Turkki ja sen Syyriassa olevat al-Assadin hallinnon vastaiset kapinnallisliittolaiset aloittivat 9.10.2019 hyökkäyksen koillis-Syyrian kurdialueille. Sotilasoperaation tavoitteena on Turkin mukaan eliminoida Turkin etelärajalla oleva ”terrorikäytävä”. Turkin operaatiota edelsi USA:n Presidentti Donald Trumpin ilmoitus yhdysvaltalaisjoukkojen vetäytymisestä alueelta. Turkin asevoimat ovat vakava uhka Syyrian kurdialueille ja selvitäkseen taistelussa he mahdollisesti joutuvat liittoutumaan lähemmin al-Assadin hallinnon kanssa. Israelilla on vuosikymmenien takaiset hyvät suhteet kurdien kanssa mutta nyt se on ajautumassa tässä taistelussa enemmän tai vähemmän samalle puolelle päävihollistensa Hizbollahin ja Iranin kanssa.Eri lähteiden (mm BICOM , Haaretz ja i24News ) mukaan Turkin sotilasoperaatio - "Operation Peace Spring" – aloitettiin ilmaiskuinjatykistötulotuksella kurdijoukkoja vastaan. Tuhannet ihmiset pakenivat kurdijohtoisen SDF:n ( Syrian Democratic Forces) hallinnoimasta Ras al Ainin kaupungista syvemmälle Syyriaan. SDF:n mukaan iskuissa kuoli kaksi siviiliä ja haavoittui toiset kaksi. Syrian Observatory for Human Rights (SOHR) sanoi 16 SDF sotilaan kuolleen iskun ensitunteina. Sekä SOHR että SDF raportoivat raskaista taisteluista lähellä Tel Abadin kaupunkia. Turkin puolustusministeriön mukaan sen asevoimat ovat iskeneet 181 kurdien "terroriryhmien" kohteisiin.
Reaaliaikaista tilannetta – kurdinäkökulmasta - seurattavissa englanniksi osoitteissa: Syrian Democratic Forces (SDF) - Coordination & Military Ops Center , Hoshang Hasan (reportteri) , Rojava Information Center ja Nuri Mahmoud(Official English account of spokesperson for the YPG)
Taustaa
Turkin operaatiota edelsi USA:n Presidentti Donald Trumpin ilmoitus yhdysvaltalaisjoukkojen vetäytymisestä alueelta. Vetäytymisen laajuudesta ei vielä kuitenkaan ole tietoa. USA on toisaalta informoinut, että kyse on vain 50 erikoisjpukkojen jäsenen uudelleensijoituksesta. Edelleen Presidentti Trum on twiitannut tuhoavansa Turkin talouden mikäli hän katsoo hyökkäyksen olevan liian pitkällemenevä.
Sitten elokuun 2019 Turkin ja kurdien asevoimat ovat olleet erotetut Turkin ja Syyrian rajalla olevalla ”suojavyöhykkeellä. Yksi 5 km:n osuus on USAn ja Turkin hallinnoima, yksi 9 km:n osuus vain USAn kontrolloima ja yksi4 km:n osuus osin USAn kontrolloima; lisäksi rajalla on 32 km:n lentokieltoalue.
Turkin mukaan kurtijohtoinen SDF muodostaa uhan sen läheisten PKK yhteyksien vuoksi. PKK luetaan monissa maissa terroristiorganisaatioksi ja Turkki on ollut sen kanssa aseellisessa konfliktissa vuodesta 1984 lukien.
Turkin sotilasoperaatioon liittyy sivuhaarana myös pakolaiskysymys sillä YK:n pakolaisvirasto UNHCR:n mukaan Turkissa on tällä hetkellä 3,667,435 syyrialaispakolaista. Turkki haluaa siirtää näistä merkittävän osan luoteis-Syyriaan jota siirtoa kurdit puolestaan vastustavat siirron muuttaessa kurdien toivomaa autonomisen alueensa demografiaa.
Aiemmin länsivallat ovat suhtautuneet myötämielisesti kurdien johtamaan SDF:een johtuen näiden keskeisestä roolista ISIS:in vastaisessa taistelussa, jossa kuolikin 11,000 kurditaistelijaa.
Israelin tuki kurdeille ei ole uusi ilmiö
”Kurdit ovat taistelijoita jotka ovat todistaneet poliittisen sitoutumisensa ja poliittisen maltillisuutensa ja he ovat ansainnet oman poliittisen itsenäisyytensä, meidän tulee tukea kurdien itsenäistymistoiveita, he ansaitsevat sen.” (Benjamin Netanyahu v. 2014)
Monet Irakin johtajat syyttävät kurdien autonomisen alueen presidentti Massoud Barzania yhteistyöstä Israelin kanssa muistuttaen myös Israelin aseavusta 1960 ja 1970-luvuilla Mustafa Barzanin [Massoudin isä] taistelussa keskushallintoa vastaan. Mustafa Barzani oli läheisissä tekemisissä puolustusministeri Moshe Dayanin kanssa Mossadin johtava virkailija Eliezer Tsafrir on todistanut Israelilla olleen 1963-1975 sotilasneuvonantajia Mustafa Barzanin päämajassa sekä maan toimittaneen kurdijoukoille aseita ja mm kenttä- ja ilmatorjuntatykistöä.
Kurdish men hold Israeli and Kurdish flags during a rally to show support for the upcoming independence referendum, Erbil, Iraq, Sept. 22, 2107
Israelilaismedia vuonna 2004 myös raportoi israelilaisviranomaisten ja kurdijohtajien kokouksista jolloin mm Massoud Barzani, Jalal Talabani ja aiempi Israelin pääministeri Ariel Sharon julkisesti vahvistivat hyvät suhteet Irakin Kurdistanin kanssa.
Presidentti Massoud Barzani totesikin toukokuussa 2006 kurdien Israel -suhteista, että jos Bagdad luo diplomaattiset suhteet Israelin niin kurdit voisivat avata konsulaatin Erbiliin. Irakin aiempi (2006-14) pääministeri Nuri al-Maliki puolestaan on kitkerästi todennut Kurdistanista tulevan toteutuessaan “toinen Israel.”
Kurdistan?
Tri Edy Cohen – BESA/Israel – julkaisi hiljattain analyysinsä [Kurdistan: From Referendum to the Road to Independence ] jossa hän toteaa kurdivaltion tukemisen olevan Israelille tärkeää sekä taloudellisesta että turvallisuusnäkökulmasta. Edelleen Syyrian ja Irakin jihadistien hillitsemiseksi Jerusalemin tulisi osallistua Kurdistanin kehittämiseen, IDF:n [Israelin armeija] tulee kouluttaa Peshmerga sotilaita ja saattaisi olla perusteltua jopa perustaa Kurdistaniin suojaksi lentotukikohta.
Mainittakoon kurdinäkökulmasta, että v. 2017 noin 5.3 miljoonalla kurdiäänestäjällä oli mahdollisuus osallistua kansanäänestykseen Irakin kurdialueilla – sekä kurdiparlamentin hallinnoimissa kolmessa pohjois-Irakin provinssissa että kurdien ISISltä valloittamilla kiistanalaisilla alueilla kuten Kirkukissa. Äänestyksen kysymyksenä oli jatkaako kurdialue osana Irakia vaiko irtautuako itsenäiseksi satoja vuosia haaveilluksi Kurdistaniksi. Kuten odotettua ylivoimainen enemmistö oli itsenäisyyden kannalla: äänestysaktiivisuuden oltua 72 % yli 92 % äänesti itsenäisyyden puolesta.
Turkissakin on Erdoganin linjasta poikkeavia näkemyksiä kurdikysymyksessä. Edellä mainitun äänestyksen jälkeen Turkin ”Peoples’ Democratic Party” (HDP) totesi kansanäänestyksen tulosten olevan oikeutettuja ja itse äänestyksenkin sujuneen läpinäkyvästi ja rehellisesti. Edelleen HDP toisti aloitteensa Irakin, Syyrian, Turkin ja Iranin kurdeja edustavan kansallisen kongressin perustamiseksi alueellisen vakauden kasvattamiseksi ja kurdien poliittisen, kulttuurisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhtenäisyyden edistämiseksi. (Lähde: Kurdistan24.net )
Energia-aspekti ja Venäjä
Reuters uutisoi aiemmin Turkin uhanneen rajoittaa Irakin kurdien öljynvientiä näiden itsenäisyyshaaveiden edistyessä. Erbilin ja Ankaran välisen kauppavaihdon arvioidaan olevan liki £7.5 miljardia vuodessa. Toisaalta Venäjän lähestymistapa on ollut täysin erinen: Valtionyhtiö Rosneft (ROSN.MM) on kasvattanut investointejaan Kurdistanissa. Kurdeilla on muutoinkin toimivat suhteet Venäjän johtoon tämän ottaessa vastaan edustajia niin Bagdadista kuin Erbilistäkin. Kuitenkin nimenomaan Irakin Kurdistanissa Venäjä on tällä hetkellä suurimpia investoijia. (Lähde: Reuters )
Venäjän investoinnit Irakin Kurdistanin öljy- ja kaasuteollisuuteen ovat jo vähintään $4 miljardia. Edelleen mm viime kesäkuussa Rosneft ilmoitti tehneensä 20 -vuoden sopimuksen kurdiöljyn osatamisesta ja lisäksi yhteistyöstä uusien lähteiden etsinnässä ja hyödyntämisessä. (Lähde: Al-Monitor )
Syyskuun18. Päivänä 2017, Rosneft tiedotti hankkeesta rahoittaa Irakin Kurdistanin kaasuverkostoa joka mahdollistaisi vuonna 2020 noin 30 miljardin kuutiometrin kaasuviennin vuodessa. (Lähde: Natural Gas World )
Turkin hyökkäys asettaa myös Venäjän vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta Venäjä on syventänyt energiayhteistyötä kurdien kanssa ja taannut al-Assadin hallinnon säilymisen vallassa sekä toiminut epävirallisena välittäjänä Iranin ja länsivaltojen kanssa, toisaalta Venäjällä on Turkissa suuria energiahankkeita (Turkish Stream aka ex-South Stream) kuin myös puolustusyhteistyötä (S-400 ohjuspuolustusjärjestelmä). Ja kaiken keskellä Venäjä on koordinoinut Syyria -operaationsa vuosikausia Israelin kanssa sallien tämän vapaasti iskeä Hizbollahin asekuljetuksiin ja Iranin vallankumouskaartin asemiin Syyriassa.
Huomionarvoista lienee, että kurdijohtaja Masoud Barzani tapasi 8.10.2019 Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin pyytäen Venäjän tukea tilanteen eskaloitumisen välttämiseksi.
Venäjän ohella Kiinalla on merkittäviä energiaan ja talouteen laajemminkin liittyviä panostuksia Irakin kurdialueilla vaikka Peking virallisesti vastustaakin yleisesti separatistisia liikkeitä.
Syyrian osalta kannattaa muistaa myös energia-aspekti, koska maa on kahden energiakorridorin keskellä: Toinen väylä yhdistää Turkin ja Kaspian meren Israeliin ja Punaiseen mereen ja toinen puolestaan linkittää Irakin Välimereen.
Energiakäytävien merkitys kasvaa tulevaisuudessa varsinkin itäisen Välimeren jättimäisten energialähteiden hyödyntämisen myötä.
Näkemykseni
Erdogan on pitkään vaatinut Turkin-Syyrian rajalle 300 mailia pitkää ja 20 mailia syvää turvavyöhykettä ja tämän alueen valtaaminen lienee hänen tavoitteenaan. Taistelut ja ulkovaltojen – erityisesti USA:n suhtautuminen hankkeeseen määrittänevät lopputuleman. Mikäli USA vetäytyy aiemmista sitoumuksistaan lienee selvää, että kurdit etsivät liittolaisensa muualta (al-Assadin hallinto, Venäjä, jopa Israel). Israelin kannalta tilanne on hyvinkin vaikea koska al-Assadin rinnalla taistelevat maan päävastustajat Hizbollah ja Iran; toisaalta al-Assad voi sekulaarisena johtajana olla vaihtoehtoja parempi liittolainen, Venäjän kanssa yhteistyö Syyriassa sujuu hyvin ja kurdien kanssa Israelilla on vuosikymmenien takaiset hyvät suhteet.
Liki kaikki valtiot Israelia lukuunottamatta näyttävät vastustavan kurdien itsenäisyyttä samaan tapaan kuin ulkopuoliset aikoinaan vastustivat juutalaisvaltion syntyä ja ehkä osin samasta syystäkin: merkitsisihän Kurdistan uuden demokraattisen saarekkeen muodostumista tyrannioiden keskelle. Toinen yhtäläisyys on siinä, että Kurdistan myös on motivoitunut ja kykenevä taistelemaan itsenäisyytensä puolesta.
Mielestäni on myös Israelin strateginen etu kannattaa nytkin kurdien asiaa kaikin keinoin – myös sotilaallisesti.
Aiemmin Kurdistanista:
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Op-Ed artikkelina Ariel -verkkojulkaisussa
