Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu erotti puolustusministerinsä Yoav Gallantin ja nimitti ulkoministeri Israel Katzin tämän seuraajaksi, molemmat päähallituspuolue Likudista. Ulkoministeriksi puolestaan nousee Likudista aiemmin eronnut Gideon Saar.
Tiistaina [5.11.24] – “sattumalta” USAn presidentin vaalipäivänä – antamassaan yllättävässä ilmoituksessa Netanyahu sanoi menettäneensä luottamuksen Gallantiin Israelin sotien hallinnan johdosta Gazassa ja Libanonissa. Lausunnossa todettiin, että Netanyahun ja Gallantin väliset erot ”laajentuivat”, yleisö tunsi ne ”epätavallisella tavalla ja, mikä pahempaa, tulivat tutuiksi myös Israelin vihollisille.
Gallant, joka on kannattanut tulitaukosopimusta Gazassa turvatakseen siellä pidettyjen panttivankien vapauttamisen, sanoi, että hänet erotettiin kolmesta ensisijaisesta syystä: hän oli vaatinut yleistä asevelvollisuutta, asetti etusijalle Gazassa pidätettyjen panttivankien palauttamisen ja vaati riippumatonta komissiota tutkimaan virheitä, jotka johtivat Hamasin 7. lokakuuta tekemään hyökkäykseen.
Erotetulla puolustusministeri Gallantilla on huomattavasti enemmän sotilaallista kokemusta kuin Netanjahulla. Hän aloitti uransa laivaston komentajana vuonna 1977 ja nousi kenraalimajuriksi Israelin eteläisessä sotilaspiirissä, joka johti kahta sotaa Gazan välillä vuosina 2005–2010.
Epäilyksenä on, että Gallantin sotilaallinen osaaminen ja asevoimien kunnioitus häntä kohtaan loivat eripuraa Netanjahun johtamassa sotakabinetissa. Myös Israelin kovan linjan hallituksessa Gallant oli vähemmän haukkamainen kuin jotkut hänen ministeritovereistaan.
Netanyahu on erotti Gallantin jo aiemmin maaliskuussa 2023, kun he olivat eri mieltä kiistanalaisista suunnitelmista oikeusjärjestelmän uudistamiseksi. Näiden kahden miehen välillä on ollut monia julkisia erimielisyyksiä vaikka molemmat kuuluvat Likud-puolueeseen. Seuraavassa niistä keskeisimmät sillä ne kuvaavat näkemyseroja paitsi Likudissa myös laajemmin hallituksen ja opposition välillä.
Ultraortodoksisten asevelvollisuus
Israelin korkein oikeus päätti kesäkuussa lopettaa maan ultraortodoksisten juutalaisten pitkäaikaisen vapautuksen pakollisesta asepalveluksesta. Puolustusministeri Gallant hyväksyi alustavat asevelvollisuusmääräykset noin 7000 ultraortodoksisille miehelle.
Ultraortodoksinen vapautus on pitkään polarisoinut Israelin yhteiskuntaa, jossa useimmat 18-vuotiaat juutalaiset, miehet ja naiset, ovat asevelvollisia vuosien pakolliseen palvelukseen. Monet ultraortodoksiset näkevät lastensa lähettämisen Israelin armeijaan mahdottomaksi hyväksyä, koska he pelkäävät, että maallisuus tai uskonnollisten käytäntöjen löyhemmät tulkinnat horjuttaisivat heitä.
Kun ultraortodoksinen väestö on kasvanut yli miljoonaksi – yli 13 prosenttiin maan väkiluvusta ovat muut israelilaiset juutalaiset ovat yhä turhautuneempia ja katkerampia ääriuskonnollisten sotilaallisesta vapautuksesta. Esimerkiksi Golani prikaati on nykyisen sodan aikana menettänyt 108 sotilasta ja tappiot aiheuttavat julkista painetta ultraortodokseihin kantaa yhteistä taakkaa.
Hallituksen sisäinen taistelu asevelvollisuudesta uhkasi myös Netanyahun liittouman vakautta, joka riippuu kahden poikkeusta kannattavan ultraortodoksisen puolueen tuesta.
”Täydellinen voitto” Hamasista
Netanjahun ero puolustusministerin kanssa oli ilmeinen toukokuussa, kun puolustusministeri Gallant kritisoi televisiopuheessaan Netanyahun näkemyksen puutetta sodanjälkeisestä Gazasta. Tämä epäonnistuminen, Gallant sanoi, ajoi Israelia kohti kahta mahdollista lopputulosta, jotka kumpikaan eivät olleet houkuttelevia: Joko Israel miehittäisi Gazan sotilaallisesti tai Hamas palaisi valtaan heikentäen Israelin sotilaallisia voittoja. ”Maksamme veressä ja monia uhreja ilman tarkoitusta, samoin kuin raskaan taloudellisen hinnan”, Gallant sanoi. Puolustusministeri syytti myös epäsuorasti Netanyahua oman poliittisen selviytymisensä asettamista kansallisten etujen edelle.
Netanyahun toimisto arvosteli Gallantia julkisesti elokuussa sen jälkeen, kun Israelin uutismedia kertoi, että puolustusministeri oli halveksinut pääministerin tavoitetta saavuttaa ”täydellinen voitto” Hamasista Gazan kaistalla. Gallantin kerrotaan kertoneen lainsäätäjille yksityisessä turvallisuustilaisuudessa, että ajatus oli ”hölynpölyä”.
Israelin syrjäytetty puolustusministeri Yoav Gallant on tiettävästi sanonut, että armeija on saavuttanut kaikki tavoitteensa Gazassa ja että Benjamin Netanjahu hylkäsi panttivankien rauhansopimuksen vastoin oman turvallisuuselintensä neuvoja.
Gallant puhui panttivankien perheille kaksi päivää sen jälkeen, kun Netanjahu hänet erotti. ”Gazassa ei ole enää mitään tekemistä. Suuret saavutukset on saavutettu,” Channel 12 uutisoi. ”Pelkään, että jäämme sinne vain siksi, että meillä on halu olla siellä.”
7/10 hyökkäyksen tutkinta
Puolustusministeri Gallant ja muutkin israelilaiset viranomaiset ovat vaatineet tutkimusta turvallisuuspuutteista ja -virheistä, jotka johtivat 7. lokakuuta 2023 Hamasin johtamaan Israeliin kohdistuvaan nykyiset konfliktit sytyttäneeseen hyökkäykseen. Tällaista tutkimusta ei puolueettomalta taholta ole vieläkään aloitettu. Pääministeri Netanyahu on sanonut, että tutkimukset pitäisi aloittaa vasta sodan jälkeen.
Vuonna 1973 Jom Kippurin tuhoisan – 7/10 tapaisen – yllätyshyökkäyksen (6.–24. lokakuuta 1973) jälkeen perustettiin tutkintakomissio (Agranat Commission, nimetty sen johtajan Korkeimman oikeuden tuomari Agranatin mukaan) jo 21.11.1973. Alustavien arvioiden mukaan niin Israelin poliittinen, armeijan kuin turvallisuusvirastojen ylin johto tekivät ennen 7/10 vakavia virhearviointeja sivuuttaessaan alempien tasojen hyökkäystä ennakoineet tiedot ja varoitukset. Esimerkiksi hyökkäysuhasta Nova musiikkifestivaaleille keskusteltiin hyökkäystä edeltävänä päivänä mutta siitä ei informoitu festivaalin järjestäjiä.
Reunahuomautuksena todettakoon, että 7/10 hyökkäystä edeltävänä päivänä 6/10 julkaisin laajan artikkelin Jom Kippurin sota: kriittisiä näkökohtia . Ironista on, että samoja virheitä sitten tehtiin 7/10 hyökkäyksen edellä.
Näkemykseni
Gallantin eroaminen koalitiohallituksesta poistaa Netanyahun viimeisen suuren kilpailijan ja viimeisen suhteellisen maltillisen henkilön kovan oikeiston hallitsemasta kabinetista. Uusi puolustusministeri Israel Katz, joka oli eiliseen asti ulkoministeri, on enemmän pomonsa ajattelua ja hallituksen äärioikeistoa tukeva. Mutta Gallantiin verrattuna Katzilla ei ole käytännössä minkäänlaista sotilaallista kokemusta.
Gallantin eron myötä Israelin hallitus menettää parhaimman kontaktinsa Valkoiseen Taloon ja Presidentti Bidenin hallintoon. Gallant piti jatkuvaa hyvähenkistä suhdetta erityisesti puolustusministeri Austiniin ja myös ulkoministeri Blinkeniin. Netanjahu ilmeisesti ennakoi hyvin Donald Trumpin valintaa joka myötäilee hyvin Netanjahun politiikkaa; Gallanthan erotettiin USAn vaalipäivänä.
Melko yleinen näkemys Israelissakin on, että pääministeri Netanjahu on hallituksensa äärioikeistolaisten puolueiden panttivanki. Jos hallitus hajoaisi olisi mahdollista ettei hän ennenaikaisten vaalien jälkeen enää pääsisi pääministeriksi, että hän menettäisi tilapäisen immuniteettinsa ja joutuisi mahdollisesti vankilaan häntä vastaan nostettujen oikeusprosessien jälkeen.
Israelin turvallisuusviranomaisten ja poliiittisen sekä Likudin opposition piirissä on jo ollut valmiutta tulitaukoon Gazassa ja nyttemmin myös Libanonissa. Netanjahun pysyessä vallassa sota näyttää jatkuvan vielä kuukausia. Seuraavat Knessetin vaalit ovat lokakuussa 2026, ellei hallitus kaadu tai Likud syrjäytä Netanjahua vallasta.
Lähteenä mm al-Jazeera , New York Times , The Guardian , BBC
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa
