Israelin ydinasestrategia uudelleen kalibroitavana

Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaa vastaan aiheuttaa myös Israelin puolustusstragian

suunnittelijoille päivittää ydinasedoktriineitaan. Toisaalta ydinaseiden käyttökynnys on

ehkä laskussa maailmanjärjestyksen ollessa murroksessa, toisaalta Iran aseistaessaan

Venäjää saattaa vastapalvelukseksi saada osaamista ja materiaalia oman ydinaseohjelmansa

kehittämiseen. 

Israel on maailman kahdeksanneksi suurin ydinasevalta toteaa voittoa tavoittelematon

politiikan tutkimusorganisaatio Federation of American Scientists raportissaan “”Status of

the World’s Nuclear Forces.”.

Israelin ydinasevarastojen arvioidaan olevan 80–400 ydinkärkeä ja armeijalla on kyky toimittaa

niitä useilla tavoilla, mukaan lukien lentokoneista tai sukellusveneistä laukaistuina risteilyohjuksina

ja Jericho-sarjan keskipitkän ja mannertenvälisen ballististen ohjusten taistelukärkinä. Jo pelkästään

Tel Avivista luoteeseen sijaitsevassa Sdot Michan lentotukikohdan luolastoissa oletetaan olevan

noin 90 Jericho II ja Jericho III ballistista ohjusta. Liikkuvien ohjusjärjestelmien tiet ovat

kukkuloiden harjujen välissä, minkä etuna on, että Ohjusbunkkerit on kaivettu ympärillä oleviin

kalkkikivikukkuloihin ja ne tarvitsevat vain massiiviset ovet suojaamaan niitä ydinräjähdyksiltä. 

Sdot Micha on myös paikka uudelle Arrow 3 ABM :lle , joka on suunniteltu tuhoamaan Iranista

tulevia (ydin)ohjuksia.

Iranin kehittymässä oleva ydinase on suurin Israelin sotilaallinen uhka. Jos Iran pääsee liian lähelle

ydinarsenaalia, Israel saattaa pommittaa Iranin ydinkohteita. Israelin ilmavoimat (IAF) ovat

valmistautuneet tähän tehtävään useiden vuosien ajan, mutta sen toteuttaminen tulee silti olemaan

kova päätös useista syistä.

Ensinnäkin, toisin kuin ydinaselaitoksiin Irakissa vuonna 1981 ja Syyriassa vuonna 2007

toteutetuissa iskuissa, Iranissa on useita kohteita. Myös etäisyys kohteisiin - jopa yli 1 000 km - on

otettava huomioon. IAF ei saa uusia KC-46 ilmatankkaustankkereita vielä muutamaan vuoteen, ja

sillä välin joutuisi luottamaan hyvin vanhoihin tankkereihin ja mahdollisesti tankkaamaan

Persianlahden arabivaltiossa tai pohjoisella reitillä Azerbaitsanissa.

Muita IAF:n haasteita ovat paksut linnoitukset, jotka suojelevat tärkeimpiä Iranin ydinkohteita.

IAF:lla on bunkkeripommeja (GBU-28), mutta ne eivät ole tarpeeksi tehokkaita.  USA:n GBU 43

(“MOAB”) olisi tarpeeksi tehokas mutta se painaa kymmenen tonnia ja sen pudotus vaatisi niin

raskaan pommikoneen ettei niitä nyt ole Israelilla. Israelin uudet 1 200 naulan Rampage ja

päivitetyn 2 000 naulan Spice -pommin sekä erikoistaktiikat voivat auttaa IAF:a tunkeutumaan

pääosaan Iranin ydinasekohteista.  Asia erikseen on vielä ainakin syvimmällä, yli 60 metriä

kiintokalliota, olevien kohteiden tuhoaminen taktisella ydinaseella.

Sotapeleihin liittyy myös mahdollinen Iranin vastaisku Hizbollahin kautta sillä heti Libanonin rajan

takana olevat noin 150 000 rakettia ja ohjusta voivat vaatia Israelissa raskaita uhreja.  Massiivisessa

iskussa osa ohjuksista todennäköisesti pääsisi läpi Israelin ilmapuolustuksen.

Israel kehitti ns. Begin -doktriinin ydinaseden leviämisen estämiseksi ja ensi-iskujen toteuttamiseksi

eväämään muilta alueellisilta toimijoilta mahdollisuuden hankkia omia ydinaseita.  Israelilaisen Bar-

Ilan yliopiston BESA Centerin uuden Professori Louis René Beresin laatiman analyysin

[Russia’s War Against Ukraine – Impacts on Israeli Nuclear Doctrine and Strategy]mukaan Israelin tulee päivittää ydinasestrategiansa.

On olemassa neljä uskottavaa, risteävää narratiivia Israelin ydinasevalmiudelle: 

1) ydinasein tehtävä kosto; 

2) ydinasevoiman vastatoimet; 

3) ydinasevoiman ennaltaehkäisy; ja 

4) ydinasesodan taistelut.

Analyysin mukaan Israel tarvitsee muun muassa ydinaseita toteuttaakseen ja/tai tukemaan erilaisia

tavanomaisenkin sodankäynnin muotoja. Valmistautumisessa keskeistä on ennakoida iskujen

(kustannus-)tehokkuus eri tekijöiden suhteen.  Näitä sotapeliin vaikuttavia muuttujia ovat mainitun

analyysin pohjalta ainakin seuraavat: 

(a) odotettu todennäköisyys vihollisen ensi-iskuista; 

(b) vihollisen ensi-iskujen arvioidut kustannukset; 

(c) vihollisen epätavanomaisten aseiden käyttöönoton odotettu aikataulu; 

(d) vihollisen aktiivisen puolustuksen odotettu tehokkuus; 

(e) odotettu Israelin aktiivisen puolustuksen tehokkuus; 

(f) Israelin kovien vastaoperaatioden tehokkuus; 

(g) odotettavissa olevat alueellisten vihollisten reaktiot; ja 

(h) odotettavissa olevat Yhdysvaltain ja maailman yhteisön reaktiot Israelin ennakkoiskuihin.

Keskeinen kysymys ovat ajoitus, kohteet ja kapasiteetti,  Oletettavaa on, että Israelin viholliset

lisäävät kemiallisia, biologisia ja ydinasearsenaalejaan ja että nämä lisäykset  - yhdessä kehittyvän

ilmapuolustuksen kanssa - tekevät ensi-iskuista yhä vaikeampaa, Rationaalinen Israelin strategia

voisi pakottaa Jerusalemin iskemään niin pian kuin mahdollista. Toisaalta strategista perustetta

Israelille iskeä ensin puolestaan pienentää skenaario jossa vihollisen asearsenaalin ja

ilmapuolustuksen kasvu saadaan pysäytettyä.

Tämä tarkoittaa, että Israelin ydinaseiskua voidaan odottaa vain, kun

(a) Israelin valtion viholliset ovat hankkineet ydin- ja/tai muita joukkotuhoaseita, joiden katsotaan

pystyvän tuhoamaan juutalaisen valtion; 

b) nämä viholliset ovat tehneet selväksi, että heidän sotilaalliset aikeensa vastaavat heidän kykyjään; 

(c) näiden vihollisten uskotaan olevan valmiita aloittamaan aktiivisen "laskennan laukaisua varten";

ja 

(d) Jerusalem uskoo, että Israelin ei-ydinasein tehtävä ensi-isku ei voi mitenkään saavuttaa

vahinkojen rajoittamisen vähimmäistasoa – toisin sanoen tasoa, joka on yhdenmukainen valtion ja

kansakunnan fyysisen säilymisen kanssa.

Analyysin mukaan Israel tarvitsisi ydinkärjillä varustettuja täsmäohjuksia, jotka voisivat vähentää

välillisiä vaikutuksia hyväksyttävälle tasolle ja hypernopeuksisia ydinohjuksia vihollisen

puolustuksen ohittamiseksi. Edelleen Israel hyötyisi tietyistä radiotaajuusaseista joissa   räätälöidyt

ydinkärjet tuottavat elektroniikka- ja viestintävälineet laajoilla alueilla tuhoavan sähkömagneettisen

pulssin.  Israelilla tiettävästi jo on megatonnin EMP ydinpommi joka esim 400 km Iranin yläpuolella

räjähtäessään vaurioittaisi laajalti sähköisiä järjestelmiä Lähi-idässä ja jopa Euroopassa saakka.

Kaikissa tapauksissa Israelin ydinstrategian ja -joukkojen on pysyttävä täysin suuntautuneena

pelotevaikutukseen eikä koskaan varsinaiseen sodan käymiseen. Tätä silmällä pitäen Jerusalem on

todennäköisesti jo ryhtynyt toimiin torjuakseen taktiset tai (suhteellisen) vähätuottoiset

taistelukentän ydinaseet ja sen seurauksena kaikki vastaavat suunnitelmat vastatoimien

kohdistamiseksi. Israelille ydinaseet voivat olla järkeviä pelkästään pelotteena etukäteen, eivät

jälkikäteen kostoksi esimerkiksi neutronipommien muodossa.  Taktisia ydinaseita Israelissa ovat

mm matkalaukkupommi, 175 ja 203 mm:n ydinkärjillä varustetut tykistönammukset ja 

ydinlatauksella varustettu maamiina.

Analyysin mukaan strategisessa ydinasesuunnittelussa järjen on aina oltava etusijalla. Mahdollisia

hyökkääjiä, käyttävätkö ne sitten ydin- tai tavanomaisia aseita, on rohkaistava uskomaan Israelin

halukkuus laukaista ydinaseitaan kostoksi ja että nämä Israelin joukot ovat haavoittumattomia

ensi-iskun hyökkäyksille. Lisäksi nämä viholliset on saatava odottamaan, että Israelin ydinaseet

tunkeutuisivat heidän jo käytössään olevan ballistisen ohjuksen ja siihen liittyvän ilmapuolustuksen

läpi.

Lähteenä mm:  Russia’s War Against Ukraine – Impacts on Israeli Nuclear Doctrine and Strategby Prof. Louis René Beres

Aiemmin aiheesta mm:

Israel maailman 8. suurin ydinasevalta 

Israel ja Iran [ydin-]sodan partaalla

Iranin ydinohjelman aikaikkuna <6 kk

Historiasta: Israelin isku Syyrian ydinreaktoriin

Syyria ja Israel salaa lähentymässä?

Syyria ja Israel ovat vahvistamattomien tietojen mukaan lähentymässä toisiaan.  Arabimediaan vuotaneiden tietojen mukaan Syyrian ja Israelin delegaatiot pitivät joulukuussa 2020 tapaamisen Venäjän lentotukikohdassa Khmeimimissä, lähellä Latakian satamakaupunkia Pohjois-Syyriassa.  Tämä tapahtui sen jälkeen, kun ainakin yksi kokous Syyrian ja Israelin edustajien välillä oli jo pidetty Kyproksessa.

Khmeimimin kokouksen keskeinen teema oli yhteinen pyrkimys karkoittaa Iran Syyriasta. Venäjän tukemaan kokoukseen osallistuivat mm Syyrian kansallisen turvallisuuden toimiston päällikkö Ali Mamlouk, presidentin palatsin turvallisuusneuvonantaja Bassam Hassan, Israelin entinen puolustusvoimain komentaja Gadi Eizenkot, Mossadin aiempi virkailija Ari Ben-Menashe ja Venäjän joukkojen komentaja Syyriassa, kenraali Alexander Chayko.

 

Khmeimim kokous

Al-Ahramin raportin mukaan kokouksen aikana Syyrian valtuuskunta ilmoitti haluavansa Syyrian palaavan Arabiliigaan, saada taloudellista tukea Syyrian velkojen maksamiseen Iranille sen joukkojen karkottamiseksi Syyriasta sekä tukea Al-Assadin vallassa pysymiselle. Edelleen Syyria haluaa suhteiden palauttamista arabimaiden sunni-akselille ja Yhdysvaltojen Caesar-lain myötä käyttöön ottamien kansainvälisten pakotteiden lopettamisen.

Israelilaiset puolestaan vaativat Iranin täydellistä vetäytymistä Syyriasta ja sen ns Vastarinta-akselin purkamista, Hizbullahin ja muiden ulkomaisten joukkojen karkotusta Syyriasta, uuden Syyrian hallituksen muodostamista yhteistyössä Syyrian opposition kanssa, Syyrian turvallisuus- ja sotilaallisten instituutioiden uudistamisesta voidaan tukea Venäjän, Yhdysvaltojen ja Israelin takauksiin.

Aikaisemmin vuotaneiden vahvistamattomien tietojen mukaan Israel toimitti Al-Assadille jo kuukausi sitten tarjouksen johon sisältyi Israelin ja Yhdysvaltojen takuut siitä, että Turkin joukot lähtevät Pohjois-Syyriasta ja Pohjois-Idlibin maakunta palaa Syyrian hallinnon täydelliseen valvontaan.  Tarjous sisälsi ilmeisesti myös Yhdysvaltojen joukkojen vetäytymisen Itä-Syyriasta ja koko Itä-Eufratin alueen luovuttamisen Syyrian hallinnolle. Syyria voisi myös tarjouksen mukaan palauttaa vaikutusvaltaansa Libanoniin vastineeksi sellaisesta rauhansopimuksesta Israelin kanssa joka ei vaadi Israelin vetäytymistä Golanin kukkuloilta.

Pieni yksityiskohta: Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigun vieraillessa Latakiassa Khmeimim lentotukikohdassa nähtävillä oli Venäjän tutut punavihreät rajatolpat.

Al-Assad sitoutuisi myös karkottamaan Iranin ja Hizbullahin joukot Syyriasta tarjotun sopimuksen nojalla. Rauhan solmiminen Israelin kanssa voi olla ihanteellinen ratkaisu Syyrian hallitukselle diplomaattiseen ja taloudelliseen piiritykseen, johon se on ollut melkein vuosikymmenen ajan. Rauha Syyrian hallinnon kanssa olisi houkutteleva myös Israelille, koska se uskoo, että Al-Assad-hallinnon jatkaminen olisi sen turvallisuuden kannalta parempi, selittäen Israelin aikaisemmat toimet auttaakseen estämään Al-Assad-hallinnon romahtamisen

Damaskos ja Tel Aviv eivät ole kommentoineet kokousta koskevaa raportointia, kokouksen sisällön osalta virallinen Syyria sanoutuu jyrkästi irti joka onkin ymmärrettävää Iranin samanaikaisesti puuhatessa yhteistyön tiivistämistä Syyrian kanssa.  Nimeämättömät läntiset tiedustelulähteet ovat kuitenkin vahvistaneet kokouksen tapahtuneen.

Vaikka kokouksessa ei päästy varsinaisiin sopimuksiin, sitä voinee pitää Venäjän välityksellä tapahtuneena ensiaskeleena kohden suorien suhteiden rakentamista Al-Assadin hallinnon ja Israelin ja maailmanlaajuisen tuen myötä poliittiseen ratkaisuun Syyrian konfliktiin.

 

Yhteisiä ja omia intressejä

Syyria on kärsinyt diplomaattisesta taloudellisesta saarrosta jo kohta vuosikymmenen ja Al-Assadin hallinto palautti asemansa vain Venäjän ja Iranin tuella.  Nyt rauha Israelin kanssa saattaisi olla ideaali ratkaisu. 

Israelin suurimmat uhat ovat Iran ja sen ydinaseohjelma sekä Iranin tukema Hizbollah Libanonissa.  Iranin ohjusaseet ovat Israelin uhkana myös Irakista ja Jemenistä, Israelin turvallisuuden takia tilanteen rauhoittuminen tai jopa liittolaisuus Syyrian kanssa saattaa olla hyvinkin houkutteleva sen vähentäessä Iranin mahdollisuuksia siirtää kehittynyttä ohjusteknologiaa Libanoniin ja samalla vahvistamalla Israeliin suhteitaan normalisoivaa sunni -blokkia Irania vastaan.  Vaikka alunperin Israel suhtautui myönteisesti Al-Assadin hallinnon kaatamiseen lienee Israelissa viime vuosina ymmärretty Al-Assadin sittenkin voivan olla alueellisesti vakauttava tekijä. Tämä selittänee joitakin Israelin aiempia  toimia joilla on pyritty ehkäisemään  Al-Assadin hallinnon kaatumista. 

Venäjän ohjuskorvetti Veliky Ustyug purjehii Tartusista, Syyriassa, kahden Varshavyanka -luokan sukellusveneen jäädessä tukikohtaan. (Alexander Zemlianichenko/AP)

Israelin ja Venäjän välillä on ollut jatkuvaa turvallisuuspoliittista koordinointia eri tasoilla ja esimerkiksi Venäjän Hmeimim-tukikohdan ja Israelin sotilasjohdon välillä on suora yhteys; sen välityksellä hoidetaan myös viestit Tel Avivin ja Damaskoksen välillä. Yhteydenpito liittyy yleisimmin pommituksiin ja yhteenottoihin kuin rauhaan ja normalisointiin.

Venäjän hiljaisuus ja Syyrian puolustusjärjestelmien passiivisuus Israelin ilmaiskujen aikana aikana voi tarkoittaa sitä, että on olemassa implisiittinen Venäjän ja Syyrian sopimus, joka sallii Israelin vapaan toiminnan iranilaiskohteita vastaan.

Venäjän intressinä on vähentää sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa taloudellisin perustein.  Edelleen mitä nopeammin Syyria vakautuu sitä nopeammin Venäjä yhdessä Syyrian kanssa pääsee hyödyntämään merkittäviä Syyrian talousvesillä sijaitsevia kaasukenttiä.  Venäjän intresseissä edelleen on 

1) vakauttaa Syyrian hallintoa etsimällä ratkaisu Idlibin erillisalueelle ja tuhansille siellä piiritetyille ja kaivetuille Assadin islamistisille vastustajille; 

2) löytää ratkaisu kurdien ongelmaan tavalla, joka saa Turkin pois Syyriasta ja sen konfliktista kurdien kanssa; ja 

3) löytää ratkaisu Iranin ongelmaan, jotta Israel lopettaa sotilaalliset iskut Syyriassa.

Venäjä pyrkinee kuitenkin välttämään suoraa yhteenottoa Iranin kanssa koska vireillä on venäläisen $30 miljardin ydinvoimalan rakentaminen Iraniin.

Al-Assad kutsui iranilaiset Syyriaan ratkaistakseen ISIS: n ja sisällissodan ongelmat, mutta kun ISIS voitettiin, Iranista muodostui taakka sekä Syyrialle että Venäjälle. Nyt Syyria haluaa palata takaisin sunnileiriin ja Arabiliigaan, vapautua Iranin vallankumouskaartin joukoista ja velastaan Iranille.  Israel, Venäjä ja USA voivat toimia Syyrian “siltana” Persianlahdelle. Al-Assadin asema ei ole vielä niin vahva, että hän uskaltautuisi rauhaan Israelin kanssa, osa hänen hallintoaan on valmis tälle tielle osan vastustaessa. 

Presidentti Al-Assadin suurena haasteena on jälleenrakentaa maansa pitkän sisällissodan jälkeen – Syyrian infrastruktuuri, teollisuus, kaupungit ja asuinalueet ovat suurelta osin tuhoutuneet. Jälleenrakennus kestää vuosikymmeniä ja vaatii suuria investointeja.  Maailmanlaajuisen taantuman keskellä merkittävimmät mahdolliset rahoittajat löytyvät Iranin sijaan Kiinasta ja Persianlahdelta.

 

Israelin ja Syyrian lähentymisprosessi ehkä jo aluillaan  

Syyriassa on raportoitu – mm 28.1.2021 –  myös välikohtauksia.  Viimeksi 28.1.2021 Iranin tukemat Abu al-Fadl al-Abbasin miliisit yrittivät ottaa haltuunsa Syyrian armeijan tukikohdan ja tarkastuspisteen al-Shibli-tiellä verukkeella, että ne sijaitsevat lähellä Iranin hallitsemaa Ain Alin pyhäkköä, joka on Iranin joukkojen hallitsema alue. Armeija kieltäytyi vetäytymästä ja toi sotilaallista vahvistusta lähialueilta.  Yhteenotossa kuusi Abu al-Fadl al-Abbasin miliisiä loukkaantui ja heidän ajoneuvonsa tuhoutui.

Syyrian armeijan joukkoja “Mount Hermon” vuorella Libanonin puolella Credit: SANA

Merkityksellistä saattaa olla sekin, että Syyrian valtion media näyttävästi raportoi 25.1.2021 sen armeijan joukkojen liikkeistä naapurivaltion alueella eli  Libanonin puolella Hermon-vuorea Israelin pohjoisrajalla. Hermon-vuori tai Jabal al-Shaykh, on Golanin kukkuloiden kärki, ja se jakautuu Israelin ja Libanonin kesken ylimmän huipun ollessa YK -joukkojen hallitsema. Israelin puolustusvoimien sotilasdoktriinin mukaan se ei salli ulkomaisten joukkojen läsnäoloa rajansa läheisyydessä.  Nyt mitään iskua ei kuitenkaan tehty.

Israelin ja Syyrian suhteiden parantaminen on epävirallisesti aloitettu jo pari vuotta sitten.  Jo aiemmin tammikuussa 2019 on raportoitu Israelin tiedustelupalvelun Mossadin johtajan pitäneen salaisen kokouksen Saudi-Arabian, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Egyptin kanssa.Kokouksessa keskusteltiin Israelin ja arabimaiden suunnitelmasta normalisoida suhteet Syyrian hallinnon johtajaan Bashar al Assadiin ja palauttaa Syyrian asema Arabiliitossa tavoitteena vähentää Turkin ja Iranin alueellista vaikutusvaltaa.

 

Lähteinä mm:independent Syrian news agency  NorthPress , Asharq Al-Awsat ,  BESA , SOHR , Al-Ahram , Arab Weekly , Middle East Eye

Israelin armeijan päämaja Tel Avivissa

---

Kirjoitus ensinnä ilmestyi  Ariel-Israelista suomeksi  -verkkojulkaisussa.