Tämä kirjoitus on käännös aiemmin Conflicts -blogissani ilmestyneesta artikkelistani Road-map to 2-State solution.
”Hamas provosoisi, Israel vastaisi sotilaallisesti ja kansainvälinen yhteisö vääntäisi käsiään”. (Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Condoleezza Rice vuonna 2011)
Hamasin ja Israelin välinen sota on – humanitaarisesta lyhyestä tulitausta huolimatta -edelleen käynnissä, joten on aika ajatella päivää sodan jälkeen. Kun Hamas on riisuttu aseista ja sen tunnelijärjestelmä purettu, operaatio Gazanin humanitaarisen tilanteen helpottamiseksi alkaa välittömästi – luultavasti kansainvälisenä yhteistyönä. Tämä toiminta on helppo toteuttaa, se vaatii vain rahaa, aikaa ja tahtoa, koska eri organisaatiot ovat tehneet jälleenrakennusprojekteja monta kertaa aiemmin. Suurin ongelma on valita visio, johon edetä, mihin pyrkiä, kun välitön humanitaarinen kriisi on hoidettu.
Useiden vuosien ajan ratkaisu Israelin ja Palestiinan konfliktiin on ollut kahden valtion malli. Tämä on hyväksytty ratkaisuksi myös monissa organisaatioissa, kuten YK:n turvallisuusneuvostossa ja yleiskokouksessa. Parin viime vuosikymmenen ajan ’2-valtion’-malliin perustuvat suorat neuvottelut ovat olleet lähes ainoa lähtökohta ja vaihtoehto. Neuvotteluprosessin ylläpitämisestä on tullut jopa tärkeämpi tavoite sinänsä kuin sopimukseen pääseminen. Neuvottelut ovat myös jatkuvasti alkaneet ja päättyneet ilman mainittavia tuloksia, eikä sopimusta ole näköpiirissä edes lähitulevaisuudessa. Näyttää olevan selvää, että 2-State-mallin tiekartta on tullut umpikujaan.
1- tai 3-valtion vaihtoehdot
Kun 2-valtion malli ei monista yrityksistä huolimatta ole edennyt, on vuosien varrella esitelty myös vaihtoehtoisia malleja. Olen itse aiemmin tukenut esimerkiksi kolmen valtion (paluu)mallia, jossa aiemmin Egyptin hallinnassa ollut Gaza palautettaisiin suoraan Egyptin hallintaan ja Länsirannan alueet A ja B, jotka aiemmin olivat Jordanian hallinnassa, nyt palestiinalaishallinnon hallinnassa, palautettaisiin Jordanian hallintaan (Jordanin vaihtoehto). Tämä malli, kuten mahdollisesti siihen yhteydessä oleva Siinain vaihtoehto Gazan alueen kasvattamiseksi, ei ole saavuttanut merkittävää kansainvälistä tukea, joten se näyttää mahdottomalta ratkaisulta ainakin vuosikymmenen aikajänteellä.
Viime vuosina yhden valtion malli on kuitenkin noussut yhä enemmän esiin. Yhden valtion malli – ”Isralestine” – sisältäisi kaksi kansallisuutta yhdessä Jordan-joen länsipuolisessa valtiossa, tämä valtio voisi olla myös liittovaltion tai konfederaation muotoinen. Tästä ratkaisumallista ei neuvoteta, vaan tilanne on tosiasiassa ajautumassa sitä kohti rauhanprosessin pysähtymisen aiheuttaman näkökulman puutteen seurauksena.
Uuden analyysin mukaan [Israel’s One-State Reality-It’s Time to Give Up on the Two-State Solution Michael Barnett, Nathan Brown, Marc Lynch ja Shibley Telhami, Foreign Affairs touko/kesäkuu 2023] kirjoittajat väittävät mm. seuraavaa:
Pääministeri Benjamin Netanjahun paluu valtaan Israelissa kapealla, äärioikeistolaiskoalitiolla on murtanut jopa illuusion kahden valtion ratkaisusta. Hänen uuden hallituksensa jäsenet eivät ole uskaltaneet ilmaista näkemyksiään siitä, mikä Israel on ja mitä sen pitäisi olla kaikilla sen hallitsemilla alueilla: Suur-Israel ei ole määritelty vain juutalaiseksi valtioksi, vaan valtioksi, jossa laki vahvistaa juutalaisten ylivallan sinne jääneisiin palestiinalaisiin. Netanjahun uuden hallitusten ääriliikkeet ylpeilevät tehtävästään luoda uusi Israel heidän kuvakseen: vähemmän liberaali, uskonnollisempi ja halukkaampi syrjimään ei-juutalaisia. Jos Israel ei virallista itsemääräämisoikeutta, se voi olla demokraattinen kansalaisilleen, mutta vastuuton miljoonille asukkailleen.
INSS-muistio [ Resolving the Israeli-Palestinian Conflict: The Viability of One-State Models ] pyrkii tutkimaan, onko mahdollista toteuttaa yhden valtion malli, joka on sekä juutalainen että demokraattinen.
Muistioanalyysin mukaan mikään eri yhden valtion malleista ei näytä edistävän pysyvän, kestävän ja onnistuneen ratkaisun saavuttamista konfliktiin. Koska näiden kahden väestön välillä on viime vuosikymmeninä ollut syvälle juurtunut vihamielisyys, kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia jännitteitä on vaikea erottaa ja vapaa liikkuvuus palauttaisi terrorismin leviämisen Länsirannalta kaikkialle Israeliin.
Lisäksi palestiinalaisten täydet ja yhtäläiset kansalaisoikeudet muuttaisivat peruuttamattomasti Israelin juutalaisen luonteen. Kaikki käyttöönotettavat mallit edellyttävät sopimuksia palestiinalaisten kanssa, mikä aiheuttaa loputtomia kiistoja.
Takaisin 2-valtion ratkaisuun
Israel on yrittänyt ratkaista Israelin ja Palestiinan kiistaa neuvotellulla pysyvällä sopimuksella – 2-State -ratkaisu – kahdesti sitten 1993-1995 Oslon sopimuksen: vuosina 1999-2001 pääministeri Ehud Barakin johdolla ja vuosina 2007-2008 pääministeri Ehud Olmertin johdolla. Rauhanpyrkimykset pysähtyivät lopulta vuonna 2014, kun israelilaisten ja palestiinalaisten väliset neuvottelut epäonnistuivat Washingtonissa.
Pääministeri Netanjahu kutsui viimeisintä rauhansuunnitelmaa – jonka Yhdysvallat valmisteli Donald Trumpin ollessa presidenttinä – ”vuosisadan sopimukseksi”, mutta palestiinalaiset hylkäsivät sen yksipuolisena, eikä se tällöin toteutunut.
Yllä kuvatun taustan perusteella mielestäni on selvää, että 2-valtion-mallin tiekartta on tullut umpikujaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että itse visiosta pitäisi luopua, koska muut vaihtoehdot ovat huonompia (1-valtion ratkaisu/nollavaihtoehto/Status Quo) tai epärealistisia keskipitkällä aikavälillä (3-State).
Nyt kun 2 valtion mallin tiekartta on umpikujassa, Lähi-idän rauhanprosessi on myös tienhaarassa. Mielestäni Israelin ja Palestiinan konfliktin ratkaisemiseen on kolme pääpolkua – ja ne ovat seuraavat:
- Kylmä rauha: Nollavaihtoehto tai ”kylmä rauha” voi olla realistinen tämän hallituksen aikana, mutta se ei ole ratkaisu, koska ongelmat ovat samat kuin edellä kuvatut yhden valtion lähestymistapaan liittyen.
- (Uudelleen)neuvottelujen aloittaminen: Ainoa tapa kestävämpiin rauhanratkaisuihin – laadukkaaseen rauhaan – on osapuolten – yksilöiden, klaanien, yhteisöjen, etnisten ryhmien jne. – motivaatio ja sitoutuminen neuvottelutulokseen, joka sisältää katkeran kompromissin vuoropuhelun kautta, jossa muiden osapuolten kannat ymmärretään tai jopa suvaitaan. Tämä prosessi kestää todennäköisesti muutaman vuosikymmenen, jos eri sidosryhmät ovat sitoutuneet siihen [Lisätietoja laadukkaasta rauhasta artikkeleissani Peacemaking – How about solving Conflicts too? ja Quality Peace]
- Rakentavat yksipuoliset toimenpiteet: Israel voi välittömästi päättää parhaan lyhyen aikavälin ratkaisun kohti kahden valtion mallia ja siihen liittyviä toimia.
Rakentavat yksipuoliset toimet?
Blue White Future (BWF) on puolueeton, voittoa tavoittelematon poliittinen aloite, joka perustettiin vuonna 2009. Blue White Future on tarjonnut työkaluja Israelin johdolle kahden valtion ratkaisun toteuttamisessa. Vuonna 2012 BWF kehotti Israelia ”ottamaan rakentavia toimia kahden vuoden 1967 rajoihin perustuvan valtion todellisuuden edistämiseksi maanvaihdolla – riippumatta siitä, ovatko Palestiinan johtajat suostuneet hyväksymään sen”. BWF:n mukaan ”joukon yksipuolisia toimia, asteittaiset mutta konkreettiset muutokset voivat alkaa muuttaa tilannetta kentällä”. Tätä ajatusta alettiin kutsua rakentaviksi yksipuolisiksi toimiksi (Constructive unilateralism).
Näkemys kahdesta valtiosta ja rakentavan unilateralismin tiekartta sen saavuttamiseksi perustuu olettamukseen, että Israelin tulisi siirtyä kohti maanjakoa palestiinalaisten ja israelilaisten välillä, jotta Israelin tulevaisuus säilyisi juutalaisena ja demokraattisena valtiona. Israelin tulisi harkita rajojen määräämistä tulevalle Palestiinan valtiolle (eli kaksi valtiota kahdelle kansakunnalle). Niin kauan kuin Israel haluaa olla osa demokraattista maailmaa – sen on annettava yhtäläiset oikeudet kaikille maan rajoilla asuville ihmisille. Sitten on palestiinalaisten tehtävä päättää Palestiinan valtion perustamisesta, mikä on heidän etujensa mukaista, ja he tekevät omat päätöksensä. Siksi kaksi valtiota kahdelle kansalle -todellisuus on välttämätön.
Jos palestiinalaispuolella on valtatyhjiö – eli odotetaan Abbasin ja Hamasin jälkeistä aikakautta – eikä se ole valmis toteuttamaan kahden valtion ratkaisua, Israel voi tehdä monia toimenpiteitä aloittaakseen osaltaan kahden valtion mallin toteutuksen.
BWF:n katsauksen (2022) mukaan ”rakentavan unilateralismin” komponentit ovat:
Ensinnäkin Israelin pitäisi julistaa, että se noudattaa vuoden 1948 itsenäisyysjulistukseensa kiteytettyä visiota, joka väistämättä vaatii rajan, jonka sisällä sen perusarvot hallitsevat; Toiseksi, jos tällaiseen näkemykseen tähtääviä mielekkäitä neuvotteluja ei käydä, Israelin pitäisi ryhtyä itsenäisiin toimiin luodakseen kahden valtion todellisuuden toteuttamiseksi. Tällainen todellisuus voi myöhemmin johtaa kahden- tai monenväliseen sopimukseen.
Konkreettisia toimia voivat olla mm. seuraavat tehtävät:
- Lopettaa siirtokuntien rakentamisen ns turvamuurin ulkopuolelle ja Itä-Jerusalemin arabialueilla sekä poistaa muurin ulkopuolella olevat etuvartiot (outposts).
- Elinkelpoisen, kansallisen mittakaavan suunnitelman valmistelu jopa 100 000 uudisasukkaan – jotka asuvat tällä hetkellä turvamuurin ulkopuolella siirtämiseksi varsinaiseen Israeliin hyvin organisoidulla tavalla. Knessetin tulisi maksaa korvauksia kaikille luovutettavien alueiden ulkopuolella asuville israelilaisille uudisasukkaille näiden päättäessä asettua Israeliin turvamuurin sisälle.
- Jerusalemin arabialueiden tekeminen Palestiinan valtion pääkaupungiksi; päästä sopimukseen Jerusalemin vanhankaupungin pyhistä paikoista pääsyn ja palvonnan vapauden mahdollistamiseksi
- Lopettaa siirtokuntien rakentamisen ns turvamuurin ulkopuolelle ja Itä-Jerusalemin arabialueilla sekä poistaa muurin ulkopuolella olevat etuvartiot (outposts).
- Elinkelpoisen, kansallisen mittakaavan suunnitelman valmistelu jopa 100 000 uudisasukkaan – jotka asuvat tällä hetkellä turvamuurin ulkopuolella siirtämiseksi varsinaiseen Israeliin hyvin organisoidulla tavalla. Knessetin tulisi maksaa korvauksia kaikille luovutettavien alueiden ulkopuolella asuville israelilaisille uudisasukkaille näiden päättäessä asettua Israeliin turvamuurin sisälle.
- Jerusalemin arabialueiden tekeminen Palestiinan valtion pääkaupungiksi; päästä sopimukseen Jerusalemin vanhankaupungin pyhistä paikoista pääsyn ja palvonnan vapauden mahdollistamiseksi
- Rakentava unilateralismi tarkoittaa myös sitä, että jokainen tulevaisuuden itsenäinen askel voidaan arvioida selkeästi sen suhteen, vievätkö ne Israelia lähemmäksi kahden valtion todellisuutta ja ovatko ne siten rakentavia vai vievätkö ne osapuolia kauemmaksi.
Näillä toimilla on mahdollista laajentaa Länsirannan A- ja B-alueita, joissa palestiinalaisilla on täysi vastuu ja muodollinen riippumattomuus, sekä vähentää Israeliin liitettävää aluetta C-. Ratkaisun etuna on, että tulevan Palestiinan valtion alue olisi suurempi eikä niin pirstoutunut kuin tällä hetkellä palestiinalaishallinnon alainen alue. Tulevaisuudessa erillinen maanalainen tai maaväylä Gazan ja Länsirannan välille näiden alueiden yhdistämiseksi on myös neuvoteltavissa.
Myös Palestiinan hallinto voi tehdä yksipuolisia rakentavia askelia Hamas-Israel-sodan jälkeen vaikkapa aloittamalla yhdessän gazalaisten kanssa Gazan kunnostamisen ja jälleenrakennuksen kansainvälisen yhteisön tuella samalla estetäen palestiinalaisalueiden aseistautuminen.
Epilogi
2-valtion -ratkaisun komponentit – Israelin ja Palestiinan konfliktin parametrit – ovat olleet suunnilleen selvät viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, mutta lopullinen sopimus puuttuu edelleen. Minun näkökulmastani tarvitaan uusi tiekartta ja ”rakentavia yksipuolisia toimenpiteitä” eteenpäin ja mielestäni myös oikeaan suuntaan. Tämä suunnitelma saattaa olla provosoiva, mutta mielestäni realistiselta kohti kahden valtion ratkaisua.
Jatkossa, kun aika on oikea, Israelin ja Palestiinan väliset suorat neuvottelut voivat alkaa. Neuvottelut alkaisivat sitten rajoista, Jerusalemista, pakolaisista ja turvallisuusjärjestelyistä. Lisäksi Israel voisi samanaikaisesti aloittaa vuoropuhelun muiden arabimaiden kanssa.
Lännen tulisi jatkaa turvallisuus-, taloudellisten ja diplomaattisten ponnistelujen johtamista Gazan muuttamiseksi terroristivaltiosta Dubaiksi Välimeren rannalla, kun Hamas on riisuttu aseista, purettu ja kukistettu.
Mielestäni tämä tiekartta loisi polun Israelin turvaamiseksi juutalaisdemokratiana ja toteuttaisi kahden valtion ratkaisun. Olipa kyseessä Palestiinan valtio, Egyptin Gazan autonomia Siinain vaihtoehdon toteuttamisen kautta, liittoutuminen Jordanian kanssa (Jordanian vaihtoehto) tai jokin muu olisi tämä joka tapauksessa palestiinalaisten ja toivottavasti myös heidän naapureidensa mahdollisuus koko alueen normalisoimiseksi.
Tämä kirjoitus on käännös aiemmin Conflicts -blogissani ilmestyneesta artikkelistani Road-map to 2-State solution.
