Israelin 22. Knessetin vaalit pidettiin ennenaikaisesti 17.9.2019. Tasaväkisen uusintakierroksen täpäräksi voittajaksi selviytyi Benny Gantzin Blue & White liike [Kahol-Lavan] saaden yhden parlamenttipaikan enemmän kuin pääministeri Netanjahun Likud [33 vs. 32]. Tuloksen on ennakoitu merkitsevän puolueiden kansallisen yhtenäisyyshallituksen muodostamista tai sen epäonnistuessa jo vuoden toisia uusintavaaleja - aikaisintaan jopa lokakuussa 2019. Heti vaalien jälkeen pääministeri Benjamin Netanjahu (Likud) ja Benny Gantz (Blue&White) käynnistivät Presidentti Reuven Rivlinin toivomuksesta neuvottelut yhtenäisyyshallituksesta. Ohjelman ohella esillä oli järjestely koskien pääministeripaikan rotaatiosta Netanjahun ja Gantzin välillä. Pari päivää kestäneet neuvottelut eivät johtaneet yhteisymmärrykseen.
Presidentti Rivlin tapasi Knessetiin valittujen puolueiden johtoa saadakseen näiden suosituksia hallitustunnustelijan [pääministerin] nimeämiseksi. Alunperin Netanjahun takana oleva uskonnollis-oikeistolainen blokki käsitti 55 edustajaa kun taas Gantzia kannattavaan keskusta-vasemmiston ja arabien yhteislistan käsittävään blokkiin luettiin 57 edustajaa, Liebermanin Yisrael Beitenu puolueen [8 edustajaa] ollessa blokkien ulkopuolella. Nimeämistilaisuudessa Arabien yhteislista antoi kuitenkin vain 10 suositusta Gantzin puolesta 13 sijaan joten Netanjahu sai yhden suosituksen enemmän. Yhteislistan johtaja sanoi myöhemmin B&W:n pyytäneen vähentämään suosituksia mainitulla kolmella pakottaakseen Netanjahun ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi. Taktisesti ajatuksena on, että Netanjahun odotetaan epäonnistuvan jolloin toisella tunnustelijalla eli Gantzilla olisi paremmat mahdollisuudet muodostaa hallitus.
Hallitustunnustelijaksi nimetyllä Netanjahulla on nyt 28 päivää – plus mahdollinen 14 päivän pidennys - aikaa muodostaa hallitus. Mikäli tässä ei onnistuta niin Presidentti Rivlin voi nimetä Gantzin tunnustelijaksi; mikäli hänkin epäonnistuu, vaaditaan 61 Knessetin jäsenen allekirjoitus kolmannesta tunnustelijasta ja mikäli tämäkin epäonnistuu, Knesset hajotetaan ja järjestetään jälleen uudet vaalit.
Netanjahulla on pääpiirteissään kolme vaihtoehtoa enemmistöhallituksen muodostamiseksi: Ensinnäkin Lieberman voidaan onnistua pettämään vaalilupauksensa ja suostutella liittymään samaan hallitukseen ääriuskonnollisten puolueiden kanssa. Toiseksi Netanjahu voi yrittää houkutella Laborin [6 paikkaa] hallitukseen ja kolmanneksi hän voi yrittää hajottaa B&W:n myös lupaamalla siitä loikkaaville merkittävät ministeripaikat tai muita etuja. Mitään em vaihtoehtoa ei pidetä realistisena vaikkakin mielestäni Netanjahu ylivoimaisena poliittisena taktikkona voisi jälleen tässäkin asiassa tehdä mahdottomasta mahdollisen.
Sinänsä Blue&White keskusta-vasemmistolaisine apupuolueineen ja Likud sekä mahdollisesti Avigdor Liebermanin Yisrael Beitenu voisivat hyvinkin muodostaa ohjelmallisesti suhteellisen yhtenäisen hallituskoalition mutta ongelmaksi on noussut pitkäaikaisen pääministeri Benjamin Netanjahun henkilökohtaiset intressit.
Netanjahun intressit
Oikeuskansleri Avichai Mandelblit on poliisin tutkinta-aineiston pohjalta nostamassa kolmea vakavasti otettavaa syytettä Netanjahua vastaan. Netanjahu tarvitsee pääministeriyden uskonnollisten oikeistopuoleiden tuella saadakseen immuniteetin syytteitä vastaan. Samoin hän tarvitsee knessetin enemmistön jyräämään tarvittaessa Israelin korkeimman oikeuden häntä mahdollisesti uhkaavan oikeusprosessin välttämiseksi. Nämä tekijät estävät Netanjahun ja johtamansa Likudin osallistumisen Gantzin johtamaan hallitukseen. 
Tilanne olisi eri mikäli Likud jo tässä vaiheessa uskaltautuisi vaihtamaan johtajaansa, jolloin puolue hyvinkin voisi osallistua hallitukseen ilman Netanjahua; mitään merkkejä ei kuitenkaan ole siitä, että joku varteenotettavista seuraajaehdokkaista olisi tällä hetkellä valmis haastamaan Netanjahun johtoaseman. Merkittävimmät Netanjahun seuraajaehdokkaat ovat ulkoministeri Israel Katz, strategiaministeri Gilad Erdan sekä Yuli Edelstein ja Gideon Sa’ar.
Näkökulmani
Kuluvana vuonna Israelin politiikkaa on hallinnut maan pitkäaikaisimman pääministerin - "King Bibin" - halu pysyä vallassa tai ainakin vapaana sekä uuden vahvan keskusta-vasemmistolaisen vaihtoehto B&W:n nousu. Tilanne johti ennenaikaisiin vaaleihin huhtikuussa ja uusintavaaleihin syyskuussa. Mielestäni Netanjahu pitää toiminnallaan Israelin politiikkaa panttivankinaan nostaessaan henkilökohtaisen etunsa politiikan määrääväksi tekijäksi politiikan sisältökysymysten sijaan.
Netanjahun johdolla hänen uskonnollinen oikeistohallituksensa on hyökännyt perustavaa laatua olevien liberaalin demokratian periaatteita - kuten ilmaisunvapaus, lainkunnioitus, oikeuslaitoksen riippumattomuus – vastaan. Likud on liukunut esimerkiksi Unkarista ja Puolasta tuttuun populistiseen suuntaan, pois vaikkapa Ze’ev Jabotinskyn ja Menachem Beginin libeeralista nationalismista.
Netanjahun poliittinen osaaminen on ylivertainen ja hän pystyy lupaamaan mitä tahansa tukijoilleen vallassa pysyäkseen, nähtäväksi jää riittääkö tämä vai joko enemmistö äänestäjistä ja Knessetin jäsenistä näkee vaihdon välttämättömäksi painopisteen muuttamiseksi henkilökysymyksistä politiikan sisältökysymyksiin ja ulkoisiin haasteisiin räjähdysherkällä konfliktialueella. On myös mahdollista, että Netanjahu jättää hallitustunnustelijan tehtävän jo ensi viikolla, Knesset hajotetaan aiempaan tapaan ja uusintavaalit ovat jo lokakuussa toiveena tilanteen selkiytyminen.
Aiemmin aiheesta:
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Op-Ed artikkelina Ariel -verkkojulkaisussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti