Israelin 22. Knessetin vaalit pidettiin ennenaikaisesti 17.9.2019. Tasaväkisen uusintakierroksen täpäräksi voittajaksi selviytyi Benny Gantzin Blue & White liike [Kahol-Lavan] saaden yhden parlamenttipaikan enemmän kuin pääministeri Netanjahun Likud [33 vs. 32]. Tuloksen on ennakoitu merkitsevän puolueiden kansallisen yhtenäisyyshallituksen muodostamista tai sen epäonnistuessa jo vuoden toisia uusintavaaleja - aikaisintaan jopa lokakuussa 2019.
Heti vaalien jälkeen pääministeri Benjamin Netanjahu (Likud) ja Benny Gantz (Blue&White) käynnistivät Presidentti Reuven Rivlinin toivomuksesta neuvottelut yhtenäisyyshallituksesta. Ohjelman ohella esillä oli järjestely koskien pääministeripaikan rotaatiosta Netanjahun ja Gantzin välillä. Pari päivää kestäneet neuvottelut eivät johtaneet yhteisymmärrykseen.
Presidentti Rivlin tapasi Knessetiin valittujen puolueiden johtoa saadakseen näiden suosituksia hallitustunnustelijan [pääministerin] nimeämiseksi. Alunperin Netanjahun takana oleva uskonnollis-oikeistolainen blokki käsitti 55 edustajaa kun taas Gantzia kannattavaan keskusta-vasemmiston ja arabien yhteislistan käsittävään blokkiin luettiin 57 edustajaa, Liebermanin Yisrael Beitenu puolueen [8 edustajaa] ollessa blokkien ulkopuolella. Nimeämistilaisuudessa Arabien yhteislista antoi kuitenkin vain 10 suositusta Gantzin puolesta 13 sijaan joten Netanjahu sai yhden suosituksen enemmän. Yhteislistan johtaja sanoi myöhemmin B&W:n pyytäneen vähentämään suosituksia mainitulla kolmella pakottaakseen Netanjahun ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi. Taktisesti ajatuksena on, että Netanjahun odotetaan epäonnistuvan jolloin toisella tunnustelijalla eli Gantzilla olisi paremmat mahdollisuudet muodostaa hallitus.
Hallitustunnustelijaksi nimetyllä Netanjahulla on nyt 28 päivää – plus mahdollinen 14 päivän pidennys - aikaa muodostaa hallitus. Mikäli tässä ei onnistuta niin Presidentti Rivlin voi nimetä Gantzin tunnustelijaksi; mikäli hänkin epäonnistuu, vaaditaan 61 Knessetin jäsenen allekirjoitus kolmannesta tunnustelijasta ja mikäli tämäkin epäonnistuu, Knesset hajotetaan ja järjestetään jälleen uudet vaalit.
Netanjahulla on pääpiirteissään kolme vaihtoehtoa enemmistöhallituksen muodostamiseksi: Ensinnäkin Lieberman voidaan onnistua pettämään vaalilupauksensa ja suostutella liittymään samaan hallitukseen ääriuskonnollisten puolueiden kanssa. Toiseksi Netanjahu voi yrittää houkutella Laborin [6 paikkaa] hallitukseen ja kolmanneksi hän voi yrittää hajottaa B&W:n myös lupaamalla siitä loikkaaville merkittävät ministeripaikat tai muita etuja. Mitään em vaihtoehtoa ei pidetä realistisena vaikkakin mielestäni Netanjahu ylivoimaisena poliittisena taktikkona voisi jälleen tässäkin asiassa tehdä mahdottomasta mahdollisen.
Sinänsä Blue&White keskusta-vasemmistolaisine apupuolueineen ja Likud sekä mahdollisesti Avigdor Liebermanin Yisrael Beitenu voisivat hyvinkin muodostaa ohjelmallisesti suhteellisen yhtenäisen hallituskoalition mutta ongelmaksi on noussut pitkäaikaisen pääministeri Benjamin Netanjahun henkilökohtaiset intressit.
Netanjahun intressit
Oikeuskansleri Avichai Mandelblit on poliisin tutkinta-aineiston pohjalta nostamassa kolmea vakavasti otettavaa syytettä Netanjahua vastaan. Netanjahu tarvitsee pääministeriyden uskonnollisten oikeistopuoleiden tuella saadakseen immuniteetin syytteitä vastaan. Samoin hän tarvitsee knessetin enemmistön jyräämään tarvittaessa Israelin korkeimman oikeuden häntä mahdollisesti uhkaavan oikeusprosessin välttämiseksi. Nämä tekijät estävät Netanjahun ja johtamansa Likudin osallistumisen Gantzin johtamaan hallitukseen.
Tilanne olisi eri mikäli Likud jo tässä vaiheessa uskaltautuisi vaihtamaan johtajaansa, jolloin puolue hyvinkin voisi osallistua hallitukseen ilman Netanjahua; mitään merkkejä ei kuitenkaan ole siitä, että joku varteenotettavista seuraajaehdokkaista olisi tällä hetkellä valmis haastamaan Netanjahun johtoaseman. Merkittävimmät Netanjahun seuraajaehdokkaat ovat ulkoministeri Israel Katz, strategiaministeri Gilad Erdan sekä Yuli Edelstein ja Gideon Sa’ar.
Näkökulmani
Kuluvana vuonna Israelin politiikkaa on hallinnut maan pitkäaikaisimman pääministerin - "King Bibin" - halu pysyä vallassa tai ainakin vapaana sekä uuden vahvan keskusta-vasemmistolaisen vaihtoehto B&W:n nousu. Tilanne johti ennenaikaisiin vaaleihin huhtikuussa ja uusintavaaleihin syyskuussa. Mielestäni Netanjahu pitää toiminnallaan Israelin politiikkaa panttivankinaan nostaessaan henkilökohtaisen etunsa politiikan määrääväksi tekijäksi politiikan sisältökysymysten sijaan.
Netanjahun johdolla hänen uskonnollinen oikeistohallituksensa on hyökännyt perustavaa laatua olevien liberaalin demokratian periaatteita - kuten ilmaisunvapaus, lainkunnioitus, oikeuslaitoksen riippumattomuus – vastaan. Likud on liukunut esimerkiksi Unkarista ja Puolasta tuttuun populistiseen suuntaan, pois vaikkapa Ze’ev Jabotinskyn ja Menachem Beginin libeeralista nationalismista.
Netanjahun poliittinen osaaminen on ylivertainen ja hän pystyy lupaamaan mitä tahansa tukijoilleen vallassa pysyäkseen, nähtäväksi jää riittääkö tämä vai joko enemmistö äänestäjistä ja Knessetin jäsenistä näkee vaihdon välttämättömäksi painopisteen muuttamiseksi henkilökysymyksistä politiikan sisältökysymyksiin ja ulkoisiin haasteisiin räjähdysherkällä konfliktialueella. On myös mahdollista, että Netanjahu jättää hallitustunnustelijan tehtävän jo ensi viikolla, Knesset hajotetaan aiempaan tapaan ja uusintavaalit ovat jo lokakuussa toiveena tilanteen selkiytyminen.
Aiemmin aiheesta:
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Op-Ed artikkelina Ariel -verkkojulkaisussa
Israelin 22. Knessetin vaalit pidetään ennenaikaisesti 17.9.2019. Aiemmissa 9.4.2019 vaaleissa opposition Blue-White koalition kanssa tasatulokseen päätynyt Likud -puolueen johtaja, pääministeri Benjamin Netanyahu, epäonnistui enemmistöhallituksen muodostamisessa. Seuraavaksi hallituksenmuodostajaksi tulossa olleen Blue and White puolueen johtaja, Benny Gantz, puolestaan estettiin tehtävästään Knessetin äänestettyä hajottamisestaan 30.5.2019. Kyseessä oli Israelin historiassa ensimmäinen kerta kun Knesset päätti hajottaa itsensä ennen hallituksen muodostamista.
Nykyinen 9.4.2019 valittu Knesset
[Tekniset] vaaliliitot
3.25% äänikynnyksen takia vaalien edellä muodostetaan usein teknisiksi luonnehdittavia vaaliliittoja - teknisiä koska usein liittojen sisällä osapuolten ohjelmat ja kanditaattien näkemykset saattavat hyvinkin voimakkaasti poiketa toisistaan. Äänestettäessä taktitointi liiton sisällä on minimoitu sopimalla vaalilistan järjestys etukäteen. Äänestäjät siis valitsevat listan ja listan saaman äänimäärän mukaan määräytyy se kuinka monta edustajaa listan alkupäästä järjestyksessään valitaan.
Syksyn 2019 vaaleissa on muodostunut seuraavanlaisia vaaliliittoja:
Kulanu -puolue on lakkautti toimintansa heinäkuussa 2019 ja liittyi Likudiin jolloin Knessetissä oleva Likud ryhmä kasvoi 39 edustajaan aiemmasta 35 edustajasta. Likud on vaaliliitossa uskonnollisten oikeistopuolueiden muodostaman unionin kanssa, joiden joukossa mukana on myös viime vaaleissa valitsematta jäänyt ”Uusi Oikeisto” -puolueen Naftali Bennett, aiempi opetusministeri.
Benny Gantzin johtama keskusta-vasemmistolainen Blue-White [Kahol Lavan] on nyt vaaliliitossa oikeistolaisen Yisrael Beiteinu puolueen kanssa, jota puolestaan johtaa Netanyahun entinen hallituskumppani mutta nyt hallituksen käytännössä hajoittanut Avigdor Lieberman. Blue-White on kieltäytynyt menemästä Netanyahun johtamaan hallitukseen korruptioprosessin ollessa käynnissä, toisaalta Blue-White ei ole poissulkenut ”kansallisen yhtenäisyyden” hallitusta Likudin kanssa mikäli Likud korvaa Netanyahun uudella johtajalla.
Neljän Israelin arabipuolueen yhteislista on valmis yhteistyöhön Gantzin Blue-White koalition kanssa.
Perinteikkäistä Labor puoluetta johtaa nyt Avi Gabbayn tilalle valittu aiempi puolustusministeri Amir Peretz. Labor on liitossa vasemmistopuolue Merezin ja Vihreän liikkeen muodostamassa ”Demokraattisessa Unionissa” [HaMaḥaneh HaDemokrati} jossa mukana on myös uusi aiemman pääministeri Ehud Barakin perustama Israelin Demokraattinen Puolue.
Mainittakoon lisäksi että viime vaaleissa 2.74% äänistä saanut Moshe Feiglinin johtama Zehut -puolue ei ole mukana vaan Feiglin tukee Netanyahua vastikkeeksi tulevan hallituksen ministeripaikasta ja kannabiksen vapauttamista koskevista reformeista.
Yhteenveto vaaleja edeltäneistä mielipidemittauksista. Lähde: Wikipedia
Vaalilupauksia
Israeli pääministeri Benjamin Netanyahu tarjosi jälleen tyypilliseen tapaansa viime hetken yllätyksen lupaamalla liittää Jordan joen laakson Israeliin mikäli voittaa vaalit. Tarkalleen Netanyahu lupasi liittää lähes kolmanneksen Israelin hallinnoimasta Länsirannasta muttei kuitenkaan yhtään palestiinalaista. Alueella arvioidaan asuvan noin 65 000 palestiinalaista ja noin 11 000 israelilaista uudisasukasta ja se on pääosin Oslon sopimuksessa muodostettua Israelin yksinomaisesti hallinnoimaa alue C:tä.
Vaalilupaus suututti palestiinalaisten ohella useita Israeliin suhteitaan lämmittäneitä arabivaltioita kuten mm Saudi-Arabiaa. Puolueet Likudista vasemmalle ovat luonnollisesti tällaista toimenpidettä vastaan, ainakin jos se aiotaan toteuttaa yksipuolisesti.
Ennen vaalilupaustaan pääministeri Netanyahu keskusteli asiasta mm armeijan komentaja [IDF Chief of Staff] Aviv Kochavin, Shin Bet -tiedustelupalvelun johtaja Nadav Argamanin kanssa ja vahvistamattomien tietojen mukaan turvallisuusviranomaiset kiivaasti vastustivat jyrkästi hanketta.
Arvioni
Knessetin uusintavaalit 2019 ovat poikkeukselliset Israelin historiassa ja myös poikkeuksellisen mielenkiintoiset useastakin syystä. Vaaleista näyttää tulevan äärimmäisen tasaväkiset pääministeri Netanyahun Likudin ja oppositiojohtaja Benny Gantzin Blue-White liittoutuman välillä. Mikäli Netanyahu voittaa jää nähtäväksi pystyykö hän muodostamaan hallituksen ja pysymään sen johdossa. Oikeusprosessi Netanyahua vastaan on käynnissä kolmesta syytekohdasta ja on mahdollista, että hän pyrkii saamaan Knessetiltä immuniteetin syytteitä vastaan.
Kiinnostavaa on myös Netanyahun aiemman hallituskumppani Liebermanin menestys ja tuleva toiminta; hän nimittäin muutti tukensa Blue-White -liittoutumalle koska Netanyahu sitoutui liikaa ääriortodoksisten puolueiden näkemyksiin. Toisaalta vaalien jälkeen jää nähtäväksi voisiko hän palata Netanyahun uuteen hallitukseen mikäli tämä hylkää ääriuskonnolliset puolueet.
Jännitystä vaaleihin lisää myös se, miten eri vaaliliitot menestyvät ja jääkö joku liittouman listoilla olevista puolueista kokonaan ulos Knessetistä. Tämä on nyt hyvinkin merkityksellistä koska hallitusenemmistön muodostus voi olla muutamasta paikasta kiinni suuntaan tai toiseen.
Mielenkiintoista on nähdä uppoaako Netanyahun yllätysveto – Jordan joen laakson liittäminen Israeliin – äänestäjäkuntaan tai edes uudisasukkaisiin; aiemmat äärimmäisen taitatavana taktikkona ja selviytyjänä pitämäni Netanyahun yllätykset ovat toimineet (mm. ”arabit äänestävät parveittain, nyt kaikki kannattajat uurnille”).
Gantz vs. Netanyahu (ja mitä tehdä Länsirannan suhteen)
Jos Netanyahu voittaa olisi luvattu Jordan laakson liitos omasta näkökulmastani isku rauhanomaisen ratkaisun etsinnälle Israelin ja Palestiinalaisten väliseen konfliktiin ja oman arvioni mukaan lisäksi täysin väärä nykyisessä tilanteessa mm seuraavin perustein:
- Israel ei nykyaikaisen tiedustelu-, valvonta- ja asejärjestelmiensä ansiosta tarvitse sellaista puolustuksen alueellista syvyyttä kuin aiemmin,
- Liitos heikentäisi mahdollisuuksia perustaa elinvoimainen Palestiinan valtio (”Kahden-Valtion”-malli) toisaalta vaikeuttamalla arabialueiden asukkaiden liikkumista Jordaniaan ja toisaalta vaikuttamalla heidän liikkumistaan omilla alueillaan välttämättömien Israelin tarkastuspisteiden takia.
- Liitos vaarantaisi vireillä olevan alueellisen rauhanprosessin viilentämällä välejä sitä ajaviin arabivaltioihin.
- Mikäli Palestiinalaisvaltiota ei saada perustettua ja kun Israel hallinnoi arabialueita on seurauksena ajautuminen entistäkin enemmän kohti ”Yhden-Valtion” mallia joka joko tuhoaa Israelin juutalaisvaltiona antamalla arabiväestölle kaikki poliittiset ym oikeudet tahi tuhoaa Israelin demokratiana mikäli näitä oikeuksia ei myönnetä.
Oman näkemykseni mukaan koko Länsirannan valloitus oli v. 1967 sinänsä oikeutettua, uhkasivathan naapurimaat tällöin ja myöhemminkin Yom Kippurin sodassa pyyhkiä koko maan kartalta. Ongelmana on hallittavalla alueella ja sen ulkopuolella pakolaisina olevien arabiasukkaiden asema. Mielestäni paras ratkaisu olisi Israelin vetäytyminen ns. turvamuurin sisään ja liittää suoraan ”vihreän linjan” [--67 raja] yhteydessä olevat asutusalueet Israeliin, käsittäen noin 5-30% koko Länsirannan alueesta riippuen siitä tehdäänkö liitos yksipuolisesti vaiko neuvottelemalla yhdessä palestiinalaisosapuolen kanssa tai alueellisen rauhansopimuksen – vaikkapa vaalien jälkeen odotettavissa olevan Trumpin ”vuosisadan diilin” - mukaan.
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel -verkkojulkaisussa
