”Deal of Century” eli USAn presidentti Trumpin hallinnon Lähi-itää koskeva kauanodotettu rauhansuunnitelma on viimeinkin julkaistu kokonaisuudessaan. Virallisesti diili tunnetaan nyt nimellä ”Peace to Prosperity: A Vision to Improve the Lives of the Palestinian and Israeli People." Jo aiemmin kesäkuussa 2019 julkistettiin Bahrainissa pidetyssä konferenssissa suunnitelman talousosa ja nyt siis poliittinenkin osa sai päivänvalon. Pääpiirteissään diili on ollut valmis jo yli vuoden mutta sen julkaisua on lykätty useaan otteeseen Israelin poliittisen takalukon vuoksi; jo kolmannet Knessetin vaalit vuoden sisään pidetään maaliskuun alussa. Tämä Israelin poliittinen tilanne lienee syynä siihen, että ennen julkistusta presidentti Trump esitteli sen sekä Israelin virkaatekevälle pääministeri Netanjaulle että - diplomaattiset protokollat täysin ohittaen - myös oppositiojohtaja Benny Gantzille henkilökohtaisissa tapaamisissa.
Vuosisadan diili on Valkoisen Talon hallinnon innovatiivinen - out of the box - suunnitelma, joka pohjaa tämän päivän Lähi-idän realiteetteihin korkealentoisten lukkiutuneiden julkilausumien sijaan. Samalla diili määrittää uudelleen USAn parametrit israelilais-palestiinalaisen konfliktin ratkaisemiseksi. Voisikin väittää diilin olevan päivitetty reaalipoliittinen versio Oslon prosessin loppuvaiheessa tehdylle nk "Clinton parameters" tunnetulle viitekehykselle joka viimeiset kaksi vuosikymmentä on ollut Israelin ja Palestiinalaishallinnon välisten neuvottelujen sekä kansainvälisen yhteisön suosimana lähtökohtana.
Vuosisadan diili
[An improved economic situation was]“a necessary precondition to resolving what was previously an unsolvable political situation,” (Jared Kushner)
Kuvaa klikkaamalla aukeaa koko suunnitelma (ENG) Valkoisen Talon sivuilta.180 sivuinen suunnitelma käsittää "Kahden-valtion" (Israel ja Palestiinan valtio) -ratkaisun, jossa Israel säilyttää liki kaikki Länsirannan asutuksensa, Jerusalemin ja koko Länsirannan turvallisuuskontrollin. Palestiinan valtion pääkaupunki kuitenkin muodostetaan itäiseen Jerusalemiin Israelin turvamuurin taakse.
Suunnitelmassa pyritään teiden, siltojen ja tunneleiden avulla pääsemään irti Palestiinalaisten liikkumista haittaavista tarkastuspisteistä. Edelleen Gaza ja Länsiranta yhdistetään joko 34 km pitkällä katetulla tiellä tai tunnelilla yhtenäisen valtioalueen mahdollistamiseksi.
Länsirannan israelilaisasutusten vaatiman maa-alueen korvaamiseksi Israel luovuttaa vastikkeeksi alueita Negevistä jotka alueet ovat suurempia kuin tämän päivän Gaza kokonaisuudessaan.
Diilin talousosa muistuttaa Marshall Plania jonka tuella läntisen Euroopan talouksia jälleenrakennettiin Toisen Maailmansodan jälkeen. Tämä talousosa - josta tarkemmin mm kirjoituksessa Trumpin Lähi-itä diili: Talousosa [Op-Ed] - pyrkii rakentamaan elinvoimaisen ja menestyvän palestiinalaisen yhteiskunnan $50 miljardin lainoista, tuista ja yksityisistä investoinneista koostuvan kymmenvuotisen tukipaketin avulla. Osa tuesta kanavoituu Jordaniaan, Libanoniin ja Egyptiin, jotka ovat absorboineet vuosikymmeniä palestiinalaispakolaisia.
Alla eräitä diilin poliittisen osan muita keskeisiä Valkoisen Talon hahmottelemia ajatuksia:
Muutama kriittinen reunamerkintä
Mielestäni diili voisi olla vieläkin parempi mikäli sekä israelilaisten että palestiinalaisten alueita yhdistettäisiin enemmän. Jos Israel yhdistäisi Jerusalemin 12 itäisessä naapurustossa olevien noin 200 000 israelilaisen sekä 300 000 turvamuurin länsipuolella asuvan israelilaisen asutusalueet itseensä jäisi jäljelle ainoastaan noin 90 000 Vihreän linjan ja turvamuurin ulkopuolella asuvaa. Näiden sijoittaminen turvamuurin sisään ei olisi kohtuuton vaade verrattuna riskeihin joita muurin ulkopuolella asuminen aiheuttaa. Uhkana on, että alueliitokset voivat osaltaan aiheuttaa Palestiinalaishallinnon sortumisen jolloin palestiinalaisalueet voivat ajautua israelin sotilashallinnon alaisuuteen joka puolestaan voisi johtaa epätoivottuun Yhden-valtion mallin toteutumiseen.
Näkökulmani mukaan Israelin itäinen raja on puolustettavissa vaikka vain 5-15% Länsirannasta liitettäisiin Israeliin turvamuurin suojaan. Em väite on perusteltavissa Israelin asevoimien ja tiedustelun laadullisella ylivoimalla, niiden nopealla reaktiokyvyllä uusien haasteiden edessä, mainittua ylivoimaa ylläpitävällä ja kehittävällä ekosysteemillä. (Aiheesta enemmän Israel´s Eastern Border? )
Kaksi valtiota diilin mukaan. Lähde: The White House
Toinen kriittinen kommenttini koskee ns Triangeli -alueen mahdollista luovutusta Palestiinan valtiolle. Kyseisen Haifasta kaakkoon sijaitsevan alueen 14 kaupungissa asuu 260 000 Israelin arabia joista valtaosa identifioituu palestiinalaisiksi. Alueen asukkaiden ylivoimainen enemmistö on kuitenkin eri mittauksissa halunnut pysyä edelleen Israelin valtiossa uuden Palestiinalaisvaltion sijaan. Koko idea on mahdollisesti pantu suunnitelmaan vain koska Yisrael Beytenu -puolueen johtaja Avigdor Liberman on sitä esittänyt vahvistaakseen Israelin olemusta juutalaisvaltiona.
Kolmas kriittinen näkemykseni koskee Israelin Negevistä tehtäväksi suunniteltuja alueluovutuksia gazalaisten käyttöön teollisuuden, maatalouden ja asutusten käyttöön. Mielestäni luovutettaviksi suunnitellut alueet ovat liiaksi Gazasta eristäytyneitä ja muutoinkin sijainniltaan keinotekoisia.
Omasta mielestäni paljon parempi ratkaisu olisi ns. Sinai Option toteuttaminen. Kyseessä on Egyptin jo vuodesta 1956 esittämä ja sen jälkeen usein toistettu aloite jossa Egypti luovuttaisi 1000-1600 neliökilometrin välittömästi Gazaan liittyvän merenranta-alueen Gazalle/Palestiinalaisvaltiolle. Viimeksi vuonna 2014 Egyptin presidentti el-Sisi tarjosi tätä maa-aluetta PA:n presidentti Abbasille vuoden 1967- rajejen palautusvaatimuksista luopumiseksi ja Palestiinalaisvaltion perustamiseksi. Abbas torjui aloitteen. Tämä aloite olisi nähdäkseni kaikkein paras niin Egyptille, Israelille kuin gazalaisillekin. (Tästä enemmän kirjoituksessa Siinai optio jälleen ratkaisuksi )Onko diili poliittisesti toteutettavissa?
Every Time Palestinians Say ‘No,’ They Lose (Bret Stephens)
Israelissa monet Likud -puolueen kuin myös oikeistopuolueiden ministerit vastustavat Trumpin aloitetta sen sisältäessä maininnan Palestiinalaisvaltiosta. Käsittääkseni kuitenkin merkittävä enemmistö keskusta-oikeistolaisista poliittisista puolueista samoin kuin keskusta-vasemmistolaiset puolueet kannattavat nyt esitettyä aloitetta ja Palestiinalaisvaltion perustamista, noin 80%:n Länsirannan alueen luovuttamista Palestiinan valtiolle ja sen pääkaupungin perustamista Jerusalemin itäosiin turvamuurin taakse. Käsittääkseni keskustalainen enemmistö niin vasemmalla kuin oikealla on valmis asioista neuvottelemaan Palestiinalaishallinnon kanssa.
Palestiinalaishallinto on kieltäytynyt hyväksymästä Valkoisen Talon aloitetta jo ennen sen julkistamista. Hallinto myös organisoi mielenilmauksia diilin julkistuksen jälkeen. Nämä protestit jäivät kuitenkin suhteellisen vaatimattomiksi eivätkä ole millään muotoa verrannollisia vaikkapa aiempaa Camp Davidin sovintoesitystä v. 2000 seuranneeseen toiseen Intifadaan. En pitäisi lainkaan mahdottomana etteikö diilin talousosan lupaama palestiinalaisten elinolojen ja työllisyyden paraneminen ja vapaampi liikkuvuus houkuttelisi erityisesti nuorempia ikäluokkia vaatimaan neuvotteluja ja myönteisen kehitystyön aloittamista.
Alueellisesti tilanne on nyt otollisempi diilille kuin aiemmin koska useat arabivaltiot ovat lähentyneet niin USAta kuin Israeliakin yhteisen Iranista tulevan uhan edessä. Tämä luo hyvää pohjaa alueellisen ratkaisun etsimiselle ja myös diilin talousosan toteutukselle.
Moderni uusi Qalandiya Crossing ylityspaikka: paikan läpäisy vie nykyisin palestiinalaisilta vain muutaman minuutin kun se aiemmin vei tunteja. Lähde: COGAT
Näkemykseni
Every Time Palestinians Say ‘No,’ They Lose (Bret Stephens)
Ero aiempiin aloitteisiin on nyt siinäkin, että aiemmin useimmat sensitiiviset asiat on jätetty tulevien israelilaisten ja palestiinalaisten keskinäisten neuvottelujen varaan. Nyt tämän sijaan Trumpin hallinto esittää visionsa lopputulemasta. Mikään aiempi aloite ei ole sisältänyt niin yksityiskohtaista suunnitelmaa Palestiinan siviiliyhteiskunnan ja talouden kehittämiseksi kuin nyt esitetty diili.
Mielestäni Presidentti Trumpin hallinnon visio on tähän mennessä vakavin, realistisin ja yksityiskohtaisin suunnitelma mitä koskaan 70-vuotta jatkuneen konfliktin aikana on ratkaisuksi esitetty. Toteutuessaan diili voi tehdä niin israelilaisten ja palestiinalaisten kuin laajemmankin alueen elämän turvallisemmaksi, tulevaisuuteen suuntautuvaksi ja elinvoimaa kasvattavaksi. Minimissäänkin diili luo uuden päivitetyn viitekehyksen mahdollisille Israelin ja Palestiinalaishallinnon neuvotteluille mutta myös Israelin yksipuolisille toimille elleivät neuvottelut ala. Tässä mielessä Vuosisadan diili luo edellytyksiä historiallisen rauhanprosessin aloittamiselle. Parasta diilissä on mielestäni sen pragmatismi ja pohjautuminen nykypäivänä Lähi-idässä vallitsevaan tilanteeseen lukkiutuneisiin asenteisiin pohjautuvien utopioiden sijaan.
Eräitä aiempia aiheeseen liittyviä kv artikkeleitani:
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt suomeksi Ariel -verkkojulkaisussa ja on tiivistelmä Conflicts by Ari Rusila -blogissa julkaisemastani artikkelistani
