Gazan sota loppui – konflikti vielä ratkaisematta [Op-Ed]
Simhat Tora juhlapäivä 13.10.2025 tullee jäämään pysyvästi Lähi-idän historiaan: Gazan sota on loppunut ja niin israelilaiset kuin palestiinalaisetkin ovat juhlineet panttivankien ja heistä maksettujen lunnaiden vapauttamista. Presidentti Trump – päivän kiistaton sankari – piti pitkän puheen Knessetissä raikuvien aplodien kannustamana ja kansainvälisten uutistoimistojen suorana välittämänä suunnaten sitten suoraan Egyptiin Sharm el-Sheikhiin viimeistelemään 20-kohdan rauhansuunnitelmaansa yli 20 valtiopäämiehen läsnäollessa.
Swords of Iron War -Gazan sota- on siis loppunut. Israel on saanut kaikki panttivankinsa takaisin ja lyönyt Hamasin sotilaallisena voimana. Oheistuloksena Israel voitti kuudella muulla rintamalla tuhotessaan Iranin Israel vastaisen “Tulirenkaan” (“Ring of Fire”).
Kahdeksannella rintamalla – informaatiosota – Israel on vielä tappiolla. Tilanne saattaa nyt olla paranemassa kun Hamasin välittämä ja länsimaiden jopa kritiikittömästi jakama disinformaatio sekä YK:n ym järjestöjen propagoima misinformaatio nälkään näännyttämisestä ja kansanmurhasta paljastuu.
Ilon keskellä tulee muistaa Israelin ja ns. Palestiinan monitahoinen konflikti ja Lähi-itää laajempi konteksti sekä näiden selvittämiseen liittyvä aikajänne. Paitsi Gazan rauhansuunnitelman 2-vaiheen toteutus ja Gazan jälleenrakentaminen, ovat tulevaisuuden asialistalla myös Israelin suhteiden normalisointi laajemmin arabi-ja muslimimaailmaan sekä visio Palestiinan mahdollisesti tulevasta valtiosta. Näiden kokonaisuuksien toteutus saattaa viedä vuosikymmeniä.
Rauhanprosessin alku
”Poliittinen kohde on päämäärä, sota on keino sen saavuttamiseksi” (Carl von Clausewitz)
Kun loputkin tapetut panttivangit muutaman päivän sisällä oletettavasti on vapautettu jatkuvat intensiiviset neuvottelut Presidentti Trumpin 20-kohdan rauhansuunnitelman seuraavien vaiheiden toteuttamiseksi. Hamashan on hyväksynyt ainoastaan tulitauon ja panttivankien vapautuksen sekä lunnaina maksettujen noin 2000 Israelin pidättämän tai tuomitun palestiinalaisen vapauttamisen ja muutaman sadan kuolleen palestiinalaisen palauttamisen.
Vielä on epäselvää jättääkö Hamas luovuttamatta muutamien kuolleiden panttivankiensa jäännöksiä vai pitääkö niitä jatkon neuvotteluvaltteina.
Gazan tilanne on arvioni mukaan osin kaoottinen lähipäivien ja ehkä -viikkojenkin ajan. Israelin puolustusministeri Israel Katz on ilmoittanut Israelin tuhoavan jäljelläolevia Hamasin asevarastoja ja -pajoja sekä tuhoavansa lopun tunneliverkoston. Noin 700 km:n laajuiseksi arvioidusta “Gaza-metrosta” lienee parisataa kilometriä vielä tuhoamatta pääosin Gaza Cityn alueella. Tätä ei aiemmin voitu tehdä koska Hamasin ydinjoukko sekä näiden panttivangit olivat tunneleissa.
Vapautusta edeltäneen viikonlopun aikana useat palestiinalaiset medialähteet raportoivat palestiinalaisten välisestä väkivallasta, kun noin 7000 Hamasin jäsentä pyrki nopeasti palauttamaan Israelin puolustusvoimien luovuttamien alueiden hallinnan ja ottivat yhteen kilpailevien klaanien kanssa. Esimerkiksi sunnuntaina 12.10.25 Hamas tappoi 52 Dagmoush klaanin jäsentä menettäen itse 12 taistelijaa; samana päivänä klaanien välisissäyhteenotoissa kuoli mm palestiinalainen tunnettu influensseri Saleh al-Jafaravi aka Mr FAFO. Tilanne mutkistaa entisestään sopimuksen seuraavaa vaihetta, jonka on tarkoitus sisältää Hamasin aseistariisunta.
Rauhanprosessin jatko
“I can say that the two-state solution is in Israel’s strategic interest. And I know that the path is no less important than the goal.” (Yair Golan)
Sharm el-Sheikhin huippukokouksen keskeisinä teemoina ovat Hamasista vapaan hallinnollisen elimen perustaminen Gazaan, monikansallisten turvallisuusjoukkojen muodostaminen ja Hamasin aseistariisunta. Kaikessa tässä keskeinen rooli – Yhdysvaltain johdolla – on arabi- ja muslimimailla jotka tullevat myös kantamaan päävastuun Gazan jälleenrakentamisen rahoituksesta.
Olojen rauhoittuessa ja väliaikaisen kansainvälisen hallinnon ottaessa johtavan roolin Gazassa tulisi mielestäni aloittaa rauhanprosessin tulevaisuuteen tähtäävän osan toteutus johon tulisi nähdäkseni sisällyttää ns Länsirannalla asuvat palestiinalaiset.
Yksi keskeinen kysymys paitsi Gazan myös laajemman palestiinalaisentiteetin kannalta on Palestiinalaishallinnon (PA) paluu Gazaan. Trumpin vuoden 2020 rauhansuunnitelmassa tämä oli ehdollinen useille uudistuksille ja uudessa 20-kohdan suunnitelman 19 artikla näyttäisi olevan samansuuntainen. Uudistukset sisältävät määräyksiä oikeusvaltioperiaatteesta, talousuudistuksesta, yllytyksen lopettamisesta ja koulukirjojen muutoksista sekä asemonopolista PA:n siviililainvalvontaviranomaisilla.
Suunnitelmassa tunnustetaan palestiinalaisten ”pyrkimys” valtiollisuuteen, mutta sitä ei missään taata lopputuloksena. Palestiinalaisten itsemääräämisoikeus on siis ehdollinen vaatimuksille uudistetusta PA:sta.
Mielestäni Palestiinan valtion tunnustamisen aika on kun Palestiinan nykyinen näennäisvaltio täyttää valtion kriteerit Montevideon sopimuksen mukaisesti (pysyvä väestö, rajattu alue, hallitus ja kyky solmia suhteita muiden valtioiden kanssa). Tällöin siis toteutuisi kansainvälisen yhteisön laajalti kannattama Kahden-valtion ratkaisu.
Neuvottelu- ja kehitysprosessin tuloksena voi toki olla joku muukin ratkaisu kuin yhtenäinen Palestiinan valtio. Kahden entiteetin ratkaisussa Israel voinee edelleen jatkaa perinteisenä valtiona mutta Palestiina -entiteetti voi muodostua vaikkapa emiraattimallin pohjalta tai olla itsehallintoalue tai osa federaatiota tai konfederaatiota.
Mielestäni hyvä pohja olisi jos Oslon sopimuksia (1993-1995) seurannutta rauhanprosessia Camp Davidin (2000) umpikujaan johtanutta viimeistä vaihetta jatketaan varsinaiseen rauhansopimukseen saakka Israelin ja Palestiinalaishallinnon suorilla tai välitetyillä neuvotteluilla. Palestiinanalaisten edustajien ei tulisi olla terroristiorganisaatioiden – kuten Hamas, Palestinian Islamic Jihad, ym – edustajia. Lähihistoriasta muistettaneen ettei ISIS/Daeshin tai Al-Qaidan kanssa juuri neuvoteltu, ne tuhottiin.
Pysyvän rauhanomaisen rinnakkaiselon turvaamiseksi tavoitellun Palestiinan valtion alueella tulee mielestäni toteutettaa väestön deradikalisaatio -prosessi samaan tapaan kuin tehtiin Saksassa ja Japanissa IIMS:n jälkeen.
Taistelujen päätyttyä Hamasin poistumiseen Gazassa vaikuttavana aseellisena tekijänä on pääosa Gazasta raunioitunutta ja asumiskelvotonta purkutyömaata eli gazalaisten osalta siellä ei enää ole koteja joihin palata. Gazan saattaminen asumiskelpoiseksi edellyttää raivaustöitä jolloin raunioissa olevat ansoitukset ja räjähteet puretaan. Nämä raivaustyöt kestävät arviolta vähintään vuoden ja pidenpäänkin jos rauniokasojen alta ryhdytään etsimään siellä olevia ruumiita. Lisää aikaa ja vaikeusastetta tulee mikäli saastunutta maaperää ryhdytään vaihtamaan mm suosittuna rakennusaineena Gazassa käytetyn asbestin poistamiseksi. Tämä lienee kuitenkin välttämätöntä sekä rakentajien työturvallisuuden että tulevien asukkaiden terveyden kannalta.
Raivaustöiden jälkeen voi alkaa uuden rakentaminen ja rahoituksen järjestyessä sen on arvioitu kestävän vähintään 10-15 vuotta.
Israelin uskonnollisen äärioikeiston haaveilema Gazan uudisasutus, gazalaisten kotiinpaluu sen kummemmin kuin Trumpin Rivieran turistikohteet eivät ole realistisia vuosikymme/neen/niin. Sen sijaan humanitaariselle avulle – eri tulevaisuusvisioista riippumatta – oli tarve jo aiemmin ja nyt se on sitäkin ajankohtaisempaa.
Humanitaarinen kaupunki
”Hyvän suunnitelman vihollinen on täydellisen suunnitelman unelma”. (Carl von Clausewitz)
Ottaen huomioon Gazan “purkutyömaan” raivauksen ja jälleenrakennnuksen vaatiman ajan nousee aiempaakin ajankohtaisemmaksi Israelin hallituksen ja IDF:n suunnitelma “humanitaarisen kaupungin” perustaminen Gazaan jota esittelin aiemmin 14.7.2025 kirjoituksessani Gazan humanitaarinen kaupunki? .
Israelin hallituksen mukaan ”humanitaarinen kaupunki” majoittaa aluksi 600 000 palestiinalaista, jotka asuvat tällä hetkellä teltoissa Gazan etelärannikolla sijaitsevan al-Mawasin ylikuormitetulla alueella. Lopulta koko alueen yli kahden miljoonan ihmisen väestö on kuitenkin tarkoitus siirtää sinne. Israelin median mukaan rakentaminen voi kestää yli vuoden ja maksaa jopa 15 miljardia shekeliä ($4.5 miljardia). Nimeämättömien sotilasviranomaisten mukaan projekti ”kestäisi kolmesta viiteen kuukautta rakentamisen aloittamisesta siihen, kun humanitaarinen kaupunki on toiminnassa”.Alustavissa suunnitelmissa leirejä kuvaillaan ”laajoiksi” ja ”vapaaehtoisiksi” paikoiksi, joissa Gazan väestö voisi ”tilapäisesti oleskella, deradikalisoitua, sopeutua uudelleen ja valmistautua muuttoon, jos he niin haluavat”. Suunnitelman vastustajien mukaan “humanitaarinen kaupunki” rikkoisi kansainvälistä oikeutta, koska siviilejä estettäisiin palaamasta koteihinsa pohjoiseen, mikä olisi eräänlaista etnistä puhdistusta.
Itse olen parhaimpana ratkaisuna pitänyt ns. Siinai optiota jonne gazalaiset kuin muutkin palestiinalaiset voisivat perustaa tulevaisuuteen tähtäävän autonomiansa/valtionsa mutta ainakaan toistaiseksi Egypti ei ole suostunut antamaan ”joutomaata” tähän tarkoitukseen. Mielestäni ”humanitaarinen kaupunki” tarjoaa tässä hetkessä parhaimman hätäratkaisun kunnes parempia mahdollisesti ilmaantuu. (Siinai optiosta aiemmin mm analyysissäni A Day After the Gaza War by Ariel Rusila )
Epilogi
“Rauha ei ole muuta kuin sodan jatkoa muilla keinoin” (Ariel Rusila Carl von Clausewitzia mukaellen)
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vaikka Hamas ei tiettävästi osallistu Gazan rauhan allekirjoitusseremoniaan, on Iranin presidentti kutsuttu osallistumaan maanantaina Egyptin Siinain niemimaalla järjestettävään tilaisuuteen. Tämä korostaa alueen diplomaattisten tilanteiden muutosta Israelin ja kansainvälisten välittäjien viimeistellessä tulitauko- ja vaihtosopimuksen täytäntöönpanoa.
Sisäpoliittisesti Israelin tilanne on sekin käymistilassa. Itse Trumpin 20-kohdan rauhansuunnitelmalla on hyvin laaja kannatus hallituksen äärilaidan uskonnolliset puolueet ehkä poislukien. Mikäli hallitus uhkaisi kaatua sitä vastustavien koalitiojäsenten vuoksi tulee oppositio Netanjahun tueksi.
Mielenkiintoista on myös seurata miten Israelin oppositio vastaa presidentti Trumpin Knessetissä pitämässä puheessa presidentti Isaac Herzogille esittämään vetoomukseen armahtaa pääministeri Netanjahu häntä vastaan estetyistä korruptio- ym syytteistä. Mielestäni tällainen armahdus olisi perusteltavissa yleisen edun nimissä aivan kuin nyt nyt tehtiin elinkautiseen terrori-iskuista ja moninkertaisista murhista tuomittujen vapautettujen palestiinalaisvankien suhteen.
Palestiinalaishallinnon osalta keskeistä on löytää hyväksytty ja siinä määrin vahva presidentti Abbasin jälkeinen johtaja joka pystyy viemään uudistukset ja deradikalisaatioprosessin läpi tai ainakin panemaan ne hyvälle alulle. Tällainen henkilö voisi olla Marwan al-Barghuthi joka istuu viittä elinkautista vankilassa; Barghuthi lienee nykyisin ainut henkilö joka pystyisi yhdistämään Fatahia ja Hamasin kannattavia palestiinalaisia, karismaattisena hahmona hänellä on moninkertainen kannatus seuraavaksi palestiinalaisjohtajaksi muihin Abbasin seuraajaehdokkaisiin kuten Mohammad Dahlaniin verrattuna. Mielestäni Israelin oikeuslaitoksen kannattaisi vapauttaa Barghuti aivan samoin pragmaattisuusperustein kuin Netanjahukin syytteistään.
Ei kummassakaan tapauksessa (Netanjahu/Barghuthi) nähdäkseni välttämättä legaalia mutta legitiimiä kuitenkin.
Ariel by Ari Rusila is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International License.
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa
Kommentit
Lähetä kommentti