleiden keskeisiä tekijöitä
Uusinnovaatio lyhentää rintaputken asennuksen minuuteista sekunteihin
United Hatzalah – Huippunopea SOS 24/7

---

Kirjoitus ilmestynyt ensinnä Ariel -verkkojulkaisussa

Israelin lääketieteellisten kehitysaskeleiden keskeisiä tekijöitä

 

 

 

Videokameran sisältävä kapseli endoskopiaan

Terveydenhoitopalvelut taistelukentillä ja kotirintamalla ovat olennainen osa puolustusta ja ihmiselämää kaiken edellä kunnioittavan – kuten Israelin - kansakunnan vahvuutta. Sotataitojen ja aseteknologian rinnalla Israelin edistysaskeleet lääketieteessä ja sen sovellutuksissa ovat johtavia maailmassa palveklen globaalisti niin konflikti-/katastrofialueilla kuin normaalioloissakin.

Israelin korkean teknologian teollisuutta ylistetään kaikkialla maailmassa ja nyt myös biotekniikan ala nauttii omasta menestyksestään. Israelissa on yli 1000 biotieteenalan yritystä. Ne kehittävät ja tuottavat innovatiivisia tuotteita, kuten Pill Cam ja ReWalk kävelyapujärjestelmä, jotka ovat vain kaksi esimerkkiä siitä, miten Israelin biotekniikka muuttaa maailmaa. Tärkeimpiä syitä onnistumiselle ovat ammattitaitoiset ja innovatiiviset ihmiset. Koulutettujen tiedemiesten ja insinöörien määrä on kriittinen tämän teollisuudenalan kasvulle ja Israelissa on enemmän tutkijoita ja insinöörejä asukasta kohti kuin missään muualla maailmassa: Israelissa heidän määränsä väestöstä on 140 henkilöä 10000 asukasta kohden, verrattuna seuraavana luettelossa olevaan Yhdysvaltoihin: 83 henkilöä 10000 asukasta kohden. Israelissa on myös eniten biotieteilijöitä asukasta kohden, yksi kolmesta Israelilaisesta tutkijasta on erikoistunut biotieteisiin. Asukasta kohden Israel on yksi maailman johtavista maista biofarma patenttien ja lääketieteen patenttien määrässä.

Israelin lääketieteen kehitystä tukee sekin, että liki 200 juutalaista alkuperää olevaa henkilöä on saanut Nobel palkinnon 1901-2016 joka luku muodostaa yli viidenneksen kaikista ko. palkinnon saaneista yksilöistä. Edelleen lääketieteessä juutalaisalkuperää olevia Nobel –palkinnon saajia on 55 – neljännes kokonaismäärästä ja n. 39 % USAhan menneistä palkinnoista. Lisäksi juutalaiset ovat voittaneet 36 Nobelin kemian palkintoa ja useat kemian innovaatiot omaavat myös lääketieteellisiä sovellutuksia. Lähde: JInfo

Israel käyttää lääketieteellistä osaamistaan kaupallisen hyödyntämisen ohella myös maailmanlaajuiseen humanitaariseen työhön. Tämän työn laadusta viimeisimpiä esimerkkejä on Israelin sotilaallisen kenttäsairaalan nimeäminen maailman osaavimmaksi ja tehokkaimmaksi lääketieteellisen katastrofiavun saralla YK:n terveysvirasto WHOn toimesta. Lähde: Israel21c

Yksinkertaisen tehokas sotakentillä ja siviilissä: Israeli Emergency (Trauma) Bandage, by First Care Products

Israelin lääketieteellisten kehitysaskeleiden keskeisiä tekijöitä ovat ainakin seuraavat:

• Globaalin alan huipun läheisyys ja kontaktit; kielen ja kulttuuritaustan ansiosta israelilaisten ja maailmalla olevien juutalaistiedemiesten välillä omaa potentiaalia myös tulevaisuudessa.
• Alaa tukemaan varten luotu ekosysteemi: insinööritaidot, laboratoriot, tehtaat, asiantuntijat. Ekosysteemi takaa teorian ja sen käytännön sovellutusten saumattomuuden ja yrutyskehityksen Start-up mikroyrityksestä kliiniseen testausvaiheeseen ja edelleen huipputason palvelu-/tuotantovaiheeseen.
• Horisontaalinen sektorirajat ylittävä yhteistyö. Esimerkiksi yksi merkittävimmistä lääketieteellisistä innovaatioista – nieltävä kapselikokoinen videokamara Pillcam – ja raketintorjuntaan suunniteltu Iron Dome ohjusjärjestelmä ovat molemmat Rafael –yhtiön innovaattorien tuote; Rafael puolestaan on Israelin armeija johtava aseteknologiaa kehittävä yhtiö.
• Israel Health Care Ventures (IHCV) on maan suurimpia pääomittajia.  
• I’M POSSIBLE ajattelutapa (Israelilainen mahdoton – impossible – sanan muunnos olen mahdollinen lähestymistavaksi)

Lisätietoa (ENG) aiheesta erityisesti   Israel21c -sivuilta sekä allaolevasta infograafista.

---

Kirjoitus ilmestynyt ensinnä Ariel -verkkojulkaisussa.

Egypti hukutti jälleen tunnelin Gazaan

Pikku-uutinen arabimediasta [Al-Masdar News]: Avustustyöntekijät noutivat neljän palestiinalaisen ruumiit jotka olivat hukkuneet Egyptin armeijan täytettyä vedellä Gazasta Egyptiin johtavan salakuljetustunnelin. Ruumiit noudettiin veden poistuttua tunnelista.

#Egypt floods #Gaza smuggling tunnel, killing 4 https://t.co/S4E8Iyku1j

— Al-Masdar News (@TheArabSource) December 4, 2016

Egypti säännöllisesti hukuttaa rajansa salakuljetustunneleita joita muutoin ei ole saatu tuhottua. Gazasta leviävän terrorin – ko tunneleita käyttävät myös Daesh Siinain osaston taistelijat – vähentämiseksi Egypti pitää Rafahin ylityspaikkaa auki hyvin harvoin josta syystä tunneleita on kaivettu rajan ali.
Gazan ns. saarrosta syytetään usein Israelia, jonka ylityspaikkojen läpi kuitenkin kulkee päivittäin satoja rekkalasteja tavaroita Israelin kautta Gazaan. Tunneliverkoston painopiste on Egyptin vastainen raja, Israeliin johtavien ns. hyökkäystunneleiden määrä lasketaan kymmenissä kun taas Egyptiin johtavia salakuljetustunneleita on tuhottu jo yli tuhat ja työn viimeistelemiseksi Välimerestä on kaivettu rajalle kanaali jota myöten merivesi johdetaan tunneleihin.

Aihepiiristä aiemmin:

Gaza’n tunnelisota jatkuu kaikilla rintamilla
Tunnelisodankäynnin uusi aika: Israelin maanalainen ’Rautakupoli’
Egypti iskee Hamasia vastaan
Raja-asema Gazaan tilapäisesti suljettu
Op-Ed: Egypti Gazan saartajana Israelin sijaan!

Op-Ed: Trumportunity - Israelin uusi mahdollisuus

 

Donald Trumpin presidenttikausi merkinnee uutta Obaman kauteen verraten  parempaa aikaa USAn ja Israelin välisissä suhteissa sekä myös uusia vakauttavia toimia Lähi-itään laajemminkin.  Trump, hänen siirtymäprosessinsa tiimi ja hänen avustajansa ovat jo suunnittelemassa uutta USAn ulkopoliittista suuntausta joka sisältänee sekä uusia visioita ratkaisuiksi että uusia strategioita niihin pääsemiseksi.  Samaan aikaan muut asianosaiset, erityisesti Israel, ovat valmistautumassa tämän mahdollisuuden -  ‘Trumportunityn’ - hyödyntämiseen.

Siirtymäajan pohdintoihin kuuluu myös kysymys siitä aikooko vielä istuva presidentti Obama tehdä viime hetken aloitteita tai päätöksiä esimerkiksi YK:ssa israelilais-palestiinalaiseen konfliktiin liittyen. Näitä päätöksiä voisivat olla esimerkiksi Israelin ns. siirtokuntien tuomitseminen YK:n turvaneuvostossa tai USAn luonnostelemien rajaehtojen - parametrien - esitys rauhansopimuksen pohjaksi.  Trumpin tiimi on jo kehottanut Obamaa pidättäytymään tällaisista ns. 'ramman ankan' liikkeistä. 

Israel-Palestiina -konflikti tullee olemaan osa laajempaa Trumpin presidenttiyden myötä tapahtuvaa geopoliittista muutosta jonka keskeinen osa odotettavasti on uusi pragmaattinen suhde USAn ja Venäjän välillä. USA on vuosia asteettain vetäytynyt Lähi-idästä kun taas Venäjä on täyttänyt näin syntynyttä tyhjiötä;  molempien puolien etuna lienee asioista sopiminen niin Lähi-idässä kuin Euroopassakin.

Edellä esittämäni ehkä voimakkaatkin yleiset odotukset ja päätelmät pohjautuvat Trumpin ja hänen avustajakuntansa Israel -suhteeseen, palestiinalaisreaktioihin ja Trumpin vaalikampanjan aikaisiin näkemyksiin hänen tulevan ulkopolitiikansa suunnasta.  Seuraavassa eräitä poimintoja näistä perusteluista:


Trump & Israel

“Israel is the one true democracy and defender of human rights in the Middle East and a beacon of hope to countless people,” (Donald Trump)

 

Jo vuonna 2013 ennen poliitikoksi ryhtymistään Donald Trump ylisti tukeaan  Israelille ja ihailevansa pääministeri Benjamin Netanyahua. Trump osallistui tällöin Likud -puolueen vaalivideoon:  "Vote for Benjamin, terrific guy, terrific leader, great for Israel."
Trump on investoinut paljon Arabinaihin muttei juuri Israeliin.  Vuonna 2006 diili oli kuitenkinnlähellä Trumpin ostettua Tel Avivin rajoilta maa-alueen suunniteltua 70-kerroksista Trump Toweria varten, seuraavana vuonna hanke kuitenkin kaatui.  Samoin kävi Netanyaan suunnitellulle Trump -hotellille ja Ashjeloniin suunnitellulle Trump golfkentälle.
Trumpin tuki Israelille ei ole laantunut aiempien epäonnistuneiden yrityshankkeiden myötä.  Myös Trumpin valien jälkeiset lausunnot ovat myötäilleet Israelin kantoja mm Kahden-valtion ratkaisun nykyongelmien suhteen. 

Presidentinvaalikampanjan aikana Trumpia - tai pikemminkin joitakin hänen avustajiaan - syytettiin flirttailusta antisemitistien kanssa.  Tällöin kuitenkin huomautettiin realiteetista, että Trumpin vävy on ortodoksijuutalainen, holokaustia paenneiden jälkeläinen ja että Trumpin oma tytär [Ivanka] kääntyi aviomiehensä uskoon ja että Trump on rehennellyt juutalaisilla lapsenlapsillaan.  Lisättäköön, että vävy Jared Kushner tullee olemaan todellinen Trumpin hallinnon 'harmaa eminenssi' ja presidentin tärkein neuvonantaja. 

Vaikka vaalien teemina oli pitkälti 'Amerikka ensin' on Trumpilla henkilökohtaista kunnianhimoa ratkaista Israel-Palestiina -konflikti koska tämä olisi sulka hänen hattuunsa mestarillisena diilintekijänä - the ultimate deal. Trump: “I’d like to do…the deal that can’t be made. And do it for humanity’s sake.” (Lähde: Behindthenews )

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=tm5Je73bYOY]
 
Israelin toiveet Trumpille

Israelin PM Netanyahu on jo kutsuttu vierailulle White Houseen hetinkun mahdollista.  Netanyahu on kutsunutc Trumpia Israelin tosiystäväksi ja odottavansa yhteistyötä alueen turvallisuuden, vakauden ja rauhan parantamiseksi. Ensimmäinen tapaaminen toteutunee maaliskuussa 2017 PM Netanyahun puhuessa  American Israel Public Affairs Committee (AIPAC) vuosikonferenssissa. 

Israelin ulkoministeriö on Al-Monitorin mukaan  jo valmistautumassa Israelin ja USAn suhteiden paranemiseen ensitapaamisessa ennakoidaan Israelilla olevan seuraavanlaisia tavoitteita:

Ensinnäkin Netanyahu halunnee korostaa fundamentalistisen terrorin olevan aluetta eniten epävakauttava tekijä Palestiina -kysymyksen sijaan eli Daesh (ISIS), Hezbollah ja Hamas ovat sekä Israelin että maltillisten arabimaiden uhka ja alueen tulisi liittoutua tätä uhkaa vastaan eikä askarrella Palestiinan valtiokysymyksen piirissä.  
Toisena aiheena Netanyahu nostanee esiin Iran ydinohjelma -sopimuksen jonka toteutumiseen valvontaan Netanyahu toivoo uuden presidentin koordinoivan toimensa läheisesti Israelin kanssa.
Kolmas aihe lienee USAn ja kansainvälisen paineen vähentäminen ns. siirtokuntarakentamista vastaan,  veto-oikeuden käyttö YK:n turvaneuvostossa Israelille kriittisten päätöslauselmien yhteydessä sekä muun mm EU:n taholta tulevan ulkopuolisen puuttumisen estäminen kahdenvälisten israelilais-palestiinalaisten neuvottelujen sijaan.

Israelin ulkoministeriön salainen muistio [The Trump Administration — Preliminary Comments] hahmottelee tulevan presidentin ulkopolitiikkaa erityisesti Kiinan, Venäjän, Euroopan ja Israelin osalta.  Muistion pääolettamana on Trumpin isolationistinen politiikka. Virkakautensa alussa Trumpin oletetaan pyrkivän selkeään erottuvuuteen verrattuna Obaman toteuttamaan politiikkaan.  Raportti päättelee ettei Lähi-itä tai rauhanprosessi ole Trumpin hallinnon pääprioriteettaja. (Lähteenä mm : Forward )
 
Pro-Israel avustajat

"Mike Flynn is a straight shooter and a no-bullshit kind of guy. And that's exactly what we need in terms of senior leaders giving advice to the national leadership." (David Deptula)

 

Yksi Trumpin keskeisimpiä avustajia on Jason Dov Greenblatt, joka muokannee USAn Lähi-idän politiikan uusiksi. Greenblatt on toiminut 19 vuotta Trumpin pääjuristina [executive vice president and chief legal officer], on kippahia töissä kantava ortodoksijuutalainen joka Israelin armeijaradion haastatteluissa totesi ettei USA tule pakottamaan mitään Israelia koskevaa ratkaisua vaan mahdollisen rauhansopimuksen tulee pohjautua osapuolten keskinäisiin neuvotteluihin.  Edelleen Greenblattin mukaan ns. siirtokunnat eivät ole rauhanratkaisun este. Trump lisäksi oysynee päätöksessään siirtää USAn suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin. (Lähde: BICOM ).

Toinen Trumpin vanhempi avustaja David Friedman totesi saman kuin Greenblatt eli ettei Trumpin hallinto pyri painostamaan Israelia mihinkään määrättyyn ratkaisuun vaan luottaa Israelin omaan arvioon siitä  miten parhaiten saavuttaa rauha naapureidensa kanssa. Friedmanin mukaan Israel rekee erinomaista työtä tasapainotellessaan ihmisoikeuksien ja turvallisuustarpeidensa välillä hyvin vaikeassa toimintaympäristössä.   (Lähde: The Algemeiner )

Walid Phares,  Trumpin  ulkomaanpolitiikan huippuavustaja,  kertoi BBC Radiolle 10.11.2016 Israeli-Palestiina rauhansopimuksen olevan Trumpin agendan kärjessä. Trump katsoo ‘The Art of the Deal" -kirjan kirjoittajana, ettei rauhan välittäminen israelilausten ja palestiinalaisten kesken hänelle ole mahdotonta ja että Trump aikoo näin myös tehdä välittömästi eikä odottaa kahdeksaa vuotta.  

Trumpin uudeksi turvallisuusneuvonantajaksi on nimetty kenraali (evp, 3*) Michael Flynn. Irakin ja Afganistanin komennusten jälkeen Flynn palveli  presidentti Obaman nimittämänä ja erottamana  Defense Intelligence Agencyn johtajana 2012-14.  Vaikka Flynn on pitkäaikainen USAn Demokraattisen puolueen jäsen hän vaalikampanjan aikana toimi  Trumpin vierellä.  Flynn on jyrkästi kritisoinut Obamaa ja Pentagonia näiden näkökulmasta maailmanpolitiikkaan ja taisteluun ISISä vastaan. Flynniä on kuvattu kristilliseksi sionistiksi, jyrkäksi radikaalin islamin vastustajaksi ja hän on aktiivinen jäsen useissa pro.Israel ryhmissä (mm CFR, ADL, AIPAC, WINEP, etc.)

Palestiinalaisreaktiot


The Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center on tehnyt ensimmäisen analyysinsä Palestiinalaisreaktioista; seuraavassa eräitä keskeisimpiä poimintoja:

• Palestiinalaishallinnon (PA) johtohahmot ovat huolissaan USAn uuden hallinnon suuremmasta pro-Israel asenteesta pohjautuen Trumpin vaalikampanjan aikaisiin lausuntoihin. Suurin pelko on siitä että uusi presidentti hylkää 'Kahden-valtion' ratkaisun, tukee siirtokuntien rakentamista ja siirtää USAn löhetystön Jerusalemiin.
• Azzam al-Ahmed, Fatahin keskuskomiteasta totesi, ettei Hillary Clinton olisi ollut palestiinalaisille Trumpia parempi valinta pohjautuen kokemuksiin tämän ulkoministerikaudelta.
• Riyad Mansour, Palestiinan tarkkailija YK:ssa uhkasi Trumpia, että Palestiinakaishallinto ottaa käyttöönsä joukon diplomaattisia 'aseita' YK:ssa ja että palestiinalaiset tekevät hänen elämästään surkeaa eri YK -virastoissa mikäli Trump siirtää lähetystön Jerusalemiin.
• Hamasin puhemiehet puolestaan olivat skeptisiä USAn perinteisen Israel -myönteisyyden muuttumiseen Trumpin aikana.

Jibril Rajoub, Fatahin vanhempi johtaja syytti sekä Trumpia että Obamaa sionisteiksi ja rasisteiksi, mutta eri taktiikoin.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=AfBm8w4xV5E]
 
Päätelmäni: 'Trumportunity'

Trump’s presidency will usher in a new, better era in US-Israel relations - Tr(i)ump(h) for Israel! (Ari Rusila)

 

Trumpin uutta ulkopoliittista linjaa on luonnehdittavissa “USA Ensin” -lähestymistavaksi joka pohjautuu USAn tuleviin hyviin sopimuksiin - ‘good deals’ - jolloin USAn rooli 'maailmanpoliisina' - liberaali interventionistinen politiikka - päättyy. Trump on säännöllisesti esittänyt antavansa Putinin, Assadin ja ISIS taistella Syyriassa ja tämän pohjalta jotkut ovat jopa väittäneet Trumpin ulkoistavan Lähi-idän politiikan Putinille.

USAn vaalikampanjan aikana isolationistiset tendenssit antoivat aiheen olettaa Trumpin ottavan sivustaseuraajan roolin Israel-Palestiina konfliktissa. Hänen myöhempiin lausuntoihinsa ja aiempiin asenteisiinsa sekä hänen avustajiensa valintoihin ja lausuntoihin pohjaten päättelen päinvastaisen kehityskulun olevan realistisempi.

'Trumportunity' Israelin suhteen voi nähdäkseni muodostua mm seuraavista tekijöistä:

1. Trumpilla ja hänen Lähi-idän avustajillaan on hyvät henkilökohtaiset suhteet Israeliin ja perusmyönteinen asenne maata kohtaan joiden johdosta USAn ja Israelin suhteet sekä keskinöinen koordinaatio paranevat huomattavasti verrattuna Obaman hallinnon aikaan.
2. Trump kehittänee pragmaattisen suhteen Venäjään ja voipa jopa päästä oresidentti Putinin kanssa yhteisymmärrrykseen Lähi-idän vakauttamisesta jolloin USA voi välttää mm joukkojen lähettämisen ja lisäpanostukset alueen konflikteihin.
3. Israel säilyy keskeisenä vakauttavana tekijänä Lähi-idässä estämällä radikaalin islamistisen jihadin leviämisen ja sen kautta pakolaiskriisin syvenemisen jotka molemmat tekijät vastaavat myös Trumpin kampanjatavoitteita. 
4. Trump on valmis etsimään luovia ratkaisuja - ajattelemaan ‘outside of the box’  - jolloin sekä 'Kahden-valtion' ratkaisu että siihen johtava tiekartta saavat aivan uuden sisällön tai molemmat jopa korvautuvat uudella lähestymistavalla.
5. Pragmaattisena poliitikkona Trump hyvinkin voi ymmärtää ja tukea mahdollisia Israelin yksipuolisia ratkaisuja.
6. YK:n turvaneuvostosta tuskin tulee Israelia tuomitsevia päätöslauselmia, vaikutusvaltaisen 'muslimiblokin' YK:n eri elimissä ajamat Israelia kritisoivat kannanotot johtanevat näiden elinten USAn rahoitusosuuden pienenemiseen, ja ulkopuoliset 'rauhanaloitteet' (mm Ranskan aloite) eivät saane USAn tukea.
7. Israelin rajaturvallisuusjörjestelmät  – erityisesti uudet Gazan rajalle rakennetut – ovat maailman kehuttyneimpiä ja USA voi jäyttää tätä kokemusta ja teknologiaa mikäli Trump päättää tukkia laittoman siirtolaisuuden Meksikosta.
8. USAn ja Israelin puolustusyhteistyö todennäköisesti syvenee ja laajenee erityisesti ohjuspuolustuksen, kyberturvallisuuden ja anti-tunneliteknologian osalta, hyvän pohjan tälle antaa syyskuussa 2016 tehty pitkän ajanjakson sopimus puolustusyhteistyöstä.

 

---

Laajemmin kirjoituksessa ||| More and in English in article

Trump Presidency Brings Realpolitik Back To Mid-East

Historiasta: Balfourin julistus

Marraskuun 2. päivänä tulee kuluneeksi 99 vuotta Balfourin julistuksesta. Britannian ulkoministeri Arthur Balfour antoi tällöin vuonna 1917 Englannin hallituksen nimissä Britannian juutalaisyhteisön johtajalle Lordi Walter Rotschildille kirjeen, jossa Englannin hallitus lupasi tukea juutalaisten kansallisen kodin perustamista silloiseen Syyria Palestiinaan. Julistus oli kiitos juutalaisille heidän tuestaan Britannialle Turkille kuuluneen Palestiinan valtauksessa ensimmäisen maailmansodan aikana. Balfourin lupaus oli ristiriidassa brittien aiemmin ensimmäisen maailmansodan aikana Palestiinan arabeille antaman itsenäisyyslupauksen kanssa. Osaltaan tästä julistuksesta juontuvat vielä nykyisinkin Israelin ja Palestiinan väliset jännitteet ja kiistat alueen hallinnasta.

Vuonna 1896, Itävalta-Unkarissa elänyt juutalaistoimittaja Theodor Herzl, julkaisi "Juutalaisvaltio" ( Der Judenstaat ) nimisen teoksen, jossa hän esitti ainoana ratkaisunakasvavaan antisemitismiin eli ns. “Euroopan juutalaiskysymykseen” olevan oman valtion perustaminen juutalaisille. Tämä näkemys oli poliittisen sionismin perusta ja vuotta myöhemmin Herzl johti maailman Sionistiorgranisaation (Zionist Organization - ZO) perustamista, jonka ensimmäisessä kongressissa peräänkuulutettiin juutalaisten kodin perustamista Palestiinaan.

Sionismista keskusteltiin Britannian hallitustasolla ensi kertaa 9.11.1914, jolloin valtionkonttorin johtaja David Lloyd George, nosti Palestiinan kysymyksen esiin. Lloyd Georgen asianajotoimisto oli jo aiemmin osallistunut ns. Ugandan suunnitelman (juutalaisten kotimaan perustaminen Ugandaan) valmisteluun yhdessä Britannian ja Irlannin Sionistiorganisaation kanssa. Vuonna 1915 Britannian korkea-arvoinen Lähi-idän edustaja Henry McMahon, lupasi Hussein bin Alille arabimaiden kontrollin poikkeuksena Syyrian Damaskuksesta, Homasta, Hamasta ja Alepposta länteen olevat osat. Tästä lupauksesta huolimatta Britannia ja Ranska salaa 16.5.1916 sopivat useiden arabialueiden jaosta Britannian ja Ranskan hallintoalueisiin  (  Sykes–Picot Agreement ). Joulukuussa 1916 Lloyd George oli valittu Britannian pääministeriksi ja hänen hallituksensa päätti Balfourin julistuksen muodossa julkisesti tukea sionismia.
Balfourin julistus sisällytettiin San Remon kansainvälisen konferenssin päätöksiin v. 1920 sekä Kansainliiton päätökseen v. 1922 mandaatin luovuttamiseksi Englannille kansallisen kotimaan perustamiseksi juutalaisille Syyrian Palestiinaan kuitenkin poislukien itäisen Palestiinan – Tran-Jordanian. Päätöksessä tunnustettiin juutalaisten uskonnolliset ja historialliset siteet Syyria Palestiinaan, ja Englantia kehotettiin toimimaan päätöksen toteuttamiseksi. Englannin Palestiinamandaatti oli siten jaettu Britannian suorassa hallinnossa olevaan Palestiinaan ja Hasemiittidynastian Abdullah ibn Husseinin hallinnoimaan puoliautonomiseen Jordanian emiraattiin.

Brittihallinnon päätöksen taustalla lienee ollut toive saada neutraalien maiden sekä erityisesti USAn ja Venäjän juutalaisten tuki liittoutuneiden puolelle Ensimmäisen maailmansodan vielä riehuessa, olihan juutalaisilla merkittävä rooli antisemiittisen Venäjän tsaarivallan kukistamisessa.
Balfourin julistus oli ratkaiseva askel Israelin valtion perustamiseksi 14.toukokuuta 1948 josta syystä alueen arabit eivät suhtaudu siihen järin suopeasti. Palestiinalainen uutistoimisto WAFA ilmoitti, että PA/PLO on aloittanut vuoden kestävän kampanjan ”Balfourin julistuksen aiheuttaman rikoksen” korjaamiseksi. Balfourin julistus täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Raportin mukaan tilaisuuksia tullaan vuoden aikana järjestämään maailmanlaajuisesti. Kampanja aloitetaan virallisesti 02.11.2016 ja se kestää 02.11.2017 saakka. PA/PLO ilmoitti heinäkuussa 2016 suunnittelevansa Englannin vastaisia oikeustoimia v. 1917 Balfourin julistuksen vuoksi.

Lähteet: This Day in History , WikipediA ja Times of Israel

Dokumenttifilmi Balfourin julistusta seuranneesta kehityksestä Palestiinan Brittimandaatissa.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=0LgKJ5HzSQ0]

Konstruktiivinen unilateralismi Lähi-idän konfliktin etenemistienä

Prikaatinkenraali (res.) Michael Herzog on osallistunut liki kaikkiin Israel-Palestiina konfliktin neuvotteluihin vuodesta   1993 lukien. Tuoreessa esseessään  ( Fathom Journal ) hän perustelee, että Israelin yksipuoliset toimet voivat lopulta olla tie pari vuosikymmentä tuloksetta tavoiteltuun Kahden-valtion-ratkaisuun.  

Herzogin mukaan kahdenvälinen neuvotteluareena näyttää lohduttomalta viimeisen USAn välittämän vuosien 2013-2014 kierroksen kariuduttua.   Palestiinalaishallinto on edelleen jakautunut Fatahin hallitsemaan Länsirantaan ja Hamasin hallitsemaan Gazaan.  Israelissa oikeistohallitus heijastaa yhteiskunnan turhautumista toistuvasti epäonnistuneisiin rauhanaloitteisiin ja palestiinalaisten terrori-iskuihin.  Samalla USAn rooli Lähi-idässä on heikentynyt tulevien vaalien halvaannuttaessa maan kansainvälisen aloitteellisuuden.  

Israel ja muutamat johtavat arabimaat ovat lähentyneet väkivaltaisen jihadismin, Iranin johtaman liittoutuman ja alueeen yleisen epävakauden paineessa.  Tämä tilanne tulisi Herzogin mielestä kuitenkin nähdä mahdollisuutena.


Moniulotteiset ratkaisut moniulotteisiin haasteisiin

20 vuoden epäonnistuneet rauhanneuvottelut viimeistään ovat osoittaneet Lähi-idän konfliktin moniulotteisuuden.  Mustavalkoinen toisen osapuolen syyttely ja vain yhden rauhanesteen - kuten uudisasutukset, poliittinen johto, Israelin puolustuksen kovaotteisuus tai Palestiinalaisten kieltäytyminen Israelin tai USAn sopimusluonnoksista eivät edesauta ratkaisua. 
Herzogin mukaan toisiinsa liittyvien komponenttien yhteensovittaminen on haaste johon vastaaminen edellyttää moniulotteista palapelin koontia.  Palapelin osia ovat mm Israelin uudisasutukset/siirtokunnat, käytännön turvallisuustilanne ja turvallisuusjärjestelyt tulevaisuudessa, Palestiinan valtion yhdyskuntarakenteen kehittäminen alhaalta ylös, Gazan tilanne ja sen suhde Länsirantaan ja poliittinen visio viitekehyksestä alueellisine ulottuvuuksineen.

Herzog in mukaan keskinäiset neuvottelut nyt eivät ole vastaus vaan Israelin tulisi nyt muokata omaa kohtaloaan/tulevaisuuttaan eikä vain vastata ulkoisiin aloitteisiin.  Herzogin mukaan kahden yhteisön - israelilaiset ja palestiinalaiset - erottaminen toisistaan on Israelin intresseissä ja maan tulisi toimillaan tätä myös viestittää alkaa liikkumaan kohden Kahden-valtion todellisuutta; mielellään yhteistyössä palestiinalaisten kanssa ja myös alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.  Jopa ilman palestiinalaisosapuolta Israelin tulisi toteuttaa konstruktiivisen unilateralismin - rakentavien yksipuolisten toimien - politiikkaa joka tukisi Israelin turvallisuustilannetta ja jättäisi mahdollisuuden myöhemmille keskinäisille neuvotteluille ja  Kahden-valtion-ratkaisulle.

Konstruktiivisen unilateralismin komponentteja

Michael Herzogin hahmotteleman uuden politiikan osatekijöitä ovat mm seuraavat komponentit:

• Turvamuurin loppuunsaattaminen Israelin ja Länsirannan välillä samalla turvaten laillisen palestiinalaistyövoiman kulku Israeliin (liki kaikki terroritekojen tekijät ovat olleet laittomia laillisen palestiinalaistyövoiman ollessa sen sijasn vakauttava tekijä).
• Turvamuurin takaisten uudisasutushankkeiden lopettaminen.
• Turvamuurin ulkopuolisten uudisasutusten purkaminen edellyttänee israelilais-palestiinalaista sopimusta, poliittinen tahto ei riittäne niiden yksipuoliseen purkamiseen.
• Jerusalemia koskevat kuntarajojen muutokset ja turvamuurin muokkaus niiden mukaan.
• Palestiinalaishallinnon turvallisuus ja talouskapasiteetin vahvistaminen yhdessä alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa ja palestiinalaisten liikkuvuuden esteiden vähentäminen Länsirannalla.
• Vallan ja vastuiden siirtäminen Palestiinalaishallinnolle erityisesti Alue C:n Alue A:han liittyvillä seuduilla.
• Palestiinalaishallinnon kehityksen tukeminen kitkattoman siirtymisen varmistamiseksi Abu Mazenin (Pres. Abbas) jälkeiseen aikaan.
• Pitkän aselevon solmiminen Hamasin kanssa Gazaan ja Palestiinalaishallinnon aktiivisen roolin ulottaminen myös sinne.
• Aktiivinen alueellisen ulottuvuuden kehittäminen yhdessä johtavien arabimaiden kanssa. Erityisesti Egypti ja Jordania voivat omata suuren roolin Gazan ja Länsirannan turvallisuusjärjestelyissä.

 


Päätelmäni

Michael Herzogin näkemys Israelilais-Palestiinalaisen konfliktin ratkaisemiseksi pohjautuu hänen yli 20 vuotiseen kokemukseensa kyseisten osapuolten välisistä neuvotteluista.  Omastakin mielestäni uusi  viitekehys on tarpeen sillä vaikka keskinäiset neuvottelut yllättäen alkaisivatkin niin todennäköisesti tulos nytkin olisi olematon.  Kannatan myös alueellista lähestymistapaa sekä mm Egyptin Presidentti el-Sisin aloitteita  ja vaikkapa osaratkaisuna pitkää tulitaukosopimusta Gazaan vaikkapa suoraan Hamasin kanssa.  

Tammikuussa 2016 Israelin opposition ja keskusta-vasemmistolaisen Zionist Union -puolueen johtaja Isaac Herzog esitti vaihtoehtoisen lähestymistavan Israelin liki puolivuosisataiselle läsnäololle Länsirannalla, Gazassa ja itä-Jerusalemissa.  Pääkohta Isaac Herzogin suunnitelmassa oli Israelin turvamuurin loppuunsaattaminen Länsirannalla ja sen sisään jäävien alueiden pysyvän kaikissa rauhanjärjestelyissä Israelin suvereniteetin alla.   (laajemmin kirjoituksessani  Herzogin suunnitelma: ”Settlerit” turvamuurin suojaan [Op-Ed]   )

Olen aiemmin referoinut kahta 'vasemmistolaista' aloitetta artikkelissani  Op-Ed: Konstruktiivinen unilateralismi Israel-Palestiina -konfliktin vasemmistolaisena ratkaisuna   – Knessetin jäsenen Omer Bar.Levin ‘it’s in our hands’ -aloite ja "Blue White Future" -yhteisön 'constructive unilateralism' -aloitetta,  jotka molemmat omaavat samoja elementtejä kuin nyt Michael Herzogin esitys. 

Kaikki nämä - Michael Herzogin hahmotelma, Isaac Herzogin suunnitelma ja kaksi em vasemmistolaista aloitetta ovat mielestäni pääosiltaan yhteneväisiä, askel eteenpäin ja jopa oikeaan suuntaan - hyviä tiekarttoja parempaan tulevaisuuteen.  

 


Tämä Ariel -sivustolla ensinnä julkaistu kirjoitus perustuu laajempaan Conflicts -blogissa julkaistuun artikkeliini Constructive Unilateralism (II) as Solution to Israeli-Palestinian Conflict

---

Aiempia aihetta sivuavia kirjoituksiani:

Gaza Seaport – A Threat or Change
Israel’s 5 Strategy Options Regarding West Bank After Abbas
Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict
Herzog’s Plan: Security Barrier Around the Major Settlement Blocs of West Bank
Analysis: Resolving The Israeli-Palestinian Conflict
Sinai Option again
Hamas and Israel on Verge of the Deal
Gaza State Under Construction, West Bank Remains Bystander
Gaza Blockade – It’s Egypt not Israel!

UNESCO "lahjoitti" Temppelivuoren muslimeille

UNESCO:n hallitus äänesti 18.10.2016 Pariisissa päättäen kieltää kaikki juutalaisten yhteydet Temppelivuoreen ja Länsimuuriin.  Kauttaaltaan poliittinen päätös käyttää perinteisistä juutalaisten kohteista niiden musliminimiä syyttäen lisäksi Israelia miehitysvallaksi ja vaatien Israelia tekemään tarvittavat toimet estääkseen provosoivat loukkaukset Al-Aksa moskeijan ja Haram Al-Sharifin pyhyyttä ja kunniaa vastaan. 

Palestiinalaishallinnon tukema päätöslauselma näyttää  olevan seurausta sitä ajaneiden laajennushaluisten jihadia kannattavien  OIC:n jäsenmaitten -  Algeria, Egypti, Libanon, Marokko, Oman, Qatar ja Sudan - pyrkimyksistä. OIC on voimakas  57 muslimimaan blokkia YK:ssa valvova Islamilainen yhteistoimintajärjestö.   Päätöslauselma hyväksyttiin äänen 24 -6; 26 muun maan pidättyessä. Kuusi vastaan äänestänyttä maata olivat: USA, UK, Saksa, Hollanti, Liettua ja Viro. 

UNESCOn päätöksessä myönteistä voi nähdä siinä, että enemmän maita pidättyi äänestämästä kuin sitä tukemasta mutta ykeisemmin israelilaisnäkökulmasta sitä kuitenkin pidetään voittona terrorismille.
Hillel Neuer, executive director of UN Watch, on the #UNESCO #Jerusalem vote | TV interview on i24News:
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=GB1tcU5h6nU&w=560&h=315]


YK:n puolueellisuus

“The Arab States do not want to solve the refugee problem. They want to keep it as an open sore, as an affront to the United Nations and as a weapon against Israel. Arab leaders don’t give a damn whether the refugees live or die.” - Alexander Galloway, director of UNRWA in Jordan, 1952

 

UNESCO on valitettavasti vain viimeisin esimerkki YK:n kielteisestä asenteesta Israelia kohtaan.  Vaikka Israelia voikin pitää lähi-idän ainoana todellisena demokratiana valtio rutiininomaisesti saa osakseen kritiikkiä YK:n taholta enemmän kuin mikään muu valtio.  Vaikutusvaltainen arabivaltioiden blokki tuottaa ainutta juutalaisvaltiota  yksipuolisesti tuomitsevia päätöksiä. 

Israelin mm ainoana valtiona todettiin rikkovan ns. terveysoikeuksia  WHO (YK:n terveysorganisaatio) vuosikokouksessa toukokuussa 2015.  Tämä siitä huolimatta että Israelin sairaalat hoitavat jatkuvasti loukkaantuneita syyrialaisia ja palestiinalaisia.  Sen sijaan mm Jemenin, Saudi Arabian, Syyrian, Irakin, Libyan tai Pohjois-Korean terveyspalveluissa ei ollut mitään huomautettavaa.

UNHRC (YK:n ihmisoikeuselin) piti Israelia maaliskuussa 2016 törkeimpänä ihmisoikeuksien loukkaajana maailmassa antaen maalle viisi huomautusta ja vain yhden Syyrialle, Pohjois-Korealle ja Iranille eikä yhtään esimerkiksi Saudi Arabialle tai Kiinalle.   Räikein esimerkki puolueellisuudesta on, että UNHRC:n vuosikokousagendalla vuosittain on Israelia varten pykälä 7 koskien keskustelua Israelin ihmisoikeuksista;  millekään muulle maalle ei ole suotu vastaavaa "kunniaa".  

Paras esimerkki YK:n puolueellisuudesta lienee UNRWA (YK:n 'palestiinalais' pakolaisvirasto). UNRWA:n toiminta perinnöllisestä pakolaisasemasta perustuu täysin toiselle kriteerille kuin YK:n pääasiallisen pakolaisapuviraston – UNHCR:n – , jonka toiminta tähtää pakolaisten asuttamiseen joko kohdemaissaan tai palaamaan entisille kotialueilleen olojen rauhoituttua. Palestiinalaispakolaisia ei edes yritetä integroida niihin maihin, joissa he asuvat, heidän työ- ja omistusoikeutensa on rajoitettu eikä heille anneta kansalaisuusoikeutta.

UNRWA:n toiminta erityisesti Gazassa on herättänyt Israelissa kritiikkiä, sillä sen tukemilla lasten kesäleireillä pienille lapsille opetetaan radikalismin ohella sotaleikkejä ja aseitten käsittelyä. Edelleen viimekesäisen Gazan konfliktin aikana kouluja käytettiin tukikohtina ja aseitten ja rakettien varastoina. Asian tultua julkiseksi Hamas haki aseet pois kouluista ja klinikoilta, joista löydettiin myös useita hyökkäystunneleitten suuaukkoja. Yksi UNRWA:n klinikoista oli lisäksi ansoitettu surmaten kolme IDF:n sotilasta. Lähde: Arutz Sheva
  

[Lähteet ja lisää mm WND,  BICOM UN Watch  ]

---

Aiheesta laajemmin  Conflicts By Ari Rusila blogissa julkaistussa kirjoituksessa

UNESCO: The Temple Mount Is Sacred Only To Muslims

Jom Kippur 1973 ja Shaldag siitä opittuna

JOM KIPPUR  (suuri sovituspäivä) on juutalaisen kalenterin pyhin päivä, jota vietettiin 6. lokakuuta 1973. Kuuden päivän sodassa nöyryyttävän tappion kärsineet arabimaat käyttivät pyhäpäivää hyväkseen hyökätäkseen Israeliin. Jom Kippurin -sota käytiin 6.–24. lokakuuta 1973 Israelin sekä sitä vastaan pääasiassa hyökänneiden Egyptin ja Syyrian välillä.
 
Operaatiosta käytettiin nimeä Badr (täysikuu), eivätkä israelilaiset osanneet varautua siihen vaan niin poliittinen ja tiedustelujohto kuin tavalliset kansalaisetkin yllättyivät. Egyptiläinen kaksoisagentti onnistui syöttämään Israelin tiedustelupalvelulle harhauttavaa tietoa Egyptin aikeista.  Israelin pääministeri Golda Meir määräsi yleisen liikekannallepanon vasta muutamia tunteja ennen Egyptin ja Syyrian hyökkäystä. Marokko, Irak ja Jordania tukivat Egyptin ja Syyrian hyökkäystä lähettämällä omia joukkojaan.

Israelilaisten myöhäisen liikekannallepanon vuoksi arabimaat menestyivät sodan ensimmäisinä päivinä aiheuttaen Israelin puolustusvoimille huomattavia tappioita. Tilanne oli erityisen vakava Golanin kukkuloilla, jossa israelilaisten linjat kestivät vain täpärästi. Mikäli Golanin kukkulat olisivat jääneet Syyrian haltuun, olisi sitä voitu käyttää tukialueena jatkohyökkäykselle Galileaan ja kohti Välimerta. Egyptin joukot puolestaan onnistuivat murtamaan Israelin Bar-Lev-puolustuslinjan Suezin kanavan itäpuolella.
 
Lisäksi Israel kärsi aseiden ja ammusten puutteesta. Reservijoukkojen saapuessa muutamien päivien kuluttua rintamille sotatilanne alkoi muuttua, ja Yhdysvaltain ilmasilta turvasi Israelille sen tarvitseman huollon.
 
Toisin kuin ‘Kuuden-Päivän-sodassa’ v. 1967 olivat arabimaat nyt paremmin aseistettuja, omasivat kehittyneemmän strategian ja uudistuneen taktiikan. Näistä hyökkääjien vahvuuksista ja yllätyksestä huolimatta Israel kykeni torjuntavoittoon .

• 
• Syyrian rintama 6.-12.10.1973

Yli viikon kestäneiden taistelujen jälkeen Egypti ja Syyria olivat menettäneet useimmat valtaamansa asemat. Pian israelilaiset tunkeutuivat Suezin kanavan länsirannalle ja Syyriaan lähestyen arabimaiden pääkaupunkeja. Tulitauko astui voimaan noin kolme viikkoa sodan alkamisesta. Israelin sotilaallinen voitto oli kiistaton, mutta noin 2 700 miehen menetys henkisesti kova isku. Egyptin ja Syyrian uskotaan menettäneen sodassa noin 8 500 miestä, joista kolme neljännestä egyptiläisiä. Kenraalimajuri Ariel Sharonin divisioona hyödynsi rakoa egyptiläisjoukkojen välissä ja ylitti kanavan. Sharon tunkeutui aggressiivisesti vastoin yleisesikunnan ohjeita Egyptiin saartaen sen kolmannen armeijakunnan.
 
Vaikka sota päättyi Israelin kiistattomaan sotilaalliseen voittoon, kansa oli raivoissaan huonosta valmistautumisesta sotaan. Tulilinjalle joutui erityisesti puolustusministeri Moshe Dayan. Agranat-komission raportti syytti huonosta valmistautumisesta etupäässä armeijaa, mutta Golda Meirin hallitus joutui silti eroamaan. Yleisesikuntapäällikkö David Elazar erosi komission suosituksen mukaisesti. Israelin kuuden päivän sodassa hankkima voittamattomuuden sädekehä oli säröillyt pahasti sodan alkuvaiheen vastoinkäymisissä, kun taas Egypti ja Syyria olivat osoittaneet arabiarmeijoiden kykenevän toteuttamaan vaativia operaatioita ja käyttämään moderneja asejärjestelmiä tehokkaasti.
 
Sodan lopputulos - neljäs Egyptin tappio Israelille 25 vuodessa - kuitenkin vakuutti Sadatin rauhan tarpeellisuudesta ja revanssin toivottomuudesta, ja vuosikymmenen lopulla Egypti ensimmäisenä arabimaana allekirjoitti rauhansopimuksen Israelin kanssa. Sadat sai henkilökohtaisesti maksaa sopimuksesta kovan hinnan, kun hänet salamurhattiin sopimuksen allekirjoittamisen takia 1981.
Lähteet ja lisää: WikiPedia ja Israelity
 
Tunnin englanninkielinen dokumenttielokuva tässä:
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=icaeBubBbDg]

ja erityisesti Siinain panssaritaisteluista seuraavassa:
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=3Tw1KpbNPps]
 
Jom Kippurin sota v. 1973 oli, kuten muutkin Israelin itsenäistymistä seuranneet aseelliset konfliktit, sota jota ei ollut varaa hävitä koska häviön myötä katoaisi myös Israelin valtio. Jom Kippur 1973 erosi aiemmista sodista siinä, että Israelin vastustajat saavuttivat myös taisteluvoittoja osoittaen valtion haavoittuvuuden ja myös sen miten tavallisten sotilaiden osoittama sankaruus kompensoi heidän johtajiensa puutteet.
 
Shaldag

Yksi Jom Kippurin sodan opetuksia oli The Jerusalem Postin Yaakov Lappinin mukaan tarve valmistua paremmin erikoisoperaatioihin ja sen myötä eliittijoukko Shaldag’in perustaminen. Shaldag on maassa ja syvällä vihollisalueella toimiva Israelin ilmavoimien kommandojoukko.

Jom Kippurin sodasta tehdyt IDF:n analyysit päättelivät IDF:n olleen tällöin heikosti valmistautunut erikoisoperaatioihin. Israelin ilmavoimat (IAF) halusi omat maajoukot mm tuhoamaan maasta-ilmaan ohjusasemat ja niinpä ilmavoimien eliittikommandojoukko Shaldag perustettiin v. 1976. Vuodesta 1992 Shaldag muodostaa useiden kehitysvaiheiden jälkeen I AF:n pääesikunnan erikoisopraatioiden ytimen.

Shaldagin erityistehtävänä on koota tiedustelutietoa ja hyökätä viholliskohteisiin yllättäen maan rajojen ulkopuolella. Tämän luonteensa mukaisesti tämän eliittijoukon saavutuksista valtaosa säilyy sotilassalaisuuksina. Shaldag on aktiivinen myös sotien välillä tehden arkaluontoisia erityisoperaatioita. Joskus yksikkö toimii itsenäisesti ja joskus se taas liittyy muihin IDF:n operaatioihin.

Shaldag osallistui v. 1978 etelä-Libanonin konfliktiin  (koodi-nimi Operation Litani) mutta yksikön varsinaisesti ensimmäinen sota oli Ensimmäinen Libanonin sota v. 1982.  Shaldagin jäsenet keräsivät ennakkoon tiedustelutietoa Libanonista, Shadag myös merkitsi kohteet laserilla ohjatakseen IAF:n ammukset kohteisiinsa [nykyisin IAF:n täsmäohjukset saavuttavat kohteensa päivin ja öisin kaikissa sääoloissa ilman tätä apumenetelmää].

Operation Moses  Sudanissa v. 1984 ja Operation Solomon Etiopiassa 1991 olivat humanitaarisia tehtäviä joissa sikäläisiä juutalaisia tuhansittain lennätettiin Afrikasta Israeliin.
Vuonna 1991 Saddam Husseinin Scud –ohjusten hyökätessä Israeliin Shaldagin yksiköt olivat jo helikoptereissa lentämässä Irakiin kunnes hallitus kutsui heidät takaisin.

Toisessa Libanonin sodassa v. 2006 Shaldag teki yli 100 operaatioita vihollislinjojen takana. Vuonna 2007 Shaldag  osallistui Operation Orchardiin, jossa tuhottiin Syyrian ydinreaktori.  Gazan sodassa 2014 Shadag omien operaatioidensa ohella avusti IDF:n maaoperaatioita ottaen osaa mm Hamasin hyökkäystunneleiden etsintään ja tuhoamiseen.

Shaldag on Israelin armeijan kommandojoukkojen ydintä yhdessä Shayetet 13 -yksikön (merivoimien kommandot) ja Sayeret Matkal –yksikön kanssa, jonka reservikomppaniana Shaldag alun perin toimi. Kun Palmachimin lentotukikohdasta operoiva yksikkö ei ole suorittamassa operaatioita sen johto analysoi vihollisia yrittäen ymmärtää tulevaisuuden haasteita.
Lähde: Jerusalem Post


Lisää taustoitusta: Popular Videos - Israeli Special Forces Units & Shaldag Unit - YouTube

---

Kirjoitus on ensinnä julkaistu kahtena artikkelina Ariel -sivustolla