Google

Google

keskiviikko 10. tammikuuta 2024

Gazalaissiviilien humanitaarisen leirin paikka?

Hamasin sotilaallisen voiman hävittämiseksi Gazassa – työn ollessa nyt vasta puolitiessään –  tarvitaan maahyökkäyksen jatkamista Etelä-Gazaan. Vakava haaste tämän hyökkäyksen toteuttamisessa on, että suurin osa väestöstä on nyt etelässä, sen jälkeen kun heidät evakuoitiin Pohjois-Gazasta, mikä käytännössä on kaksinkertaistanut alueen väestön. Jotta Israel saa riistetyksi Hamasilta sen viimeiset puolustuskeinot IDF:ää vastaan, sen on siirrettävä Gazan väestö pois tulevilta taistelualueilta.

 

Gazalaiset voivat periaatteessa mennä kolmelle alueelle:

  • Gazalaiset voivat siirtyä IDF:n hallitseman käytävän kautta palata IDF:n valvonnassa olevaan Gazan pohjoisosaan.  Ongelmana on ettäalueen rakennuksista ja infrastruktuurista valtaosa on tuhottu.
  • Gazalaiset voidaan sijoittaa nimetyille suojelualueille Etelä-Gazassa, missä IDF ei toimi, ellei sitä kohtaan hyökätä. Haittapuolena on, että Hamas todennäköisesti käyttäisi sitä hyväkseen suojellakseen taistelijoitaan.
  • Gazalaiset voivat siirtyä väliaikaisesti Siinaille. Tällä hetkellä Egypti vastustaa ajatusta jyrkästi.
  • Teoreettisesti gazalaiset voitaisiin vastaanottaa pakolaisina ympäri maailman mutta koska mikään taho ei siihen käytännössä ole valmis rajoittuvat vaihtoehdot Gazaan ja sen lähialueille.

    Olen aiemmin esitellyt Siinai Optioon perustuvaa Päivä jälkeen Gazan sodan -suunnitelmaa Gazalaisten humanitaarisen kriisin ratkaisemiseksi välittömästi, tuhotun Palestiinan alueen jälleenrakentamiseksi keskipitkällä aikavälillä ja kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi pitkällä aikavälillä.  Esitykseni on siis pelkkää humanitaarista tilapäistä suoja-aluetta laajempi ja sitä siis Egypti ainakin toistaiseksi vastustaa.  Koska Hamas vastustaa panttivankien välitöntä vapauttamista sekä aseiden laskemista välittömän tulitauon aikaansaamiseksi on muitakin etenemisteitä etsittävä nopean ratkaisun aikaansaamiseksi humanitaariseen kriisiin ja jopa elämään alueella Hamasin sotilaallisen tappion jälkeen.

    Israelilaisinstituutti BESA (The Begin-Sadat Center for Strategic Studies) on lisäksi esittänyt neljättä harkinnan arvoista vaihtoehtoa eli väliaikaisten majoitusleirien perustaminen Gazan asukkaille Negeviin, Israeliin. Aloitteen mukaan Yhdysvaltojen sotilas- ja siviilivirastot perustaisivat länsimaiden ja alueellisten maiden liittouman avustuksella majoitus-ja palvelutilat Negeviin lähelle Gazaa mahdollisesti  Shivta – Ktzi’otin alueelle. Nämä leirit toimisivat väliaikaisina turva-alueena palveluineen Gazan asukkaille useita kuukausia ja jopa vuoden ajan Israelin sotilasoperaation loppuun asti.

    BESAn mukaan idea voidaan toteuttaa seuraavin periaattein:

     

    • Gazan asukkaille tarjottaisiin taloudellista tukea ja muita kannustimia poistua väliaikaisesti alueelta.

     

    • Amerikkalaissotilaat ottavat kansainvälisten järjestöjen avustuksella vastaan Gazan asukkaita rajanylityspaikoilla ja suorittaisivat turvatarkastuksen, henkilöllisyyden todentamisen ja dokumentoinnin.

     

    • Asukkaat kuljetettaisiin turvallisissa saattueissa suuriin majoitustiloihin, jotka on perustettu ja turvattu länsi- ja arabimaiden tuella ja rahoituksella Yhdysvaltojen johdolla.

     

    • Israel osallistuisi prosessin turvallisuusvalvontaan, mikä mahdollistaisi Hamasin toimihenkilöiden tunnistamisen pitääkseen heidät poissa alueelle siirtyvän siviiliväestön keskuudesta.

     

    • Turva-aluetta hallinnoiva koalitio (Coalition for the Day After) suunnittelisi yhdessä leireillä asuvien kanssa prosessin heidän paluulleen Gazaan. Tärkeimmät paikalliset toimijat tunnistetaan ja puitteet paikalliselle siviilihallintojärjestelmälle vahvistettaisiin tulevaa Gazan hallintoas varten.

     

    • Kun sotilasoperaatio on saatettu päätökseen Gazan pohjoisosassa voidaan aloittaa siviilien palauttaminen – selkeällä suunnitelmalla ja yksityisellä taloudellisella avulla –  asuinalueilleen.

     

    Mahdollisena tilapäisleirin paikkana on mainittu Shivta – Ktzi’otin alue, jolla sijaitsee paitsi kansallispuisto myös kaksi armeijan tukikohtaa sekä laaja vankila jota meneillään olevan sodan aikana on käytetty pidätysleirinä Hamasin taistelijoille.

    BESAn suunnitelman ansiona on, että se voidaan toteuttaa Israelin ja Yhdysvaltain päätöksellä ja todennäköisesti useiden arabimaiden ja laajemman kansainvälisen yhteisön tuella. Edelleen hanke erottaisi Gazan siviiliväestön Hamas-elementeistä mahdollistaen nykytilaa nopeamman ja tehokkaamman Israelin operatiivisen toiminnan Etelä- ja Keski-Gazan alueilla Hamasin menettäessä siviilisuojakilpensä.  Hanke myös loisi edellytyksiä siviiliyhteiskunnan ja paikallishallinnon kehittämiseen välittömästi kun Hamasin Gazassa oleva sotilasrakenne on tuhottu ja/tai panttivangit vapautettu.

    Suunnitelman heikkoutena on sen rajoittuminen pääosin vain humanitaarisen kriisin ratkaisuun joka sekin toki on merkittävä parannus nykytilaan.  Sen sijaan pidemmän aikajänteen visio Kahden-valtion mallista puuttuu samoin kuin Länsirannan palestiinalaisten aseman parantaminen.

    Lähde:  The Begin-Sadat Center for Strategic Studies 


    Kirjoitus ensinnä ilmestyi  Ariel-Israelista suomeksi  -verkkojulkaisussa.

    perjantai 5. tammikuuta 2024

    Päivä jälkeen Gazan sodan -suunnitelma


    Ariel Rusila: 

    Päivä jälkeen Gazan sodan -suunnitelma


    Hamasin ennennäkemättömän voimakas ja julma hyökkäys Israelia vastaan on johtanut myös ennennäkemättömän voimakkaaseen Israelin vastaoperaatioon Gazassa, mikä on johtanut ennennäkemättömään humanitaariseen kriisiin Gazan siviiliväestölle. Tämän perusteella kansainvälinen yhteisö on vaatinut välitöntä tulitaukoa, mikä ei kuitenkaan toteudu, koska Hamas on kieltäytynyt vapauttamasta panttivankejaan ja laskemasta aseitaan ja koska Israel haluaa eliminoida Hamasin sotilaallisen voiman ja vapauttaa panttivangit. Israelin mukaan sotilasoperaatio Hamasia vastaan voi kestää vielä useita kuukausia, joten humanitaariseen kriisiin ei ole nopeaa apua.

    Gazalaisten humanitaarisen kriisin ratkaisemiseksi välittömästi, tuhotun Palestiinan alueen jälleenrakentamiseksi keskipitkällä aikavälillä ja kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi pitkällä aikavälillä on olemassa pragmaattinen ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma, jonka ensisijaiset voittajat olisivat Gazan ja Israelin asukkaat, toissijaiset edunsaajat olisivat Egypti ja palestiinalaiset ja kolmanneksi Yhdysvallat ja laaja kansainvälinen yhteisö.

    Yllä kuvattu ratkaisu perustuu Egyptin aiempina vuosina esittämään aloitteeseen – Sinain Optioon – laajentaa Gazan alue moninkertaiseksi sen nykyiseen kokoon, rakentaa tälle alueelle asuntoja, yhdyskuntarakenne ja elinkelponen talous gazalaisille ja muille halukkaille palestiinalaisille, ja pitkällä aikavälillä muodostaa alue joko Egyptille kuuluvaksi itsenäiseksi demilitarisoiduksi autonomiaksi tai Palestiinan valtioksi yhdessä Länsirannan palestiinalaisten kanssa.

    Siinai vaihtoehdon historia

    Siinain vaihtoehto ei todellakaan ole uusi vaihtoehto Egyptin, Gazan ja Israelin välisen konfliktin ratkaisemiseksi. Middle East Monitorin (MEMO) raportin [01.9.2014] mukaan Egypti tarjosi palestiinalaishallinnon presidentille Abbasille palestiinalaisvaltiota Siinailla. Egyptin presidentti Abdel-Fattah el-Sissi tarjosi palestiinalaishallinnolle 620 neliömailia maata Gazan vieressä vastineeksi siitä, että hän luopui vaatimuksista vuoden 1967 rajoihin Palestiinan valtion perustamiseksi. PA: n presidentti Abbas hylkäsi ehdotuksen. Puhuessaan Fatahin johtajien kokouksessa Ramallahissa Abbas sanoi: ”Vuonna 1956 ehdotettu suunnitelma sisälsi 1 600 neliökilometrin liittämisen Siinain niemimaalta Gazan kaistalle palestiinalaisten pakolaisten vastaanottamiseksi.” Hän jatkoi: ”Suunnitelmaa ehdotetaan uudelleen, mutta me kieltäytyimme siitä.”


    Egyptin aloitteen ytimessä ehdotetaan Gazan kaistan laajentamista viisinkertaiseksi sen nykyiseen kokoon ja kaikkien gazalaisten ja palestiinalaisten pakolaisten sijoittamista sinne perustettavaan tilaan. Lisäksi palestiinalaishallinnolle myönnettäisiin autonomia Länsirannan palestiinalaiskaupungeissa vastineeksi siitä, että se luopuu palestiinalaisten vaatimuksesta palata vuoden 1967 rajoihin.


    Middle East Eyen (MEE) mukaan järjestelmästä tuli keskeinen osa vuoden 2004 Herzliya-konferenssissa, joka on Israelin poliittisen, akateemisen ja turvallisuuseliittien vuosikokous, jossa vaihdettiin ja kehitetään poliittisia ideoita. Konferenssin perustaja ja nykyisen pääministerin Benjamin Netanyahun pitkäaikainen neuvonantaja Uzi Arad hyväksyi sen innostuneesti. Hän ehdotti kolmisuuntaista vaihtoa, jossa palestiinalaiset saisivat valtiolleen osan Siinaista, kun taas vastineeksi Israel saisi suurimman osan Länsirannasta ja Egyptille annettaisiin maaväylä Negevin yli sen yhdistämiseksi Jordaniaan.

    Vaihe I: Humanitaarisen kriisin ratkaiseminen

    Kun Gazan jo ennestään huono vesi- ja jätevesihuolto on osittain tuhottu, energian saanti on minimissä, tiet ovat suurelta osin tuhoutuneet ja loput sairaalat toimivat äärirajoillaan, on syntynyt humanitaarinen kriisi tilanteessa, jossa suurin osa gazalaisista on joutunut siirtymään pois taisteluista turvallisemmille alueille.

    Hamasin vastaisen sodan edetessä humanitaarista apua on ollut erittäin vaikea sekä toimittaa että jakaa sitä tarvitseville gazanalaisille. Tilanne ei paljoa parane lisäämällä kuljetuksia Rafahin ja Kerem Shalomin kautta, koska apua tarvitsevien määrä on liian suuri, turva-alueet liian pienet ja koska niidenkin alla saattaa olla Gazan metron maanalaisia rakenteita, joiden tuhoaminen jatkuu.

    Ainoa käytännöllinen ja nopea ratkaisu on rakentaa Gazan väliaikainen siirtokunta Egyptin ja Gazan rajalle, jolloin Etelä-Gazan turvallisille alueille muuttaneiden gazalaisten tarvitsee vain siirtyä muutaman kilometrin lounaaseen nykyisistä paikoistaan. .

    Hamas, Palestiinan Islamic Jihad (PIJ) ja muut Israelin tuhoamiseen sitoutuneet terroristijärjestöt ovat pitäneet Gazaa panttivankina. Israel on tiukentanut turvatoimia Gazan alueella estääkseen aseiden ja aseiden valmistukseen käytettyjen materiaalien pääsyn alueelle. Gaza on kuitenkin ollut myös turvasatama terroristeille (esim. Daesh), jotka ovat hyökänneet Egyptin sotilaallista ja siviiliinfrastruktuuria vastaan. Suurin osa Siinain hyökkäyksistä on ottanut vastuulleen Ansar Bayt al Maqdis (ABM): noin vuonna 2011 perustettu egyptiläinen ryhmä, jossa kerrotaan olevan alle 1 000 jäsentä. Vaikka ryhmän alkuperäinen tavoite oli toimia Israelia vastaan, ABM kohdistuu nyt myös Egyptin turvallisuusvaltioon ja maan taloudellisiin etuihin. ABM:llä on löysät yhteydet al-Qaida-franchisingiin. Vuonna 2014 Ansar Bait al-Maqdis -ryhmän osat vannoivat uskollisuutta Irakin ja Levantin islamilaiselle valtiolle (ISIL/ISIS) ja julistivat itsensä Siinain maakunnaksi ja osaksi ISIS:ää.

    Hyväksyttävän ratkaisun Gazan humanitaariseen kriisiin on sallittava tavaroiden ja palvelujen kulkeminen humanitaarisille vyöhykkeille samalla, kun on varmistettava, että Israelin ja Egyptin oikeutetut turvallisuusongelmat otetaan huomioon. Terrorismin leviämisen estämiseksi uudelle humanitaariselle turvavyöhykkeelle Egyptin ja Israelin turvallisuusviranomaisten on tarkastettava kaikki vähintään miespuoliset henkilöt saadakseen selville heidän mahdolliset yhteydet Hamasiin, PIJ:hen ja vastaaviin.

    Kansainvälisellä yhteisöllä on jo paljon kokemusta tällaisten väliaikaisten pakolaisleirien rakentamisesta nopeasti esimerkiksi erilaisten luonnonkatastrofien jälkeen. Tässä esimerkki kenttäsairaaloista:

    Esimerkki: Kenttäsairaala

    Kansainvälisellä avustusyhteisöllä on monia haasteita esimerkiksi gazalaisten terveydenhuollossa: haavoittuneiden hoitaminen, siirtymään joutuneiden väestön lääketieteellisten ja psykososiaalisten tarpeiden hoitaminen, alipalvellun paikallisväestön rutiininomaisten lääketieteellisten tarpeiden täyttäminen ja vastustuskyvyn vahvistaminen valmiuksien kehittämisen avulla. häiriintyneen paikallisen terveydenhuoltojärjestelmän hoitovelan korvaaminen.

    Vastauksena gazalaisten tarpeisiin aiemman Israelin ja Gazan välisen konfliktin aikana vuonna 2014 IDF avasi kenttäsairaalan Erez Crossingiin 20. heinäkuuta 2014, tarkoituksenaan hoitaa sairaita ja loukkaantuneita gazalaisia.

    Uusin esimerkki kenttäsairaaloista on Ukrainasta, jonne Israel, joka aiemmissa humanitaarisissa tehtävissään käytti sotilaskenttäsairaaloita, päätti ensimmäistä kertaa sijoittaa siviilikenttäsairaalan.

    IDF-kenttäsairaalan layout. Luotto: Farfel et al, 2011

    Journal of Global Health -lehden mukaan se oli luultavasti ainoa osavaltiotason ulkomainen kenttäsairaala Ukrainassa. Tämä ainutlaatuinen tehtävä vaati välittömiin haasteisiin vastaamista käyttöönottoa edeltävässä vaiheessa: Tarkkojen lääketieteellisten tarpeiden ymmärtäminen, olennaisten logistiikka- ja turvallisuusvaatimusten määrittely, koordinointi paikallishallinnon kanssa ja kenttäsairaalan suunnittelu sen mukaisesti. Nopea arviointiryhmä lähetettiin, ja se työskenteli tiiviissä yhteistyössä Israelin ulkoasiainministeriön paikan päällä ja Ukrainan terveys- ja paikallisviranomaisten kanssa.

    Sairaala aloitti toimintansa 22.3.2022 ja oli toiminnassa kuusi viikkoa. Sairaalassa hoidettiin tänä aikana 6161 potilasta, joista 954 oli lapsia. Lähde: Sheba Medical Center.

    Hoidetut sairaudet vaihtelivat kroonisista ei-tarttuvista sairauksista, kuten kohonneesta verenpaineesta, diabeteksesta ja nivelrikkosta, akuutteihin ja hätätiloihin, mukaan lukien muun muassa infektiot, sydäninfarkti, hypertensiivinen kriisi, akuutti umpilisäkkeentulehdus, akuutti kolekystiitti, rei’ittäneet pohjukaissuolihaavat ja murtumat.

    IDF:llä on kokemusta tyypin 3 kenttäsairaaloiden rakentamisesta (joissa on 40 vuodepaikkaa ja kaksi leikkaussalia, jotka pystyvät suorittamaan 15–30 leikkausta päivässä muiden palvelujen, mukaan lukien kuntoutuksen) alle 24 tunnissa sairaalaa kohti. Myös Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa (UAE) on hyvät mahdollisuudet kenttäsairaaloille; esim. Maanjäristyksen uhreille Turkissa sairaala aloitti toimintansa neljä päivää sen jälkeen, kun kaksoismaanjäristykset iskivät Etelä-Turkin 6. helmikuuta 2023. Sairaala työllisti 50 työntekijää ja 15 lääkäriä.

    Vaihe II: Uuden Suur-Gazan jälleenrakennus

    Aiempien konfliktien jälkeen Gazaa on rakennettu uudestaan ja uudestaan, mutta Hamas on aina ottanut osan jälleenrakentamiseen tarkoitetuista varoista omaan käyttöönsä, mm. Gazan metron rakentamiseen, ohjus- ja asetuotantoon sekä sen eliitin luksuselämään. Jos sama toistuu, gazalaisten elämä ei parane merkittävästi humanitaarisen kriisin jälkeen. Merkittävä syy Siinain vaihtoehdon omaksumiselle on se, että kun suurin osa Gazan infrastruktuurista tuhoutuu, alueen raivaus veisi huomattavasti enemmän aikaa ja rahaa verrattuna Siinain vaihtoehtoon, ja tästä huolimatta rekonstruoitu alue ei olisi läheskään yhtä elinkelpoinen verrattuna suurempaan neitseelliseen alueeseen.

    Toisen vaiheen yleissuunnittelu tulisi aloittaa heti, kun Siinai-vaihtoehdolle on näköpiirissä sitä tukeva poliittinen ratkaisu, jotta ensimmäisen vaiheen kesto olisi mahdollisimman pieni. Toisen vaiheen rakentaminen alkaisi luultavasti infrastruktuurihankkeilla – tiet, kunnallistekniikka, vesi- ja jätehuolto, energia, tietoliikenneyhteydet, satama, lentokenttä jne. Samalla voitaisiin aloittaa maataloushankkeita kaupunkialueen ulkopuolella. Tämän jälkeen tulevat koulut, sairaalat ja asuinrakennukset.

    On jo olemassa joitakin erillisiä jälleenrakennussuunnitelmia, jotka voitaisiin aloittaa heti poliittisen ratkaisun löytämisen jälkeen. Tässä on joitain esimerkkejä:

    • Ajatus tarjota Gazan kaistalle ulospääsy muualle maailmaan ihmisen rakentaman satama-saaren kautta on yli vuosikymmenen vanha. Uusi projekti sisältää 5 km silta Gazan kaistalta suunniteltuun 8 neliökilometriin. pala maata, jossa todennäköisesti olisi merisatama ja lopulta lentokenttä, hotellin ja pienen huvivenesataman lisäksi. Hanke maksaa noin viisi miljardia dollaria. Länsirannan palveleminen edellyttää rauta-/maantieyhteyttä vaikkapa Negevin kautta.

    • Vaihtoehtoinen suunnitelma Gazan kansainväliselle satamalle voisi olla osa Egyptin El Arishin sataman laajennussuunnitelmaa, joka sijaitsee lähellä Gazan ja Egyptin etelärajaa. El-Arishin rantasataman kokonaiskustannukset olisivat todennäköisesti 300–500 miljoonaa dollaria ja sen rakentaminen kestäisi 2–3 vuotta. El Arishilla on myös runsaasti maata palestiinalaisten vuokraamalle satamaan liittyvälle teollisuusalueelle. El Arish voitaisiin myös yhdistää rautateitse Länsirannalle Israelin rautatiejärjestelmän kautta. (Lisää artikkeleissa Gaza Seaport – A Threat or Change ja Gazan satama El Arishissa 5).

    Gazan satama-saaren malli vuodelta 2016. (valokuva: COURTESY/THE ISRAEL PROJECT)

    • Veden saatavuus on tärkeä taloudellisen toiminnan mahdollistaja monilla Palestiinan talouden aloilla. Kanavoimalla merkittäviä investointeja vesihuoltoa lisäävään infrastruktuuriin, mukaan lukien suolanpoistolaitokset, kaivot ja jakeluverkot. Vesialalla 10 uuden suolanpoistolaitoksen rakentaminen Uuteen-Gazaan mahdollistaa nopean juomaveden saatavuuden. Lisärahoituksella tuetaan uusien jätevedenkäsittelylaitosten kehittämistä Uuden-Gazan alueella. Tämä käsitelty vesi käytetään uudelleen, jolloin luodaan valtavasti kohtuuhintaista vettä maatalous- ja teollisuuskäyttöön.

    • Energia-alalla on mahdollista kunnostaa olemassa olevia Egyptin Uuteen-Gazaan liitettyjä linjoja sekä kehittää maakaasuputkia Uuden-Gazan voimalaitokselle ja rakentaa uusia uusiutuvan energian laitoksia. Myös koko Pohjois-Siinai hyötyy kasvavasta offshore-maakaasun tuotannosta itäisellä Välimerellä. Lisäksi tuki Siinain sähköntuotantoprojekteille – kuten 100 MWSolar Energy System – lisää tarjontaa uusille kohteille.

    • Maataloussektori ei ole käyttänyt potentiaaliaan, koska viljelijöillä on rajoitettu pääsy maa-, vesi- ja teknologiaan. Tätä potentiaalia voidaan hyödyntää Uudessa Gazassa.

    • New-Gazassa on runsaasti kiviä ja marmoria, hiilivetyjä ja muita mineraaleja. Tämä hanke tukee suurten luonnonvaravarojen, kuten Gazan meren maakaasukentän ja öljykenttien, kehittämistä.

    • Kilometrejä pitkä rantaviiva Välimeren rannalla Uudessa-Gazassa voisi kehittyä moderniksi metropoliksi kuten esimerkiksi Beirutista, Lissabonista, Singaporesta ja Tel Avivista.

    Vaihe III: Palestiina (2-valtion ratkaisu)

    Siinain kokonaispinta-ala on 62 000 neliökilometriä. Pohjois-Sinain kuvernöörin pinta-ala on 27 574 km2 (10 646 neliömailia) ja sen väkiluku (tammikuu 2023) 504 201 ja tiheys 18/km2. Se rajoittuu pohjoisessa Välimereen, etelässä Etelä-Sinain kuvernööriin, lännessä Port Saidin, Ismailian ja Suezin kuvernööriin ja idässä Gazan kaistale Palestiinassa (Rafahin kuvernööri) ja Israel (eteläinen kuvernööri). Kaupunginosa). Sen pääkaupunki on El Arishin kaupunki.

    Gazan kaista on 365 km2 (141 neliömailia) ja sen väkiluku (2022 arvio) 2 375 259 ja sen väestötiheys on 6 507/km2.

    Uuden-Gazan perustamisella Siinaille on harvan asutuksen lisäksi omat puolensa, että paikallinen väestö tuntee suurta myötätuntoa gazalaisia kohtaan, vaikka valtion ylimmällä johdolla on hyvä ja vankka turvallisuusyhteistyö Israelin kanssa. Ja loppujen lopuksi Egyptillä on ollut rauhansopimus Israelin kanssa vuodesta 1979 lähtien.

    Kun humanitaarinen kriisi on saatu väliaikaisesti hallintaan (vaihe I) ja kun Uuden-Gazan jälleenrakennustyöt ovat edenneet hyvin yhteistyössä Egyptin, Israelin ja kansainvälisten avustusjärjestöjen kanssa (vaihe II), on aika siirtää hallinto ja vastuu vetäytymisestä enimmäkseen Uuden-Gazan asukkaille, tavoitteena itsehallinnollinen autonomia ja parhaassa tapauksessa elinkelpoinen Palestiinan valtio yhdessä Länsirannan palestiinalaisten kanssa.

    Onnistuneet muutokset kansainvälisestä ja teknokraattisesta hallituksesta itsehallintoon perustuvat ydinperiaatteisiin – kuten edustukselliseen demokratiaan, oikeusvaltioon ja korruption vastaisiin takeisiin – kriittisten instituutioiden rakentamiseen ja poliittisten uudistusten toteuttamiseen – kuten koulutusjärjestelmän uudistamiseen – ovat tärkeitä tekijöitä. tämän vision strategiassa.

    Vaiheen III tavoitteena on kannustaa Palestiinan julkista sektoria tarjoamaan palveluita ja hallintoa, joita Palestiinan kansalla on parempi tulevaisuus. Vahvat kansalaisyhteiskunnan instituutiot ja vapaa lehdistö ovat tärkeitä osia mitä tahansa hyvin toimivaa demokratiaa. Näiden tärkeiden instituutioiden säilyttäminen ja laajentaminen Länsirannalla ja Gazassa edellyttää uusia lakeja ja käytäntöjä, jotka suojelevat niiden riippumattomuutta ja parantavat niiden kapasiteettia.

    Mielestäni on selvää, että 2-State-mallin tiekartta on tullut umpikujaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että itse visiosta pitäisi luopua, koska muut vaihtoehdot ovat huonompia (1-tila tai nollavaihtoehto tai Status Quo) tai epärealistisia keskipitkällä aikavälillä (3-State). Paras lyhyen aikavälin ratkaisu 2-valtiomalliin on rakentava yksipuolisuus, jossa Israel voi välittömästi päättää asiaan liittyvistä toimista.

    Näkemys kahdesta valtiosta ja rakentavan unilateralismin tiekartta sen saavuttamiseksi perustuu olettamukseen, että Israelin tulisi siirtyä kohti maanjakoa palestiinalaisten ja israelilaisten välillä, jotta Israelin tulevaisuus säilyisi juutalaisdemokraattisena valtiona. Israelin tulisi harkita rajojen määräämistä tulevalle Palestiinan valtiolle (eli kaksi valtiota kahdelle kansakunnalle). Niin kauan kuin Israel haluaa olla osa demokraattista maailmaa – sen on annettava yhtäläiset oikeudet kaikille maan rajoilla asuville ihmisille. Sitten on palestiinalaisten tehtävä päättää Palestiinan valtion perustamisesta, mikä on heidän etujensa mukaista, ja he tekevät omat päätöksensä.

    (Lisää artikkelissani Tiekartta kahden valtion ratkaisuun )

    Johtopäätökset

    Egypti on keskeisessä asemassa suunnitelmissa ratkaista ongelma Israelin ja Gazanin puolesta.

    Jos Hamasilla poliittisena liikkeenä halutaan olla jokin rooli Palestiinan hallituksessa, sen on sitouduttava rauhan tielle Israelin valtion kanssa omaksumalla periaatteet, kuten Israelin valtion tunnustaminen ja väkivallattomuuteen sitoutuminen. Hamas, PIJ ja kaikki muut Gazan miliisit ja terroristijärjestöt on riisuttu aseista; ja Uusi-Gaza on täysin demilitarisoitu.

    Kokonaisvaltaisen rauhan saavuttamiseksi on Palestiinan kansan tehtävä selväksi, että he torjuvat tuhon, terrorin ja konfliktin ideologiat ja yhdistyvät kaikkien palestiinalaisten paremman tulevaisuuden puolesta.

    Gazan kansa on kärsinyt liian kauan Hamasin sortohallinnosta. heitä on käytetty hyväksi ihmiskilpinä ja panttivankeina. Hallintonsa aikana Hamas on ohjannut Gazan palestiinalaisille kuuluvaa kansainvälistä humanitaarista apua Israelin kimppuun sen sijaan, että se parantaisi Gazan ihmisten elämää.

    Jos ja kun Israel tuhoaa Hamasin sotilaallisen kapasiteetin ja rakenteet ja kaikki israelilaiset vangit ja jäännökset, on mahdollista kääntyä uuteen suuntaan yhteistyössä Egyptin, maltillisten arabivaltojen ja kansainvälisen yhteisön kanssa.

    Suunnitelmassa ehdotetaan Gazan alueen laajentamista viisinkertaiseksi sen nykyiseen kokoon ja kaikkien palestiinalaispakolaisten sijoittamista sinne perustettavaan valtioon tai autonomiaan. Aloitteen mukaan tämä valtio tai autonomia demilitarisoidaan. Mielestäni osan Siinain liittäminen Gazaan saattaa osittain ratkaista arabien ja Israelin välisen konfliktin.

    A Day After the Gaza War by Ariel Rusila

    Liite

    Päivitys 5/12/2024

    Israelin puolustusministeri Yoav Gallant on esittänyt näkemyksiään jälki-Hamaslaisesta Gazasta eri tiedotusvälineille.  Gallantin suunnitelman ydinkohdat ovat:

    • Hamas ei hallitse Gazaa, eikä Israel käytä Gazaa siviilivalvontaa, palestiinalaiset ovat siitä vastuussa sillä ehdolla, että he eivät ole vihamielisiä Israelia kohtaan eivätkä toimi sitä vastaan.

    • Israel ei asuta tai tee siirtokuntia Gazan alueelle. 

    • Israel valvoo humanitaarisen avun saapumista Gazan alueelle.

    • Monikansallinen ryhmä, jota johtavat Yhdysvallat, Länsi-Euroopan maat ja maltilliset arabivaltiot jo vastuussa Gazan jälleenrakennuksesta.

    • Gazan palestiinalaishallinto joka koostuu klaaneista ja paikallisista virkamiehistä vastaa siviilihallinnosta.

    • Egypti työskentelee yhdessä Israelin ja Yhdysvaltojen kanssa luodakseen tapaa turvata Egyptin ja Gazan välinen raja.

    Israelin tiedotusvälineiden mukaan  myös IDF on laatinut suunnitelman antaakseen paikallisille klaaneille valtuudet jakaa humanitaarista apua Gazan alueella. Suunnitelmassa on tarkoitus jakaa Gazan alueisiin ja osa-alueisiin, joista jokaista tulee hallitsemaan klaani. Egyptistä ja Israelista tulevan humanitaarisen avun jakamisen lisäksi klaanit saavat tehtäväkseen valvoa Gazan siviiliasioita väliaikaisesti. 

    Esitetyt suunnitelmat tulee vielä hyväksyä Israelin sotakabinetissa ja mahdollisesti myös hallituksessa jossa ainakin äärioikeiston puolueet ovat näitä suunnitelmia vastustamassa.

    Suunnitelman toteutuminen voi olla realistista;  omaan ylläkuvattuun suunnitelmaani nähden pääero on ettei Siinai optiota hyödynnetä jonka seurauksena humanitaarisen kriisin helpottaminen on hitaampaa, samoin jälleenrakennusaika pitenee ja visio “Kahden-valtion” mallista heikkenee. 

    Lähteenä BICOM 


    Tämä kirjoitus (ilman päivitysliitettä) on käännös aiemmin Conflicts -blogissani ilmestyneesta A Day After the Gaza War -Plan by Ariel Rusila  artikkelistani jonka pdf-versio luonnollisesti on toimitettu aiemmin asianosaisille tahoille.