IDF:n virheet 7/10 iskun torjunnassa

“First, we fight, then we investigate,” (Rear Adm. Daniel Hagari, Oct.2023)

IDF:n komentajan lippu, CC BY-SA 4.0 , via Wikimedia Commons

Israelin puolustusvoimat (IDF) esitteli 10.11.2025 arviointipaneelin löydökset koskien 7. lokakuuta 2023 tapahtumiin liittyviä tutkintaraportteja. Paneelia johti eläkkeellä oleva kenraalimajuri Sami Turgeman, ja siihen kuului sotilasasiantuntijoita useilta eri aloilta. Koontiraportin mukaan systeemiset epäonnistumiset – mm tiedustelutietojen aukot, virheellisen päätöksenteon ja omahyväisyyden eri asevoimien välillä – johtivat 7/10 katastrofiin.  Kyse on siis vain IDF:n raportista, kokonaisuudessaan katastrofin syitä on tarkoitus käsitellä riippumattomassa valtiollisessa komissiossa – jonka pikaista nimitystä Israelin poliittinen oppositio on kiirehtiinyt – vastaavaan tapaan kuin toimittiin v. 1973 Yom Kippurin sodan jälkeen.

IDF:n ylipäälikkö Eyal Zamir nimitti paneelin tutkimaan IDF:n sisäisten tutkimusten laatua, arvioimaan havaintoja ja johtopäätöksiä, luokittelemaan raportit tarkkuuden mukaan ja suosittelemaan järjestelmällisiä uudistuksia. 

Arviointipaneelin työ

Tiimin jäsenet ovat arvioineet 25 sotilasraporttia 7/10/23-7/3/24 väliseltä ajalta sekä tehneet noin 80 haastattelua asiaankuuluvien komentajien kanssa. Aktiivipalveluksessa olevilta ja reserviläisiltä pyydettiin lisäpanosta sen varmistamiseksi, että kaikki näkökulmat otettiin huomioon.

Raportteja tarkastellessaan paneeli havaitsi merkittäviä laatueroja. Jotkut tutkimukset olivat ammattimaisia ​​ja kattavia, kun taas toisista puuttui toimintakelpoisia johtopäätöksiä tai ne eivät tuoneet esiin kriittisiä puutteita. Turgeman totesi: ”Kaikki mukana olleet komentajat toimivat rehellisesti ja vilpittömästi sitoutuneina totuuden paljastamiseen. Havaitut vaihtelut heijastivat haasteita monimutkaisten operatiivisten realiteettien kääntämisessä jäsennellyksi analyysiksi.”

Tiimi tunnisti kuusi keskeistä tekijää, jotka vaikuttivat 7. lokakuuta tapahtuneen epäonnistumiseen: 

• aukot strategisessa ja operatiivisessa havainnoinnissa, 
• tiedustelutietojen puutteet, 
• ”Jerikon muurin” suunnitelman laiminlyönti, 
• juurtuneet operatiiviset normit, 
• jatkuva ristiriita uhka-arvioiden ja operatiivisten vastausten välillä sekä 
• virheellinen päätöksenteko hyökkäyksen kriittisinä tunteina. 

Analyytikot korostivat, että yllätys ei johtunut tiedon puutteesta; pikemminkin toimintakelpoista tiedustelutietoa oli olemassa, mutta sitä ei analysoitu riittävästi.

Tulokset korostivat myös systeemisiä ongelmia koko Israelin puolustusvoimissa, mukaan lukien puutteet yleisesikunnassa, operaatio-osastolla, tiedusteluosastolla, eteläisessä komentokeskuksessa, Gazan divisioonassa, ilmavoimissa ja laivastossa. Raportissa todettiin: ”Vaikka vihollisen valmisteluista ja sisäisistä haavoittuvuuksista annettiin varoituksia läpi vuoden 2023, Israelin puolustusvoimat eivät toteuttaneet tarvittavia valmiustoimenpiteitä.”

Näiden johtopäätösten perusteella paneeli suositteli monitieteisen tiimin perustamista apulaisesikuntapäällikön alaisuuteen toteuttamaan monivuotista uudistussuunnitelmaa, priorisoimaan yllätyshyökkäyksiin valmistautumista, uudistamaan tiedustelu- ja varoitusjärjestelmiä sekä parantamaan väestönsuojelun linjausta. 

Raportissa tunnustettiin myös rohkeat teot hyökkäyksen aikana. Turgeman totesi, että monet komentajat ”menivät välittömästi etelärintamalle ilman käskyjä ja kohtasivat vihollisen rohkeasti, jotkut maksoivat hengellään.” Väestönsuojeluhenkilöstöä kiitettiin myös ammattitaidon ylläpitämisestä hyökkäyksen aikana.

Credit: New York Post,  public domain

Oma arvioni

Asiantuntijapneelin raportti julkistetuilta osiltaan vaikuttaa melko ylimalkaiselta. Kaksi päivää 7/10/23 hyökkäyksen jälkeen esitin oman pääosin sosiaalisen median lähteisiin nojaavan arvioni kirjoituksessani Hamasin hyökkäys oli Israelin tiedustelupalvelun ja armeijan katastrofaalinen epäonnistuminen  . Mainitussa artikkelissani toin hieman yksityiskohtaisemmin esiin IDF:n epäonnistumisia eli tiivistetysti seuraavia:

Israelin armeija (IDF) epäonnistui sekä tiedustelun että operaatiovalmiuden osalta.  Seuraavassa eräitä tekijöitä miten hyökkäykseen vastaaminen epäonnistui: 

• Israelin armeijalla ei ollut aiempaa tiedusteluvaroitusta hyökkäyksestä, ja edes sen alkamisen jälkeen kentällä ei ollut tarpeeksi käytettävissä olevia joukkoja, jotka olisivat voineet saapua hyökkäyksen kohteena oleville alueille. IDF:llä ja Shin Betillä ei ollut tiedusteluvaroitusta, joka osoittaisi Hamasin aikomuksesta hyökätä Israeliin suuria määriä. Eteläinen komento jopa salli kolmen sektorilla toimineen pataljoonan siirron Länsirannalle vahvistaakseen joukkoja siellä loman aikana. 
• Yllätyshyökkäys Gazan divisioonan esikuntaan vakavasti vahingoitti komentoketjua koko raja-aidan osalta. 
• IDF:llä kesti kauan tajuta tapahtuman suuruus. Ennakkotietojen puutteen lisäksi IDF:llä kesti kauan tajuta tapahtuman suuruus jopa sen alkamisen jälkeen. Armeija ei aluksi tajunnut, että useilla paikkakunnilla on kymmeniä terroristeja. Kun he ymmärsivät, että Hamas oli onnistunut sieppaamaan israelilaisia sotilaita ja siviilejä, kuvia ja videoita heistä Gazasta alkoi jo ilmestyä sosiaalisessa mediassa. Terrorismin tunkeutuminen mereltä oli myös asia, jonka IDF sai tietää hyökkäyksen myöhäisessä vaiheessa.
• Eteläisen komennon ja Gazan divisioonan (vajaat) puolustusjoukot romahtivat täysin lauantaiaamuna. IDF:llä ei ollut sektorilla tarpeeksi joukkoja sijoittaakseen niitä alueelle lyhyessä ajassa. Alueen asukkaat, jotka huusivat apua kodeistaan,mutta useimmissa tapauksissa ei ollut ketään auttamassa.
• Jossain vaiheessa IDF alkoi lähettää pataljoonien ja eliittiyksiköitä  auttamaan terroristien paikantamisessa ja tappamisessa, mutta se ei valmistautunut asianmukaisesti joukkojen kuljettamiseen. Vaikka tuhansia vakituisia ja reservijoukkoja kutsuttiin kiireesti paikalle, armeija ei ollut valmistautunut viemään sotilaita kokoontumispaikoille. 
• Jopa saavuttuaan kokoontumispaikoille monet taistelijat odottivat siellä useita tunteja (enimmäkseen parkkipaikoilla tai huoltoasemilla), vaikka tiedettiinkin jo terroristien tunkeutuneen raja-alueen asutuksiin.  
• Monilla kokoontumispaikoilla samaan yksikköön kuulumattomat joukot organisoituivat ad-hoc-joukoiksi paikan päällä komentajan alaisuudessa. Siten komentajat johtivat joukkoja taisteluun asuinyhteisöjen puolustamiseksi tuntematta heidän kanssaan tehtävässä olevia sotilaita. On epäselvää, miksi IDF päätti jättää suuret ja valikoidut joukot tuntikausiksi paikkoihin, jotka ovat kaukana hyökkäyksen kohteena olevista alueista. 

Mainittakoon, että päivää ennen hyökkäysta (6/10/23) julkaisin artikkelin Jom Kippurin sota: kriittisiä näkökohtia, jossa esitetyt IDF:n, tiedusteluorganisaatioiden ja poliittisen johdon virheet näyttivät toistuneen tasan 50 vuotta myöhemmin.  Israelin tiedustelun virheitä käsittelin (15/10/23) kirjoituksessani  Israel sai ennakkovaroituksen – ja sivuutti sen .  Se pitävätkö silloiset arvioni paikkansa selvinnee tulevan tutkimuskomission työn tuloksena.

Henkilökohtaisesti pidän 7/10/23 katastrofin juurisyynä IDF:n, tiedusteluelinten ja poliittisen johdon virheellistä aiemmin luotua tilannekuvaa Israeliin kohdistuvista uhista, tällöin ylin johto sivuutti jopa vuorokautta ennen iskua kentältä tulleet alimman portaan hälyttävät viestit. Kun Israel oli itsenäistyi 1948 oli johdolla jo vuosia ennen selkeä tilannekuva joka mahdollisti maan itsenäistymisen; samoin Kuuden päivän sodassa 1967 tilannekuva oli selkeä ja uhka torjuttiin erittäin menestyksekkäästi. Jom Kippurin sodassa 1973 arvio uhasta petti ja samoin kävi nyt 50 vuotta myöhemmin.

Lähteenä mm Israel Defense

---

Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi  -verkkojulkaisussa