Tri Cohen kuvaa kuinka vuonna 1976 Syyrian armeijan tunkeutuessa Libanoniin muodostettiin epävirallisesti Israelin ja Syyrian väliset "punaiset linjat" yhteenottojen välttämiseksi.
Nytkin Israel tarvitsee naapurikseen vahvan presidentin eikä kuten Libanonissa oli Amin Gemayelin laita. Israel ja Libanon solmivat v. 1983 vähän tunnetun rauhansopimuksen, jonka sekä Israelin Knesset että Libanonin parlamentti ratifioivat mutta presidentti Gemayel kieltäytyi sitä vahvistamasta.
Tänään Syyrian mahdollisuudet toimia itsenäisenä valtiona ovat vaillinaiset joten vahva presidentti Syyriassa on elintärkeää Israelin intresseille Cohenin mukaan. Israel on sitä tuhoamaan pyrkivien vihollistensa ympäröimä ja juurikin tästä syystä vahvat hallitsijat - jotka pitävät asevoimat kontrollissaan - naapurimaissa ovat Israelin etu. Islamistiset vaihtoehdot al-Assadille eivät ole houkutteleva vaihtoehto. Samoin Cohenin mukaan Syyrian mahdollinen "libanisointi" eli jakautuminen erillisiin entiteetteihin tuskin on Israelin kuin yleisimminkään Lähi-idän etu.
(Lähde ja lisää: BESA Center Perspectives Paper No. 476, May 25, 2017: Assad’s Survival Is in Israel’s Best Interest By Dr. Edy Cohen | PDF )
Päinvastainen näkökulma
Efraim Inbar, Bar-Ilan yliopiston emeritus professori, esittää tri Cohenin näkemykselle täysin vastakkaisen kannan samaisen BESAn julkaisussa. Hänen mukaansa al-Assadin brutaalin hallinnon jatkuminen ei omaa Israelille mitään strategista hyötyä. Sisällissodan heikentämällä Syyrialla ei ole energiaa ja välineitä Israelin vahingoittamiseen. Edelleen prof. Inbarin mukaan Syyrialla ei ole diplomaattisia kuin sotilaallisiakaan valmiuksia Golanin kukkuloiden palauttamiseksi Syyrialle. Ennen kaikkea al-Assadin hallinnon säilyminen on hänen mukaansa voitto Israelin pääviholliselle eli Iranille.
Prof. Inbarin mukaan sisällissodan repimän ja heikentämän Syyrian valtion nykytila ei ollut Israelin orkesteroima, mutta siitä huolimatta myönteinen strateginen kehityskulku Israelin kannalta. Jos Syyria jälleenrakennetaan al-Assadin johdolla merkitsee tämä Shiia -käytävän muodostumista Iranista Välimerelle. Iranin läsnäolo Israelin pohjoisella rajalla on paljon merkittävämpi uhkakuva kuin sunnien terroristijoukkiot.
(Lähde ja lisää: BESA Center Perspectives Paper No. 485, June 3, 2017: Assad Is Bad News By Prof. Efraim Inbar | PDF )
Laajempi kuva
Uskonnollisesti Syyria on ollut al-Assadin maallisen hallinnon aikana jopa turvapaikka monille muualla syrjityille vähemmistöille kuten mm protestanteille, kaldealaisille, armenialaisille, roomalais- ja kreikkalaiskatolisille, maroniiteille ja ortodokseille. Tässä mielessä on ymmärrettävää näiden ryhmien pelko radikaaleja uskonnollisia ryhmittymiä kohtaan jotka haluaisivat johtaa maata teokraattiseeen suuntaan - al-Assadin skulaari hallinto voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta.
Syyrian osalta kannatta muistaa myös energia-aspekti, koska maa on kahden energiakorridorin keskellä: Toinen väylä yhdistää Turkin ja Kaspian meren Israeloiin ja Punaiseen mereen ja toinen puolestaan linkittää Irakin Välimereen. Energiakäytävien merkitys kasvaa tulevaisuudessa varsinkin itäisen Välimeren jättimäisten energialähteiden hyödyntämisen myötä. Jos al-Assadin hallinto romahtaa ovat Israelin ohella myös Venäjä ja Iran kiinnostuneita siitä kuka näitä energiakäytäviä hallitsee.
Syyria saatta olla virallisesti Israelin vihollismaa mutta kannattaa ottaa huomioon se ettei tämä ole estänyt lukuisia Israelin julkisia ja yksityisiä organisaatioita - kuten vaikkapa Israelin armeijaa - toimittamasta humanitaarista apua Syyriaan. Samoin käynnissä olevan sisällissodan aikana Israelin armeijan avustuksella yli 2500 syyrialaista on saanut hoitoa israelilaissairaaloissa ja esimerkiksi Israel Trauma Coalition on kouluttanut hoitohenkkilökuntaa Berliinissä sinne saapuneiden syyrialaispakolaisten hoitamiseksi. (Lähde ja lisää esimerkkejä: ISRAEL21c )
Bottom line
USA:n toimista huolimatta Syyiassa on jo paljon ulkomaista "interventiota": Venäjä, Iran ja Hizbollah antavat aseita, joukkoja ja poliittista tukea al-Assadin hallinnolle, Turkki on tukenut ISIS:ä ja hyökännyt säännöllisesti Syyrian kurdeja vastaan, USA, Saudi Arabia ym ovat antaneet tukea eri kapinallisryhmille ISIS mukaanlukien, mm. Qatar on rahoittanut al Qaeda’n taistelijoita ja Syyrian kurdit ovat saaneet tukea mm Irakista. Israel puolestaan on ajoittaisin ilmaiskuin estänyt modernin aseistuksen viennin Syyriasta Libanoniin.
Donald Trumpin aloitettua kautensa USAn presidenttinä uskottiin ettei Syyrian presidentin vaihto ole korkealla hänen agendallaan. Epäiltyä kemikaalisin asein tehtyä iskua seurannut USAn ohjushyökkäys antoi olettaa asenteen muuttuneen jolloin spekulaatiot Syyrian hallinnosta ja vaikutuksista Israeliin alkoivat.
Israel näyttää välillisesti tukeneen al-Assadin hallintoa koska se kuitenkin on tunnettu tekijä toisin kuin vaihtoehtoiset kapinallisryhmät ja koska sen kanssa on mahdollista vaikkapa epävirallisesti sopia. Syyrian tilanne muistuttaa aiempaa Libanonin ja myöhempää Libyan tilannetta joten tunnettu tekijä saattaa olla helpommin ennakoitavissa kuin tuntemattomat ja alati muuttuvat voimaryhmät jotka saattavat ottaa Damaskuksen haltuunsa.
Syyriaan liittyviä taustoittavia kirjoituksia (ENG):
TFF PressInfo # 397: The destruction of Syria and the media
Chemical Fabrications: East Ghouta and Syria’s Missing Children
Syria Updates: The New Islamic Front And Whodunnit III
Syria Chemical Weapons Attack – Whodunnit II
Demolition Of CW Stockpiles Is Only Contributory Factor In The Syria War
The Four-stage Plan For Syria – Can It Work
Whodunnit in Syria
Syrian Rebels Admit Chemical Attack In Damascus???
Syria: From War To Dissolution With Help Of Media
U.S. Recycles Its Old Balkan Practice With Syria
Some framework to Syrian crisis
[caption id="attachment_2870" align="aligncenter" width="300"]
Syria, cradle of civilizations[/caption]
Op-Ed kommentti:
Nähdäkseni Syyriaa odottaa lyhyellä aikajänteellä uusi balkanisoituminen Irakin tapaan. Tällöin kurdit ja alaviitit muodostavat omat mini-valtionsa muiden ryhmien jakaessa rippeet keskenään. Hyvänä puolena tässä skenaariossa on mielestäni se että pohjois-Irakin jälkeen Syyrian koillisosasta tulee näin toinen pala muodostumassa olevaan Kurdistaniin muiden palojen - Turkin itäosan ja Iranin luoteisosien - liittymisen olessa ehkä pidemmän aikajänteen kysymyksen. Tässä mielessä al-Assadin presidenttiyden jatkuminen ei nähdäkseni ole ydinkysymys.
Aiheesta laajemmin Conflicts -blogin kirjoituksessani Al-Assad and Israel?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti