14 turvallisuusneuvoston jäsentä kannatti Uuden Seelannin, Malesian, Senegalin ja Venezuelan tekemää ehdotusta päivä sen jälkeen kun sen alkuperäinen tekijä Egypti veti sen takaisin sen jälkeen kun Egyptin presidentti Abdel Fattah al-Sisi oli keskustellut USAn tulevan presidentti Trumpin kanssa. Sekä Trump että al-Sisi katsoivat olevan tärkeää, että USA:n uusi hallitus saa täyden tilaisuuden käsitellä palestiinalaiskysymystä kaikilta tahoiltaan täydellisen ja lopullisen ratkaisun saavuttamiseksi.
Trump antoi julkisen lausunnon, jossa hän kehotti Obamaa käyttämään veto-oikeuttaan estääkseen julkilausuman hyväksyminen, jota Turmp kutsui ”erittäin yksipuoliseksi ja Israelin vastaiseksi vaatien kaiken Israelin harjoittaman setlementti-toiminnan täydellistä lopettamista Juudeassa ja Samariassa sekä Jerusalemin itäosissa”. Trump soitti myös Obamalle kehottaen häntä estämään päätös-lauselman hyväksymisen veto-oikeuttaan käyttäen.
- Trump ja al-Sisi New Yorkissa (Reuters)
Päätöslauselma on sikäli poikkeuksellinen että aiemmin USA on lähes pääsääntöisesti estänyt Israelia tuomitsevat päätöslauselmat, nyt tapahtunutta onkin pidettävissä ns. "lame duck" (rampa ankka) aktiviteettina uuden hallinnon virkaanastumista odoteltaessa. Israelilla – kuten myös USAn tulevalla hallinnolla - on eri näkemys sekä Länsirannan hallinnasta että siellä tapahtuvan asutustoiminnan merkityksestä rauhanprosessille. Ns. Oslon sopimusten mukaan alueen rajoista ja hallinnasta tulisi päättää Israelin ja Palestiinalaishallinnon keskinäisin neuvotteluin.
Päätöslauselmaprosessia voi sikäli pitää Israelin kannalta myönteisenä, että se selkeästi osoitti USAn uuden hallinnon kannattavan Israelin näkemyksiä ja jopa toimivan aktiivisesti niiden edistämiseksi. Päätöslauselman merkitys lienee sinänsä olematon: Israel jatkaa sittä huolimatta hyvää yhteistyötä Venäjän kanssa, Kiina on merkittävä investoija mm Israelin yhdyskuntarakenteeseen ja EU:n mittavat panostukset Israelin kanssa tehtävään tutkimus- ym. yhteistyöhön jatkunevat päätöslauselmista huolimatta.
Kirjoitus ilmestynyt ensinnä Ariel -verkkojulkaisussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti