Benjamin Netanyahu on kiistänyt kaikki syytökset ja pysyy päättäväisesti virassaan. Oppositio luonnollisesti on vaatinut pääministeriä eroamaan virastaan mutta hänen hallituskumppaninsa eivät näe tälle tarvetta ainakaan ennen oikeuskanslerin mahdollista syytteeseen johtavaa päätöstä. Jos syytteen nostamiseen päädytää voi tämä johtaa Netanyahu’n pääministeriyden loppumiseen; prosessi kuitenkin vie aikaa liki vuoden jopa enemmänkin tulevien vaalien – ennenaikaiset tai normaaliaikataulussa (marraskuussa 2019) pidettävät – tuodessa siihen oman lisänsä.
Poliisiviranomaisen suositukset
Yli vuoden kestäneiden tutkimusten jälkeen Israelin poliisi suosittelee PM Netanyahu’a syytettäväksi lahjonnasta, petoksesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä. Poliisipäällikkö Roni Alsheikh on antanut syyttäjäviranomaisille tästä suosituksensa Lahav-443 petos ja korruptio -yksikön puolesta ja kyseessä ovat seuraavat tapaukset:
Case 1000: Lahjat
Benjamin Netanyahu ja hänen vaimonsa Sara ovat tutkimusten mukaan rutiininomaisesti vastaanottaneet kalliita lahjoja sikareista ja shampanjoista aina kalliisiin koruihin saakka varakkailta liikemiehiltä. Erityisesti miljardööri ja nykyinen Hollywood tuottaja Arnon Milchan kunnmostautui lahjojen antajana. Laittomien lahjojen arvo on 1.25 miljoonaa shekeliä eli £300,000. Syytösten mukaan Netanyahu toimi Milchan’in intressien mukaan mm Israelin TV kanava 10 myynnissä sekä lisäksi auttoi häntä USAn viisumin kanssa. Edelleen Netanyahun epäillään vaikuttaneen Milchan’in ja intialaisen liikemiehen Ratan Tata’n verokohteluun Israelissa. Silloinen talousministeri ja nykyinen Yesh Atid puoluejohtaja Yair Lapid raportoidusti kieltäytyi em verohelpotusten myöntämisestä ja todistaa pääministerin painostaneen häntä kyseissä asiassa. Netanyahun mukaan lahjat ovat henkilökohtaisilta ystäviltä eivätkö liity hänen toimintaansa pääministerinä.
Poliisi katsoo Netanyahu’n syyllistyneen yritykseen lahjoa Yediot Ahronot -julkaisun omistaja Arnon “Noni” Mozes saadakseen parempaa medianäkyvyyttä. Lahjana oli tarjous rajoittaa kilpailevan USA rahoitteisen (Sheldon Adelson) Israel Hayom -sanomalehden jakelua. Tätä koskevan keskustelun poliisi löysi nauhoitettuna valtiontodistajaksi siirtyneen Ari Harrow’in tietokoneelta. Netanyahu väittää ettei ollut keskustelussa tosissaan ja ettei hän koskaan aikonut toteuttaa väitettyä sopimusta.
Netanyahu’un on liitetty myös kaksi muuta tapausta, joista – vielä – ei ole suositeltu syytettä nostettavaksi; tapaukset ovat seuraavat:
Case 3000: Sukellusveneet
Netanyahu’n läheiset avustajat ja sukulaiset David Shimron ja Yitzhak Molcho ovat syytteessä siitä, että he ovat omaa etuaan tavoitellakseen edistäneet Israelin laivasto-ostoja saksalaiselta ThyssenKrupp’ilta; entinen ThyssenKrupp edustaja Israelissa, Miki Ganor, on asiassa valtiontodistajana. Netanyahu’a todennäköisesti kuullaan asiassa joko todistajana tai epäiltynä.
Netanyahu’n nimittämä liikenneministeriön pääjohtaja Shlomo Filber on syytettynä suuren telekommunikaatioyhtiö Bezeq’n etujen ajamisesta. Yhtiön omistaa Netanyahu’n läheinen liittolainen Shaul Elovitch.
Pääministerin vaimo Sara Netanyahu’n tapauksessa valtionsyyttäjä on jo ilmoittanut aikeensa nostaa syyte tätä vastaan kalliiden päivällisten tarjoamisesta. Petoksellisesti julkisin varoin tarjottujen päivällisten arvo on ollut satoja tuhansia shekeleitä (1 Israelin shekeli – NIS – vastaa noin 0.23 euroa).
Oikeuskansleri (Attorney General) Avichai Mandelblit ja valtionsyyttäjä (State Prosecutor)Shai Nitzan osallistuivat hyvin tiiviisti poliisin tutkintaprosessiin. Päivä poliisin suositusten jälkeen oikeuskansleri totesi lausunnossaan tutkimusten tapahtuneen moitteetta (according to the book), ammattitaitoisesti, huolellisesti, riittävästi resurssoituina ja viisaasti tavoitteena totuuden selvittäminen; hän myös korosti läheistä ja hedelmällistä yhteistyötä poliisin ja syyttäjäviranomaisten kesken ja jota yhteistyötä varten osapuolet pitivät tusinoittain yhteisiä neuvonpitoja. Tässä mielessä oikeuskansleri voisi tehdä päätöksen nopeastikin.
Prosessi käsittää kuitenkin nyt seuraavana vaiheenaan syytettyjen kuulemisen joka normaalisti ottaa aikaa kolmesta neljään kuukautta ja pääministerin kiireiden takia aika voi venyä vähintään kaksinkertaiseksi; toisin sanoen voi hyvinkin viedä 8-10 kuukautta eli vuoden 2018 loppupuolelle ennen kuin Netanyahu saapuu valtionsyyttäjän kuultavaksi.
[caption id="attachment_3313" align="alignleft" width="300"]
Attorney General: I will indict Netanyahu without hesitation if necessary. Source: JPost[/caption]Oikeuskansleri Mandelblit punnitsee nyt paitsi sitä riittääkö näyttö tuomioon myös sitä ovatko tapaukset niin vakavia että ne oikeuttavat päätöksen poliittiset seuraukset kuten pääministerin eron. Tässä mielessä ei ole mitään varmuutta siitä mitä oikeuskansleri tulee asiassa päättämään. Jos oikeuskansleri alustavasti päättää nostaa syytteen tapahtuu em kuulemismenettely ennen lopullista päätöstä joka voi olla syytteiden nosto tai niistä luopuminen. Teoriassa laki sallii pääministerin säilyttää virkansa kunnes tuomio vakavasta rikoksesta saa lainvoiman viimeisen valituksen jälkeen.
Poliittinen ulottuvuus
Poliisin suositusten jälkeen oppositio ja osa mediasta on vaatinut Netanyahu’n eroa. Poliisin suositukset eivät kuitenkaan muodosta pääministerille laillista velvoitetta erota. Netanyahu’n hallituskumppanit ovat toistaiseksi omaksuneet kannan ettei eroamiselle nyt ole perusteita mutta tilanne muuttuu mikäli oikeuskansleri nostaa syytteen. Oikeusministeri Ayelet Shaked on esittänyt näkemyksen ettei pääministeri tarvitse lain mukaan erota edes silloin oikeuskansleri päättää nostaa syytteen.
Israelissa on kymmenen vuoden takaa esimerkki vastaavasta tapauksesta. Vuonna 2008 Ehud Omert’n hallituskumppanit Ehud Barak ja Tzipi Livni painostivat silloisen pääministerin eroamaan jopa ennen poliisin suosituksia. Lopulta pitkän oikeusprosessin jälkeen Olmert tuomittiin lahjonnasta ja virka-aseman väärinkäytöstä ja hän istui 16 kuukautta vankilassa. Viimeaikaisten mielipidetiedustelujen mukaan hallituspuolueet menettäisivät nyt vaaleissa paikkoja ja tämä vähentää näiden osalta ennenaikaisten vaalien houkuttelevuutta. Houkuttelevuus saattaa luonnollisesti lisääntyä mikäli jatkossa joku hallituskumppani katsoo vaaleista hyötyvänsä.
Olmertin tapaan Netanyahu voisi ilmoittaa aikeistaan erota ja kutsua koolle puoluekokouksen ja erota kun kokous on valinnut Likudille uuden puoluejohtajan. Jos Netanyahu eroaa pääministerinä merkitsee se tällöin koko hallituksen hajoamista. Tämän jälkeen Netanyahu voisi toimia virkaatekevänä pääministerinä tahi sitten hänet voitaisiin todeta kyvyttömäksi hoitamaan tehtäviään, jolloin hallitus valitsisi hänelle sijaisen. Jos Netanyahu eroaa ryhtyisi presidentti Rivlin neuvottelemaan Knessetin ryhmien kanssa uuden hallituksen muodostamisesta. Jos hallitusta ei saada aikaan, hajotetaan Knesset ja uudet vaalit on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa.
Päätelmiä
Olen päätynyt näkemykseen että Netanyahu’a koskeva oikeusprosessi mitä suurimmalla todennäköisyydellä johtaa hänen poliittisen uransa päätökseen. Perustelen päätelmääni seuraavin argumentein:
1) Israelin oikeusjärjestelmä kestää hyvin poliittisia paineita. Viime vuosikymmenenä vankeuteen on tuomittu niin maan entiset presidentti ( Moshe Katsav, raiskaus- ja ahdistelutuomiot 7 vuotta) kuin pääministerikin (Olmert, 6 vuotta lahjonnasta, istui 16 kk).
2) Aiempienkin tapausten pohjalta luotan poliisin kykyyn tehdä puolueeton tutkinta, edelleen näyttö vaikuttaa vahvalta todisteiden, todistalausuntojen ja jopa Netanyahu’n omien lausuntojen pohjalta eli syytöksille on vahva pohja. Vakavuusasteeltaan ne ovat mielestäni vielä painavampia kuin esimerkiksi Olmertin tapauksessa joka tuomittiin $150.000 lahjusten vastaanotosta.
3) Syyttäjäviranomaiset ovat hyvin tiiviisti olleet mukana poliisin tekemässä perusteellisessa tutkinnassa ja tämä luo pohjaa poliisin suositusten hyväksymiselle.
Asia sinänsä on ennakoimani eron aikataulu. Pidän PM Netanyahu’a äärimmäisen kovana, taktisesti lahjakkaana poliitikkona ja halutessaan hän voi pelata aikaa mm vaaliajankohdan määrittämisellä ja ulkoisen uhan (Syyria, Gaza, Hizbollah, Iran) eskaloitumisella. En kuitenkaan usko tämän muuttavan lopputulemaa.
Pääasiallisena lähteenä olen käyttänyt BICOMin tutkimusryhmän seuraavaa taustaselvitystä: BICOM’s research team in consultation with British and Israeli security experts.
Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence piti 22. tammikuuta Knessetissä historialliseksi luonnehditun puheen. Kunnioittaakseen Israelin tulevaa 70 -vuotispäivää ja juutalaisten 3000 vuotista historiaa Jerusalemissa VP Pence korosti voimakkaasti Israelin ja Yhdysvaltain henkisiä ja poliittisia siteitä. Kyseessä oli kymmeneen vuoteen ensimmäinen kerta USAn johdon esiintymiselle Knessetissä.
Al Quds (Jerusalem) yliopiston kampusta[/caption]
Vuoteen 2016 verrattuna enemmän israelilaisia kuoli terroristi-iskuissa vuonna 2017 huolimatta siitä, että iskujen määrä väheni ilmenee Israelin armeijan - IDF:n - julkaisemasta tilastosta. 20 israelilaista kuoli ja 169 haavoittui viime vuonna Länsirannalta tehdyissä 99 terrori-iskussa. Vuoden 2016 luvut olivat 17 kuollutta, 263 haavoittunutta ja 269 iskua. Lasku oli kuitenkin huomattava vuoteen 2014 verrattuna jolloin 93 israelilaista kuoli ja 882 haavoittui 100 hyökkäyksessä. Vuonna 2015 puolestaan tehtiin 226 terrori-iskua Länsirannalta ja näissä kuoli 28 israelilaista ja haavoittui 360.
Vuoden 2015 lokakuusta lukien palestiinalaiset ovat puukottaneet, yliajaneet ja ampuneet israelilaissotilaita ja siviilejä ns. Länsirannan puukkointifadassa. Tiedustelupalvelu Shin Bet, IDF (armeija) ja poliisi ovat lisänneet pyrkimyksiään liki joka öisin ratsioin löytääkseen laittomia aseita valmistavia työpajoja ja takavarikoidakseen aseita ja räjähteitä. IDF:n mukaan v. 2017 suljettiin 42 laitonta asepajaa (40 v. 2016), takavarikoivat mm 445 asetta (samoin kuin v. 2016 mutta v. 2015 takavarikoituja aseita oli vain 170).
Etnisten ristiriitojen riivaamassa Lähi-idässäkin koulutuksella voi olla suuri merkitys paitsi integroivana myös jakautumista syventävänä tekijänä. Erityisesti oman yhteisön historian opetus voi parantaa menneisyydestä kumpuavia toisiin kulttuureihin liittyviä vihamielisiä asenteita, mutta myös syventää niitä koulutuksen suunnittelijoiden/toteuttajien tavoitteista riippuen.
Matkailu Israeliin jatkaa kasvuaan uusiin ennätyksiin. Israelin tilastokeskuksen (CBS) mukaan marraskuussa 2017 rekisteröitiin 355 900 saapunutta matkailijaa joka on 24% enemmän kuin marraskuussa 2016 ja 70% enemmän kuin marraskuussa 2015.
