Israelin ilmavoimien toteutettua odotetun vastaiskunsa Iraniin 26,10.2024 myönnän siitä kuultuani ensivaikutelmani olleen odotuksiini nähden melko vaisut. Olihan Israelin puolustusministeri Gallant aiemmin kuvannut sen olevan olevan “tappava, tarkka ja pääosin yllättävä. He eivät ymmärrä mitä tapahtui ja miten se tapahtui; he näkevät tulokset.” Ensimmäisissä sateliittikuvissa näkyi joissakin tukikohdissa muutama tuhottu rakennus ja Iranin johdon mukaan materiaaliset tappiot olivat pieniä ja kuolleitakin vain muutama. Mietin tässäkö tämä hehkutettu isku oli.
Nyt tiedot iskusta ovat tarkentuneet ja tuloksena vaikuttaakin olevan melkoinen menestystarina joka kuitenkaan ei eskaloine konfliktia mutta luo samalla pohjan tuhoisampiin iskuihin mikäli tilanne huononeekin.
Israelin ilma-isku
26.10.2024 Israel tuhosi hävittäjillään ilman tappioita kaikki venäläiset S-300 ilmapuolustusjärjestelmät Iranissa. Kyseessä oli kolme moderneinta S-300PMU-2Favorit versiota. Niiden korvaaminen ei ole helppoa: Venäjä tarvitsee järjestelmiä itse ja uuden S-400 järjestelmän hankinta voi viedä vuosia. Operaatio oli haasteellinen pitkän lentomatkan, ilmatankkauksen ja koneiden määränkin takia.
Varhain lauantaiaamuna Israelin ilmavoimat (IAF) löivät 20 kohteeseen kolmella eri alueella Iranin sisällä. Kohteet olivat Iranin modernit pitkän kantaman ilmapuolustusjärjestelmät, useiseat Iranin ballististen ohjusten ohjelman tärkeiden osien tuotantolaitokset ja ballististen aseiden varastointipaikat.
Operaatiota pidetään yhtenä monimutkaisimmista IAF:n koskaan suorittamista tehtävistä. Siihen osallistui noin 140 erityyppistä lentokonetta, mukaan lukien itse hyökkäykseen, tiedustelutietojen keräämiseen ja pelastustehtäviin tarvitut resurssit. Yli puolet miehistöstä oli reserviläisiä ja neljä ohjaamomiehistön jäsentä oli naisia. Isku suoritettiin aamuyöllä, ja kohteet valittiin siten, ettei siviiliuhreja ja sotilashenkilöstöä menehtyisi mahdollisimman vähän.
Vaikka Israel toimi itsenäisesti, iskuja koordinoitiin tiiviisti Yhdysvaltojen kanssa. Jo aiemmin Yhdysvallat oli pyytänyt välttämään hyökäämistä ydin- tai energialaitoksiin tai valtion symboleihin konfliktin eskaloitumisen estämiseksi. Näin Israel keskittyi yksinomaan sotilaallisiin kohteisiin.
Israel on tehnyt toimintakyvyttömäksi Iranin venäläiset S-300 kehittyneet ilmapuolustusjärjestelmät. Koska Venäjä vaatii kaikkia saatavilla olevia järjestelmiä puolustautuakseen Ukrainaa vastaan, Iran tuskin pystyisi täydentämään tätä puolustusta lähitulevaisuudessa. Edelleen alustavien arvioiden mukaan Iranilla saattaa kestää 2–3 vuotta palauttaa kapasiteetti rakentaa lisää ballistisia ohjuksia.
Iranin ydinohjelma?
Israelin isku ei siis kohdistunut Iranin ydinohjelmaan tai strategisesti tärkeään energiajärjestelmään. Välillisesti iskulla on niihin vaikutusta sillä Iranin mahdollisesti suunnitteleman ydintaistelukärjen kuin myös taistelukärjen kuljettamiseen soveltuvan ohjuksen kehittämistyö hidastuvat. Korjattavat tai uudet tuotantolaitokset kuin myös Iranin energiainfrastruktuuri puolestaan on aiempaa uhanalaisempia Iranin ilmapuolustusjärjestelmälle nyt aiheutettuja tuhojen takia.
Isku nyt suoraan Iranin ydinaseohjelman laitoksiin ei ollut järkevää Yhdysvaltain tuen tälle puuttuessa ja vaikka tukea oli ollutkin ei isku olisi ollut riittävä ohjelman tuhoamiseen. Syynä on tärkeimpien laitosten sijainti yli 60 metriä syvyydessä ja tällä hetkellä tehokkainkin yhdysvaltalainen bunkkerintuhoojapommi GBU-57A/B ulottuu korkeintaan 61 metriin. [GBU-57A/B Massive Ordnance Penetrator (MOP) on tarkkuusohjattu, 14 000 kg bunkkerintuhooja, jota kokonsa vuoksi (paino ja pituus 6 metriä) voivat kuljettaa vain suuret pommittajat, kuten B-2 Spirit.]
Israel itse kykenee tarvittaessa tuhoamaan Iranin ydinaseohjelman syvimmälläkin sijaitsevat laitokset mutta se edellyttää omien ydintaistelukärkien käyttöä ja käyttökynnys on hyvin korkea vaatien Israelin eksistentiaalista uhkaa.
Oma arvioni
Kolmen tunnin ajan sen jälkeen, kun Israel oli poistanut Iranin ilmapuolustusjärjestelmät käytöstä, sillä oli kyky kohdistaa mihin tahansa haluamaansa kohteeseen. Tämä mahdollisuus saanee Iranin pohtimaan tätä haavoittuvuutta, kun he harkitsevat reagoimista.
Operaatiota voi pitää hyvinkin onnistuneena. Se on merkittävästi heikentänyt Iranin ballististen ohjusten tuotantokykyä, neutraloinut sen ilmapuolustuksen ja paljastanut hallinnon haavoittuvuuden Iranin yleisölle ja laajemmalle alueelle. Israel pitää tätä operaatiota varoituksena Iranille. Sillä on edelleen myös lukuisa joukko kohteita, joihin se voi jatkossa lyödä.
Iran ei voi enää luottaa varjoarmeijoihinsa, eli Hizbollahin ja Hamasin kostotoimiin Israelia vastaan. Vuoden konfliktin seurauksena molemmat ryhmät ovat heikentyneet huomattavasti.
Merkittävänä yksityiskohtana mainittakoon, että USAn toimittama THAAD (Terminal High-Altitude Area Defence) -patteristo on nyt ensimmäistä kertaa käytössä Israelissa yhdysvaltalaissotilaiden operoimana ja tämä myös hillinnee Iranin agressioita.
Israelin hallitusta kritisoitiin Likud-ryhmässä sekä oppositio, koska se ei käyttänyt tilaisuutta iskeä Iranin ydinohjelmaan.
Israel on edelleen korkeassa valmiustilassa ja odottaa, vastaako Iran sotilaallisesti. Israelissa tällä hetkellä vallitseva näkemys on, että Iran vastaa, koska hallituksella ei ole varaa näyttää heikolta sekä ulkoisesti että sisäisesti, mutta vastauksen odotetaan olevan puhtaasti muodollinen ilman eskaloitumisen vaaraa.
Iskut olivat inspiroiva osoitus Israelin tiedustelukyvyn laajuudesta, teknologisesta edusta mahdollistaen täsmällisen, päättäväisen ja tuhoisan sotilaallisen toimen Irania vastaan liki ilman välillisiä siviiliuhreja.
Lähteinä mm IDF , BICOM
P.S:
Israel studiossa tänään klo 20 lisää Israelin ilmaiskusta Iraniin ja katsottavissa myös tämän jälkeen YouTubessa linkistä https://youtu.be/H_HwVwZ6JC4
Ja kuvan alla olevasta linkistä ”matkasuunnitelma” geopoliittiseen konfliktiin:
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti