Google

Google

tiistai 29. toukokuuta 2018

Gazan merisaarto: Kaksi flotillaa saarronmurtajina


If ships reach Gaza – victory, if terrorized by Zionists – victory.” (PM Ismail Haniyeh, Hamas)

Gazan kaistaleen merisaartoa pyritään parhaillaan murtamaan kahden flotillan myötä, ajallisesti samassa yhteydessä Israel on aloittanut maailmassa ainutlaatuisen meriesteen rakentamisen maanlaisen ”rautakupolin” jatkeeksi Gazasta lähtevien meritse tapahtuvien terrorihyökkäysten estämiseksi.

Toukokuun 20. päivänä 2018 Norjasta lähti uusin flotilla kohti Gazan kaistaletta organisoijinaan “Freedom Flotilla Coalition” ja “International Committee for Breaking the Siege of Gaza” Hamasin koordinoimina. Flotilla käsittää neljä alusta, matkan on arvioitu kestävän kaksi kuukautta eli saapumista odotellaan heinäkuun lopulla 2018. Laivojen miehistönä on diasporan palestiinalaisia ja eurooppalaisia kannattajia; myös kaksi Israelin kansalaista on mukana.




Matkan aikana alukset ankkuroituvat useiden Euroopan maiden satamiin - mm Kööpenhamina, Kiel, Brighton ja Amsterdam - joissa järjestetään medialle erinäisiä tilaisuuuksia paikallisten tukijoiden kanssa. Matka on jo kohdannut vastoinkäymisiä kun Saksan sisäministeriön ohjeistuksella Saksan merivartiosto otti haltuunsa Al-Awda nimisen flotillan aluksen tarkempaa katselmusta varten. Edelleen Israelin ilmavoimat tuhosivat Gazan satamassa kaksi Hamasin merivoimien alusta joiden oli tarkoitus lähteä vastaanottamaan flotillaa.

Tällä kertaa humanitaarinen apu on sivuosassa sillä flotillan tarkoitus on puhtaasti propagandistinen – nostaa merisaarto aiheena esiin ja tuomita Israelia Euroopan kansalaisille. Näin flotillat ovat osa poliittista ja mediskampanjaa ”Suuren Paluumuuttomarssi” -kampanjan jatkeeksi.

Flotillaan osallistuvat alukset ovat tällä kertaa seuraavat:
  • Al-Awda (“Paluu”): Norjan lipun alla purjehtivalla alkuksella on diasopran palestiinalaisia.
  • Heria (“Vapaus”): Ruotsin lipun alla purjehtiva alus.
  • Palestine: Ruotsin lipun alla purjehtiva alus.
  • Maird: Ruotsin lipun alla purjehtiva alus joka on nimetty Pohjois-Irlannin rauhanaktivisti Mairead Maguiren mukaan.


(Lähteet ja lisää matkustajista ja organisaattoreista: The Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center’n kaksi analyysia ITIC ja ITIC )


Flotilla Gazasta

Tiistaina 29.5.2018 noin klo 8 (GMT) aloittaa uudenlainen flotilla matkansa murtamaan Gazan kaistaleen merisaartoa – uutta on saattueen lähteminen Gazasta kun taas Tanskasta lähtenyt flotilla pyrkii Gazaan. Ainakin yhden laivan käsittävän laivan matkustajina on sairaalahoitoja kaipaavia potilaita, ulkomaille opiskelemaan haluavia nuoria ja töitä etsiviä yliopistokouluttettuja.

Matkan järjestäjien mukaan flotilla kuvastaa palestiinalaisten toiveita ja unelmia. Järjestäjät eivät ilmaisseet matkakohdetta. Saarron myötä Gazasta lähtevien alusten sallitaan edetä kuusi merimailia rannasta ja Israelin laivasto on toistuvasti ampunut varoituslaukauksia niitä laivoja kohden jotka kyseisen rajan ylittävät. (Lähteet: Yeni Safak ja Daily Sabah )

Uusi meripuolustuseste Israelin turvaksi

Ajallisesti flotilloihin liittyen Israel aloitti sunnuntaina [27.5.2018] uuden meripuolustusesteen rakentamisen Gazan rajan Zikim rannalla. Kyseessä on vahvistettu aallonmurtaja koostuen vedenalaisesta osasta, veden pinnalla olevasta panssaroidusta kiviesteestä ja sen huipulla olevasta piikkilankaesteestä sekä koko rakennelmaa suojaavasta turvallisuusaidasta. Este jatkaa nyt merelle Gazan maarajalle rakennettua maanalaista hyökkäystunnelit havaitsevaa suojarakennetta - ”maanalaista rautakupolia”.

Päätös meriesteen rakentamisesta tehtiin vuonna 2014 kun neljä Hamasin merikommandoa ui Gazasta rantaan Israelin puolelle Zikimin kibbutsin kohdalla. Komandoilla oli aseistuksenaan automaattiaseiden lisäksi kranaatteja ja räjähteitä. Israelin armeijalta vei 40 minuuttia eliminoida yllätyshyökkäys ja sen tekijät. Uuden meripuolustusesteen tarkoituksena on estää tällaiset hyökkäykset meren kautta jo ennakkoon. Maailmassa ainutlaatuisen puolustusrakennelman on tarkoitus valmistua vuoden 2018 loppuun mennessä. (Lähde: Times of Israel )

Merisaarto

Vuonna 2006 Israel toteutti Gazaa koskevan merisaarron tiukentaen sitä vuotta myöhemmin Hamasin valtaannousun myötä. Myös Egypti liittyi saartoon jonka tarkoituksena on estää asevienti ryhmälle jonka tavoitteena avoimesti on Israelin tuhoaminen. Vuosien kuluessa Israel on estänyt useita aselähetyksiä meritse Gazaan, samaan aikaan myös useita saartoa murtamaan pyrkineitä siviilialuksia on pysäytetty ja tarkastettu. Vakavin saarronmurtoyritys tapahtui vuonna 2010 kun 10 turkkilaisaktivistia kuoli kahakassa tarkastusta suorittaneiden israelilaissotilaiden kanssa Mavi Mara aluksella.

Vuodesta 2008 vuoteen 2016 on 31 alusta pyrkinyt murtamaan merisaarron, vuonna 2017 yrityksiä ei ollut. Alukset on toistuvasti pysäytetty. Israel on pyrkinyt välttämään eskaloitumista esittämällä avustuslaivojen ohjausta Ashodin satamaan, humanitaarisen lastin purkua ja kuljetusta Gazan kaistaleelle. Israel on luvannut taata humanitaarisen avun läpimenon Gazaan. Näin esimerkiksi vuonna 2012 Israel ohjasi ruotsalaisomisteisen mutta Suomen lipun alla purjehtineen Estelle aluksen Ashodin satamaan josta tarkastuksen jälkeen lastinna olleet jalkapallot ym siirrettiin maitse Gazaan. Ennen alukseennousua Israel pyrki sekä diplomaatti kanavia myöden että suoraan laivaan yhteyttä ottamalla saada alus muuttamaan suuntaansa.

Merisaarron oikeutus

Gazan saarrosta, alueen oletetusta humanitaarisesta kriisistä sekä saartoa murtamaan lähetetyistä “avustussaattueista” on laadittu kansainvälisiä selvityksiä ja merkittävin niistä lienee YK:lle laadittu ns Palmerin raportti – UN: Report of the Secretary-General’s Panel of Inquiry on the 31 May 2010 Flotilla Incident, Syyskuu 2011. Kyseinen raportti toteaa Israelilla olevan täysi oikeus Gazan merisaartoon ja sen toimeenpanemiseen myös kansainvälisillä vesillä. Raportin laatinut asiantuntijapaneeli tunnusti myös Israelin oikeuden vierailla ja tutkia alukset sekä ottaa ne haltuunsa mikäli niillä oli tarkoitus murtaa saartoa. Mitä tulee humanitaariseen kriisiin niin mainittu raportti määrittelee ettei Gazassa ole humanitaarista kriisiä ja että kaikkien halukkaiden avunantajien tulee koordinoida toimensa Israelin ja Palestiinalaishallinnon kanssa avun perillesaattamiseksi.

Gazan saarto voidaan Israelin mukaan purkaa sen jälkeen, kun kansainvälisen yhteisön, ns. Lähi-idän kvartetin (YK, Yhdysvallat, EU ja Venäjä) asettamat ehdot terroristijärjestö Hamasille täyttyvät. Ehtojen mukaan Hamasin tulee luopua terrorismista, tunnustaa Israelin valtion olemassaolon oikeus ja tunnustaa Israelin ja palestiinalaisten välillä solmitut sopimukset. Toistaiseksi tähän ei liiemmin haluja ole ollut Israelissa, Egyptissä kuin PA:n piirissäkään.
Mielestäni uudet flotillat kuten aiemmatkin vastaavat yritykset voi lukea malliesimerkeiksi menestyksekkäistä PR kampanjoista poliittisten päämäärien saavuttamiseksi humanitaarista kriisiä tekosyynä käyttäen.


Aiemmin aiheesta:

Flotilla III matkalla Gazaan

Kolmas flotilla

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Seitsemän näkemystä aikaan jälkeen Abbasin [Op-Ed]

Sitten vuoden 2005, jolloin Mahmoud Abbas valittiin nelivuotiskaudelleen Palestiinalaishallinnon (PA) presidentiksi, hän edelleen pysyy paikoillaan myöhempien vaalien jäätyä pitämättä.  Vuoden 2006 parlamenttivaalien voittaja Hamas on eristetty Gazaan eikä yhtenäisyyttä Länsirannalla valtaa pitävään Fatahiin ole vieläkään saatu aikaiseksi.  Abbasin lähdön, syrjäyttämisen tai kuoleman  ajankohta ei ole ennakoitavissa mutta jo nyt on tehty joitakin skenaarioita Palestiinalaishallinnon tulevasta johdosta ja sen vaikutuksista israelilais-palestiinalaiseen liki jäätyneeseen rauhanprosessiin.

  BESABESA Center järjesti 6.5.2018 debatin (View PDF ), jossa kuusi analyytikkoa vastasivat kysymykseen siitä, josko tai miten Palestiinalaishallinnon johdon vaihtuminen vaikuttaisi rauhanprosessiin.  Seuraavassa muutamia ydinkohtia heidän näkemyksistään:  

Ido Zelkovitz, Head of the Middle Eastern Studies program at Yezreel Valley College and research fellow at the Ezri Center for Iran and Persian Gulf Studies at the University of Haifa:
Fatahin ja PLO:n johto  on sysässä sisäisessä ja ulkoisessa kriisissä ja Mahmoud Abbas on epäonnistunut elinvoimaisen ja itsenäisen Palestiinalaisvaltion perustamisessa vuoden 1967 rajojen mukaan. Abbasilla on nyt kolme tavoitetta: jättää perintönsä, asettaa politiikkasuuntaukset tulevaisuuteen ja valita seuraajansa.  Seuraajan vaölinta on tärkeää sisäisen kamppailun vakauttamiseksi.  Abbasin jälkeinen Fatah keskittynee palestiinalaisten sisäisiin asioihin, erityisesti uusi johto pyrkinee löytämään vastauksen Hamasin asettamaan haasteeseen, siihen keneällä todella on oikeus edustaa palestiinalaisten kansallista liikettä.  Hamas  toivoo näkevänsä  PLO:n vaalit, jotka auttaisivat Hamasin integroitumaan PLO:hon ja myöhemmin ottamaan sen haltuunsa.  Näin Hamas korvaisi Fatahin palestiinalaisten edustajana saavuttaen arabimaailman ja kansainvälisen legitimiteettinsä.  Lyhyellä aikajänteellä PA:n johdon vaihdos omaa vain olemattoman vaikutuksen rauhanprosessiin.  

Hillel Frisch, Professor of Political Studies and Middle East Studies at Bar-Ilan University
Koko  kysymys on hypoteettinen koska Abbas  ei näytä olevan lopettamassa tai valitsemassa seuraajaansa eikä edistämässä rauhanprosessia.  Pidemmällä aikajänteellä  pragmatistien liittoutuminen, sellaisten kuin Jibril Rajoub ja Majid al-Faraj, voisi tasoittaa tietä  Jordania-Palestiina  federaatiolle,  joka olisi ainut mielekäs ratkaisu Palestiinalaishallinnon asukkaille.   Rajoub ja Faraj  omaavat yhteisen turvallisuustaustan työskenneltyään yhteistyössä  Israelin  turvallisuusrakenteiden kanssa.  Molemmat korostavat hallintoon sitoutumista ideologian sijaan ja molemmilla on vihamielinen suhde  Hamasiin ja erityisesti sen piiristä tuleviin pääkilpailijoihinsa Muhammad Dahlaniin ja  Marwan Barghouthiin.  Valintoja seuraava epävakaus saattaa tehdä federaation Jordanian ja Palestiinalaishallinnon kesken houkuttelevan vaihtoehdon. 
jordaniannoption, MidEast conflict solution

Amir Tibon, Washington correspondent, Haaretz
PA:n johtaja, Mahmoud Abbas, on epäonnistunut luomaan painetta Israeliin status quon muuttamiseksi. Abbasilla oli mahdollisuus vuonna 2014 hyväksyä reilu ja järkevä Presidentti Barack Obaman hänelle esittelemä rauhansuunnitelma, joka puolestaan olisi kohdistanut  paineet Israelin PM Netanyahulle joko hyväksyuä suunnitelma tai ottaa syyt niskaansa sen kaatamisesta - aikana jolloin  Obamalla vielä oli kaksi vuotta aikaa Valkoisessa Talossa ja jolloin oli vielä demokraattien enemmistö USA:n senaatissa.  Toisaalta Abbas on pyrkinyt hillitsemään puolueensa vaateita siviilivastarinnan kohottamisesta  yhdessä kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen kanssa Länsirannalla auttaen näin Israelia välttämään laajemman kansainvälisen painostuksen. Uusi palestiinialaisjohtaja, joka olisi valmis hyväksymään  Obaman esittämän kaltaisen rauhansuunnitelman ja joka saisi palestiinalaiset kadulle suunnitelmaa puolustamaan, voisi haastaa  Israelin ja ehkä  jopa muuttaa  Israelin politiikkaa. 
clinton parameters
Obamankin suunnitelma pohjasi ns. Clintonin parametreihin

Asaf Romirowsky, Fellow at the Middle East Forum, and coauthor with Alex Joffe of Religion, Politics, and the Origins of Palestine Refugee Relief
Abbas, kuten Arafat, ymmärtää tarpeen edistää Palestiinalaisvaltiota osoittamaan rauhanratkaisua ja hyvästijättöä aseelliselle ratkaisulle.  Pragmaattisesti ajateltuna  Palestiinalaisvaltio pakottaisi palestiinalaiset luopumaan  "Nakba narratiivista" joka on ollut kunnia-asia yli  70 vuotta.  Vastaavasti seurannaisvaikutuksena maailman mielipide  tuomitsisi heitä valtiona eikä altavastaajana ja tämä ei olekaan ollut valittu tie. 

Palestiinan kysymystä ei ole koskaan katsottu kahden kansallisen ryhmän, joilla molemmilla on oikeutettuja vaateita ja toiveita,  konfliktina  vaan Israelin olemassaolo. sionismi, on katsottu täysin epäoikeutetuksi. Palestiinalaisten hyväksyntä Kahden-valtion ratkaisulle onkin vain keino miellyttää länttä, joka puolestaan haluaisi kaikkien osapuolten elävän rauhassa demokraattisten ja kansallisten ideaalien mukaisesti.  Arafatille ja nyttemmin Abbasille Kahden-valtion ratkaisu oli vain keino ostaa aikaa kunnes palestiinalaiset voisivat lopulta lyödä Israelin. 

Kansainvälistämällä konflikti yksipuolisen valtioajatuksen myötä on mahdollistanut suorien todellisten neuvottelujen käymisen Israelin kanssa. Yksipuoliset toimet eivät olleet YK:n suosima menettelytapa vaan niin turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 ja 338 , Oslon sopimukset ja tiekartta niiden toteuttamiseksi lähtivät yhteisesti  kaikkien osapuolten toimesta hyväksyttävistä myönnytyksistä.  Jos palestiinalaiset todella haluavat puhua valtiosta tulee kenen tahansa tulevan johtajan hyväksyä ja tunnustaa Israel, saada palestiinalaisten omat alueet hallintaansa, lopettaa rakettien ampuminen Israeliin ja ryhtyä luomaan toimivaa siviiliyhteiskuntaa.  
Palestinian-Autonomy-selfrule

Gregg Roman, Director, Middle East Forum
Useimmat Palestiinalaishallinnon päätökset tähtäävät joko nykyisen johdon vallassapysymiseen tai Israelin halveksuntaan.  Johtajia arvostetaan sen mukaan kuinka he vastustavat juutalaisvaltiota ei sen mukaan miten he hallinnoivat.  Johtajuus ja PA:n hallintorakenne nykymuodossaan perustuvat Fatah-keskeiseen kleptokraattien ja hännystelijöiden yhdistelmään.  Odotukset siitä että Abbasin ero, kuolema tai syrjäytys muuttaisi PA:n tapaa toimia on naiivi. 

Muutos edellyttäisi uuden johdon valintaa puoluerakenteiden ulkopuolelta palestiinalaistern turvallisuuselinten, siviiliyhteiskunnan, pääklaanien ja -perheiden joukosta;  ehkä suoraan tai epäsuorasti Israelin valitsemina.  Vain  palestiinalaisjohtajat jotka ovat valmiit työskentelemään yhdessä Israelin kanssa oman yhteiskunnan, talouden, kulttuurin ja ihmisten puolesta keskittymättä Israelin kieltämiseen olisivat oikeutettuja hallintaan. Tavoitteellinen palestiinalaisyhteriskunnan ja -hallinnon kehittäminen tulisi olla keskiössä ei rejektionistin korvaaminen toisella.

Jonathan Rynhold, Director, Argov Center for the Study of Israel and the Jewish People, Bar-Ilan University
Mahmoud Abbasilta on puuttunut rohkeus tehdä päätösiä rauhanprosessin suhteen. Kuitenkin hän on edistänyt väkivallatonta vastarintaa ja tehnyt yhteistyötä Israelin kanssa.   Seuraajakanditaateista  Muhammad Dahlan voisi ehkä helpoiten lähteä neuvotteluihin alueellisen sateenvarjon alla, johtuen hänen yhteyksistään Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin. Tästä ideasta on intensiivisesti keskusteltu Israelissa, Egyptissä, USA:ssa ja Persianlahden valtioissa;  Dahlanilla ei kuitenkaan ole juuri kannatusta Länsirannalla. 

Muista kanditaateista kenraali Majid Farajin arvioidaan todennäköisimmin jatkavan turvallisuusyhteistyötä Israelin kanssa ja vakauttavan tilannetta.  Kuitenkin Abbasin jättäessä näyttämön  tullee kamppailu olemaan kiivas ja sen osana voi olla asenteiden ja tekojen koventaminen Israelia vastaan nationalistisin motiivein.   Joka  tapauksessa maltillinen asenne  Israeliin ei liene poliittinen etu Länsirannalla joten  odotukset diplomaattiseen prosessiin ovat matalat ja turvallisuusyhteistyökin voi olla uhattuna. 

Oma näkemykseni

Olen samaa mieltä useimpien em analyytikkojen kanssa siitä että Palestiinalaishallinnon johdon vaihdolla on vain pieni vaikutus rauhanprosessin edistymiseen varsinkin mikäli uusi johto muodostuu Hamasia vastustavista pragmaatikoista kuten  Majid al-Faraj tai Jibril Rajoub;  molemmat ovat tehneet yhteistyötä Israelin turvallisuuskoneiston kanssa ja heidän valintansa ei muuttane tapaa jolla PA operoi.   Toisaalta mielestäni on suuri todennäköisyys että Hamas korvaa Fatahin palestiinalaisten kansallisen liikkeen johtajana ja saavuttaa tätä myöten oikeutuksensa sekä arabien keskuudessa että laajemminkin kansainvälisesti.  Näkemys pohjaa Hamasin laajaan aitoon tukeen ruohonjuuritasolla sekä heidän aktiivisuuteensa Israelin vastaisessa taistelussa, viimeksi Hamas otti johtoroolin ns. "Paluumarssi" -kampanjassa.  Tämän perusteella pidän mahdollisena Muhammad Dahlanin ja vangitun terroristi Marwan Barghouthin nousua Palestiinalaishallinnon johtoon Abbasin jälkeen.  

Mielestäni vahva palestiinalaisjohtaja on tarpeen rauhanprosessin edistämisessä.  Vertaan tilannetta Israeliin kolmetoista vuotta sitten.  Kukaan ei pitänyt Ariel Sharonia liian pehmeänä palestiinalaisia kuin muitakaan kohtaan;  hän oli vahva johtaja joka loi maineensa omapäisenä upseerina ja poliitikkona.  Juuri tätä taustaa vasten hän v. 2005 kykeni toteuttamaan Israelin armeijan vetäytymisen Gazasta ja siellä olevien juutalaisasutusten purun ja pakkosiirron Israeliin kohdaten päätöksestä ja sen toteutustavastakin vahvan sisäisen kritiikin Israelissa.  

Siten nähdäkseni vahva karismaattinenkin palestiinalaisjohtaja on tarpeen sekä hallitsemaan Palestiinalaishallinnon rakenteita että "myymään" ehkä katkerankin Israelin kanssa tehtävän kompromissin Palestiinan ruohonjuuritasolla.  Minimissään vahva palestiinalaisjohtaja voi aikaansaada edes ns. "Kylmän rauhan" ratkaisun israelilais-palestiinalaiseen konfliktiin.

kylmän rauhan ratkaisu lähi-itään

Lisää taustoitusta mm:

Tämä kirjoitus ilmestyi ensinnä Ariel-Israelista suomeksi verkkojulkaisussa.  Se on tiivistelmä  Conflicts -blogini artikkelista  jonka liitteenä on myös taustoitus [ENG] Israelin strategia-vaihtoehdoista Abbasin jälkeen.
Israel’s 5 Strategy Options Regarding West Bank After Abbas [Source: Prof. Hillel Frisch/BESA Center]      

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

"Paluumarssi": Gazalaiset vahingoittavat lähinnä itseään

Gazan ”rauhanomainen paluumarssitapahtuma” -kampanja vahingoittaa lähinnä gazalaisia itseään. Näin on pääteltävissä perjantain 4.5.2018 viikottaisen huipentuman tuloksista. Hamasin terveysministeriön mukaan ketään gazalaista ei kuollut kyseisenä päivänä mutta 1,143 ihmistä loukkaantui – lähinnä hengitettyään sytyttämiensä autonrenkaiden savua. Seuraavana päivänä kuoli tosin kuusi Hamasin sotilaallisen siiven terroristia – työtapaturmassa, heidän käsittelemänsä ohjuksen lauettua ennenaikaisesti käsiin (ks. Kuusi Hamasin terroristia työtapaturman uhrina ). [caption id="attachment_3572" align="aligncenter" width="547"]


Paluumarssi 4.5.2018: Renkaiden polttoa Jabalian lähellä[/caption]

Kaikkein vakavimmin gazalaiset kuitenkin vahingoittivat itseään hyökkäämällä Kerem Shalomin Gazan puoleiselle rajanylityspaikalle.  Useat kymmenet mielenosoittajat vahingoittivat tällöin kaasun ja polttoaineiden varastointitiloja ja niihin liittyviä aitoja, portteja ja muuta omaisuutta.    
Kerem Shalom on gazalaisten elintärkeä "elämänlinja" josta kulkee viikottain keskimäärin 2.370 rekkalastia mm ruokaa, maatalaoustuotteita, lääkkeitä ja rakennusmateriaaleja kun lisäksi putkistoja pitkin Gazaan bensiiniä, dieselöljyä ja kaasua.  Asukkaille ylityspaikan vaurioittaminen on hyvin haitallista koska Egyptin puoleisen Rafahin ylitysdpaikan kautta kulkee olemattomasti tavaraa Gazaan ja kun Egypti lisäksi on tuhonnut pääosan Gazaan johtavista salakuljetustunneleista. Alla viime viikon tilastoja: 


Hamasin johto pysytteli viime tapahtumassa kaukana vaaravyöhykkeeltä lähettäen kuitenkin naisia ja lapsia raja-aidalle keräämään mediahuomiota. Mikäli loukkaantumisia tai kuolemia ei tapahdu riittävästi on "Pallywood" tuottanut väärennettyjä videoita loukkaantuneista jotka kokevat "ihmeparantumisen" olettaessaan kameroiden sulkeutuneen.  
 
P.S: 
Kyllä "rauhanomaiset" terroristit saavat joitakin tuhoja aikaan myös Israelin puolella kuten kirjoituksesta   Tuhopoltot palopommeilla uusin gazalaisinnovaatio   ilmenee .

Tämä kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi verkkojulkaisussa.