Syyrian moniulotteinen ongelmavyyhti
Aleppon, Haman ja Homsin kaupungit vallattuaan Syyrian kapinalliset etenivät 7.12.24 etelästä ja pohjoisesta jo Damaskosia – al-Assadin hallinto on kokenut strategisia takaiskuja vaikka al-Assad vielä tiettävästi onkin vielä pääkaupungissaan. Homsin myötä kapinalliset hallitsevat käytävää Turkin rajalta pohjoisessa aivan Libanonin rajan etäisyydelle etelässä, jakaen maan melkein kahtia ja estäisi Syyrian hallinnon mahdollisuudet liikkua rannikkolinnoitusten ja Damaskoksen pääkaupungin välillä.
Heikentyneet Venäjä ja Iran sekä Libanonin Hizbollah ovat ryhtyneet vastaiskuihin mutta riittääkö se sillä jää nähtäväksi millainen ameebamainen kulttuurien, uskonnollisten suuntausten, muuntuvien liittolaisuus- ja vihollissuhteiden verkosto lähipäivinä ja -viikkoina muodostuu.
Taustaa
Syyrian sisällissota on yksi 2000-luvun verisimmistä ja monimutkaisimmista konflikteista. Se alkoi vuonna 2011 osana laajempaa arabikevään liikehdintää, kun mielenosoittajat vaativat Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallinnon loppua. Rauhanomaisista mielenosoituksista kehittyi nopeasti väkivaltainen konflikti, joka on johtanut yli 500 000 ihmisen kuolemaan ja aiheuttanut yhden maailman suurimmista pakolaiskriiseistä kun yli 6 miljoonaa syyrialaista on paennut maasta, ja lähes yhtä moni on siirtynyt kotimaansa sisällä.
Syyrian hallitus johtajanaan Bashar al-Assad on taistellut Venäjän, Libanonin Hizbollahin ja Iranin tuella pysyäkseen vallassa. Al-Assad kutsui iranilaiset Syyriaan ratkaistakseen ISIS: n ja sisällissodan ongelmat, mutta kun ISIS voitettiin, Iranista muodostui taakka sekä Syyrialle että Venäjälle. Nyt Syyria haluaa palata takaisin sunnileiriin ja Arabiliigaan, vapautua Iranin vallankumouskaartin joukoista ja velastaan Iranille.
Hyökkäys tapahtuu aikana, jolloin Assad oli aloittanut integroitumisen laajempaan arabimaailmaan vuosien eristäytymisen jälkeen, varsinkin toukokuussa 2023 pidetyssä Arabiliiton huippukokouksessa Riadissa, jossa hän piti paljon julkisuutta saaneen puheen.
Syyrian tilanteen moniulotteisuutta kuvaa myös Israelin epävarmuus siitä mitä pitäisi tehdä, on kuviteltavissa jopa tilanne jossa Israel yhdessä Venäjän kanssa torjuu kapinallisia pelastaakseen al-Assadin samalla muilla rintamilla taistellen Hizbollahia ja Irania vastaan. Entä mitä tekee jihadisteja tukeva Turkki. Pääpelureista Yhdysvallat todennäköisesti pysyy sivustakatsojana ellei sitä vastaan hyökätä, samoin kurdiarmeijat joilla on täysi työ pitää asemansa pohjois-Syyriassa.
Kapinalliset
Syyrian nyt hyökkäävä Turkin tukema sunni-arabien kapinallisryhmä Hayat Tahrir al-Sham (HTS) perustettiin vuonna 2017 useiden islamististen ja jihadististen ryhmien, mukaan lukien al-Nusran rintama (al-Qaidan entinen Syyrian-haara), yhdistymisen seurauksena ja se toimii pääasiassa Syyrian luoteisosassa, erityisesti Idlibin maakunnassa. HTS syntyi islamististen ryhmien koalitiona tavoitteenaan yhdistää resurssit Assadin hallintoa vastaan ja HTS:n ideologia pohjautuu jihadismiin ja sharia-lain soveltamiseen. Vaikka ryhmällä on juuret al-Qaidassa, se on sittemmin sanoutunut irti suoraan yhteydestä kyseiseen kansainväliseen terroristiverkostoon. HTS:n johtaja Mohammed al-Golani oli al-Qaidan komentajana Syyrian sisällissodassa on Syyrian tunnetuin kapinallinen ja toiminut viime vuodet luoteis-Syyrian tosiasiallisena johtajana.
ISIS nousi merkittäväksi osapuoleksi konfliktin aikana, valloittaen suuria alueita Syyriassa ja Irakissa vuosina 2014–2017. Se on sittemmin kärsinyt tappioita ja menettänyt suurimman osan alueistaan.
Pohjois-Syyrian kurdijoukot, kuten YPG, ovat keskittyneet rakentamaan itsehallinnollista aluetta, ”Rojavaa.” He ovat taistelleet ISIS:iä vastaan ja joutuneet Turkin sotilaallisten operaatioiden kohteeksi.
HTS pyrkii kaatamaan Syyrian hallituksen ja luomaan islamilaisen valtion alueelle. Ryhmä hallitsee suurta osaa Idlibistä, jossa se on luonut oman hallintojärjestelmänsä, mukaan lukien oikeuslaitoksen ja paikallishallinnon. HTS on luokiteltu terroristijärjestöksi useissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Venäjällä, sekä YK:ssa johtuen sen jihadistisista juurista ja väkivaltaisesta toiminnasta. Se on kuitenkin yrittänyt parantaa mainettaan luomalla yhteyksiä paikallisyhteisöihin ja esittäytymällä alueellisena vastarintaryhmänä toisin kuin ISIS joka on säilyttänyt globaalimman terroriverkoston.
Venäjä, USA ja Israel
Vahvistamattomien tietojen (mm DEBKAfile ) mukaan presidentti Trumpin ja presidentti Putinin huippukokouksessa Helsingissä 16.7.2018 tehtiin Israelin hyväksynnällä USAn ja Venäjän välinen salainen sotilastiedustelua koskeva sopimus. Kyseisen sopimuksen keskeisimpiä kohtia on Syyrian etelä- ja lounaisosien Israeliin ja Jordaniaan rajoittuvien alueiden valvonnan siirtäminen Venäjän vastuulle. Lisää kirjoituksessani Trump-Putin-Netanyahu ja salainen sopimus Syyriasta ).
Syyrian ja Israelin delegaatiot pitivät joulukuussa 2020 tapaamisen Venäjän lentotukikohdassa Khmeimimissä, lähellä Latakian satamakaupunkia Pohjois-Syyriassa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun ainakin yksi kokous Syyrian ja Israelin edustajien välillä oli jo pidetty Kyproksessa. Khmeimimin kokouksen keskeinen teema oli yhteinen pyrkimys karkottaa Iran Syyriasta (aiemmin aiheesta kirjoituksessani Syyria ja Israel salaa lähentymässä?).
Israelin turvallisuuden takia tilanteen rauhoittuminen tai jopa liittolaisuus Syyrian kanssa saattaa olla hyvinkin houkutteleva sen vähentäessä Iranin mahdollisuuksia siirtää kehittynyttä ohjusteknologiaa Libanoniin ja samalla vahvistamalla Israeliin suhteitaan normalisoivaa sunni -blokkia Irania vastaan. Vaikka alunperin Israel suhtautui myönteisesti Al-Assadin hallinnon kaatamiseen lienee Israelissa viime vuosina ymmärretty Al-Assadin sittenkin voivan olla alueellisesti vakauttava tekijä. Tämä selittänee joitakin Israelin aiempia toimia joilla on pyritty ehkäisemään Al-Assadin hallinnon kaatumista.
Israelin dilemma
Aiemmin tällä viikolla toinen Israelin hallituksen valtuuskunta vieraili Moskovassa toistamiseen alle kuukauden sisällä keskustelemaan Syyrian tapahtumista. Israel ja Venäjä ovat aiemmin tehneet tiivistä yhteistyötä maiden ilmavoimien keskinäisten konfliktien välttämiseksi.
Israel on erityisen huolissaan pohjois- ja keski-Syyriassa olevien ohjusten ja kemiallisten aseiden joutumisesta jihadistikapinallisten käsiin. Erityisen huolestuttavaa on Alepposta kaakkoon As-Safiran alueella sijaitseva Syyrian sotilas-teollinen kompleksi, jossa valmistetaan tarkkuusohjuksia.
Toinen huoli on mikäli Iranin tukemat shiiajoukot Iranista ja Irakista laajamittaisemmin tulevat nyt Syyrian avuksi.
Paitsi ohjuksia saavat kapinalliset samalla haltuunsa pääosan Syyrian “vientituloista” muodostavat huumelaboratoriot (Taustaa artikkelissani Captagon: Hizbollahin päärahoittaja).
Syyrian hallinto on antanut, ennen kapinaa, sotilaallisia käskyjä rajoittaakseen Irania tukevien miliisien ja Hizbollahin toimintavapautta Etelä-Syyriasta lähellä Golanin kukkuloita ja ulottuen sitten Damaskoksen ympäristöön ja maaseutualueille. Assad on myös lisännyt Syyrian armeijan valvontaa ja läsnäoloa alueilla, jotka aiemmin suosivat iranilaisjoukkojen toimintaa. Al-Assad on estänyt Irania-mielisiä ryhmiä laukaisemasta droneja Israelia vastaan Syyrian alueelta. Israelin Syyriassa tekemien murhien jälkeen ilmoitettiin vuoden 2024 alussa, että iranilaiset olivat syyttäneet Syyrian armeijan henkilöstöä yhteistyöstä Israelin kanssa ja tietojen paljastamisesta iranilaisista. Venäjä, joka on työskennellyt vuosia Syyrian hallinnon vakauttamiseksi, näyttää tukevan tätä politiikkaa samoinkuin sallinut israelilaisten vapaasti iskeä Hizbollahin ja Iranin asemia vastaan Syyriassa.
Arvioni
Tämän hetken arvioni on, että al-Assad liittolaisineen on siinä määrin pinteessä, että hän hyvinkin saattaa suostua tulitaukoon tai aselepoon kapinallisten kanssa, varsinkin kun Venäjä, Hizbollah tai Iran tukijoineen ei lähipäivien aikana näytä pystyvän tarjoamaan riittävää tukea kapinallisten lyömiseksi. Sen hintana al-Assad joutunee luovuttamaan vähintään Syyrian luoteisosan jihadisteille. Turkille tämä voi hyvinkin sopia koska tällöin se jihadistien myötä saisi vapaat kädet hyökätä Syyrian kurdien Rojavaa vastaan.
Arvioni on, että jos Israel puuttuu tilanteeseen se tapahtuu vasta kun al-Assad on todella häviämässä sotansa. Israelin hallitus valmistautuu myös siihen mahdollisuuteen, että Syyrian armeija voi romahtaa kokonaan joka voi näin avata pohjoiseen uuden aiempaa vaarallisemman rintaman joko kapinallisten tai Iranin tukemien shiiajoukkojen muodossa.
Lähteenä mm INSS , BICOM , BICOM
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa
