Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu paljasti sotakabinetilleen ensimmäistä kertaa myöhään torstaina [22.2.2024] sotakabinetille ehdotuksensa ”Hamasin jälkeisestä päivästä”. Suunnitelma sodan jälkeisestä Gazasta sisältää erillisalueen ”demilitarisoinnin”, palestiinalaisten alueiden hallinnan ja avustusjärjestön UNRWA:n sulkemisen.
Netanjahu oli aiemmin perunut sotakabinetin keskustelut Gazan suunnitelmista, mikä johti hallituskumppanien ja kansainvälisten johtajien ”merkittävään paineeseen” suunnitelmien terävöittämiseen varsinkin kun parhaillaan käydään tulitaukoneuvotteluja ja panttivankien vapautusta vaativat mielenosoitukset Israelissa laajenevat.
Israelin sotakabinetti päättää kaikista meneillään olevaan sotaan ja sen lopettamiseen liittyvistä asioista. Kabinettiin kuuluvat Netanjahu, puolustusministeri Yoav Gallant ja opposition edustaja Benny Ganz varsinaisina sekä Ron Dermer ja Gadi Eizenkot tarkkailijajäseninä mutta eivät hallituskoalition äärioikeistolaiset ministerit. Kabinetti on suuren ulkoisen ja sisäisen paineen alainen gazalaisten humanitaarisen kriisin, tulitaukoneuvotteluihin liittyvän panttivankien vapauttamisen takia. Entinen asevoimien päällikkö Eizenkot toteaakin suoraan ”Mielestäni on tarpeen sanoa rohkeasti, että on mahdotonta saada panttivankeja takaisin elossa lähitulevaisuudessa ilman sopimusta”.
Netanjahun “suunnitelma”
Netanjahun suunnitelmassa IDF jatkaa taistelua tavoitteenaan tuhota Hamasin ja Palestiinan Islamic Jihadin (PIJ) sotilaalliset voimavarat ja hallinon infrastruktuuri ja estää niitä muodostamasta uhkaa tulevaisuudessa. Lisäksi Israel jatkaa panttivankien tuomista kotiin.
Toisessa, keskipitkän aikavälin vaiheessa Israel säilyttää toimintavapauden Gazan alueella. Israel työskentelee Egyptin ja Yhdysvaltojen kanssa varmistaakseen että aseiden salakuljetus Egyptistä Gazaan loppuu ja että Gazan kaista demilitarisoidaan. Israel pyrkii vahvistamaan Gazanin ”siviilihallintoa”, joka perustuu ”paikallisiin henkilöihin, joilla on hallinnollista kokemusta ja joilla ei ole yhteyttä terrorismia tukeviin maihin tai järjestöihin”.
Netanjahun suunnitelma puhuu tarpeesta ”deradikalisoida kaikki uskonnolliset, koulutus- ja hyvinvointilaitokset Gazan alueella”. Tämä sisältäisi myös UNRWA:n sulkemisen ja sen korvaamisen muilla kansainvälisillä hyvinvointijärjestöillä.
Pitkällä aikavälillä Netanyahu ”hylkää täysin kansainväliset sanelut pysyvästä järjestelystä palestiinalaisten kanssa”. Mahdollisiin järjestelyihin päästään vain suorissa neuvotteluissa osapuolten välillä ilman ennakkoehtoja. Tämän mukaisesti Israel vastustaa edelleen Palestiinan valtion yksipuolista tunnustamista.
IDF:n odotetaan käynnistävän pilottiohjelman Gazan kaupungin Zeitounin naapurustossa, jossa paikalliset siviilit – mm kauppiaat ja kansalaisyhteisöjen johtajat – ottavat haltuunsa alueen hallinnon Hamasilta. Uutta hallintoa hoitava siviiliviranomainen pyrkii ottamaan vastuun mm humanitaarisen avun jakamisesta, josta suuri osa päätyy tällä hetkellä Hamasin käsiin.
Netanjahu osana ongelmaa eikä välttämättä sen ratkaisua
Netanjahulla on suuri henkilökohtainen ongelma muotoilla “päivä sodan jälkeen” visiota tai strategiaa johtuen erilaisista sisä- ja ulkopoliittisista visioista sekä henkilökohtaisesta tarpeesta säilyä vallassa. Netanjahun valtiovarainministeri, koalitiokumppani Bezalel Smotrich on sanonut, että palestiinalaisten tulisi muuttaa pois Gazasta eikä hänen asenteensa israelin arabiväestöön ole ollut järin suotuisa. Äärioikeiston sisä-/poliisiministeri Itamar Ben-Gvir on viime viikkoina kiristänyt retoriikkaansa sotakabinettia vastaan varoitaeni, ettei hän olisi kumileimasin vastustamalleen politiikalle. Hallituksen hajoaminen taas voisi johtaa ennenaikaisiin vaaleihin jotka Netanjahu mielipidetiedustelujen mukaan selkeästi häviäisi.
Aiemmin, palaten Bar Ilan -puheeseensa vuonna 2009 ja sittemmin Trumpin rauhansuunnitelmaan, Netanjahu on hyväksynyt varovaisesti demilitarisoidun Palestiinan valtion periaatteen. Tällaisen hyväksynnän muotoileminen nyt on vaikeampaa hänen äärioikeistolaisten hallituskumppaneidensa vuoksi.
Epilogi
Tiedossa ei ole onko Netanjahun “suunnitelmasta” yksityiskohtaisempi versio sotakabinetin ja hallituksen käytössä ja jos on niin poikkeavatko versiot toisistaan. Kyse voi olla myös neuvotteluasetelman lähtökohtien esittelystä ulkovaltojen, Hamasin poliittisen siiven ja Palestiinalaishallinnon suuntaan. Tällaisenaan pidän Netanjahun aloitetta hyvinkin kapea-alaisena, siitä nähdäkseni puuttuu visio ja skenaariot gazalaisten ja laajemmin palestiinalaisten elinolojen parantamisesta Kahden-valtion mallista puhumattakaan.
Netanjahun “suunnitelma” ei vastaa millään myönteisellä tavalla tälläkin hetkellä Yhdysvalloissa ja useassa arabimaassa pohdittaviin “Day After War” suunnitelmiin joissa yhtenä keskeisenä osana on palestiinalaiskysymyksen ratkaisu osana arabimaiden suhteiden normalisointia Israelin kanssa.
Olen aiemmin julkaissut laatimani suunnitelman gazalaisten humanitaarisen kriisin ratkaisemiseksi välittömästi, tuhotun Palestiinan alueen jälleenrakentamiseksi keskipitkällä aikavälillä ja kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi pitkällä aikavälillä. Tämä suunnitelma on edelleen mielestäni käytännöllinen ja toteuttamiskelpoinen, hieman “out of the box” näkökulma. Taustoitusta löytyy myös edeltävästä artikkelistani uudesta tiekartasta Kahden-valtion ratkaisuun.
Lähteenä mm BICOM, TheNewArab
