Nykyvasemmisto edelleen KGB:n disinformaatiokampanjan vankina
Nykyvasemmisto edelleen KGB:n disinformaatiokampanjan vankina
Operaatio SIG oli Neuvostoliiton KGB:n 1970-luvulla käynnistämä laaja disinformaatiokampanja Israelin ja Yhdysvaltojen heikentämiseksi. Sen perintö näkyy edelleen monissa Israel-vastaisissa asenteissa, erityisesti vasemmistossa ja kansalaisjärjestöissä. Nk KGB:n Lähi-idän arkistot perustuvat entisen KGB-arkistonhoitaja Vasili Mitrohinin länteen vuonna 1992 salakuljettamiin tuhansiin asiakirjoihin. Tämä ”Mitrohinin arkistona” tunnettu aineisto paljastaa Neuvostoliiton laajat salaiset operaatiot, joilla pyrittiin globaalien eri vakoiluoperaatioiden ohella peukaloimaan mm Lähi-idän poliittisia tapahtumia kylmän sodan aikana.
Suomessa aihepiiri ajankohtaistui kun Gordon Coreran kirja ”The Spy in the Archive…” ilmestyi Atenan kustantamana suomeksi nimellä ”Vakooja KGB:n ytimessä” ja kun HS Viikko numerossaan 19/2026 julkaisi siitä koko sivun kirja-arvion. Koska itse kirja sekä HS:n juttu esittelevät Mitrohinia ja hänen toimintaansa yleisesti keskityn tässä Mitrohin arkiston Lähi-itää koskevaan osaan, sen tärkeimpään disinformaatiokampanjaan ja sen erinomaiseen ja yhä jatkuvaan menestykseen operaation päättymisen jälkeen jopa nykypäivän vasemmiston piirissä.
SIG- operaatio
Kokonaisuuden ytimessä on Vasili Mitrohinin (1922–2004) arkisto. Hän toimi KGB:n arkistonhoitajana, ja pettyneenä järjestelmään hän päätti ryhtyä toimimaan. Hyödyntäen asemaansa hän kopioi käsin ja kätki valtavan määrän huippusalaisia asiakirjoja KGB:n ulkomaantiedustelun (ensimmäinen pääosasto) toiminnasta ajalta 1930–1980-luvuilta. Vuonna 1992 Mitrohin loikkasi Britanniaan mukanaan aineisto, jota on luonnehdittu ”kautta aikain suurimmaksi Neuvostoliiton salaisen dokumentin kätköksi”. Hänen aineistonsa toimitettiin Britannian tiedustelupalvelu MI6:lle joka sen hyödynnettyään vuosien jälkeen toimitti Cambridgen yliopiston Churchillin arkistokeskukseen, josta tutkijat ja toimittajat ovat sittemmin voineet tilata kopioita.
SIG- operaation valmisteluvaiheessa vuonna 1964 perustettiin Palestiinan vapautusjärjestö (PLO), ja sen kansallinen peruskirja laadittiin Moskovassa. KGB oli kouluttanut Jasser Arafatin Balašihan erikoisjoukkojen koulussaan Moskovan itäpuolella ja päätti vuosina 1963–1964 valmistella hänestä tulevan PLO:n johtajan. Ensin KGB tuhosi Arafatin syntymää Kairossa koskevat viralliset asiakirjat ja korvasi ne tekaistuilla asiakirjoilla, joiden mukaan hän oli syntynyt Jerusalemissa ja oli siten syntyperäinen palestiinalainen. Jordanian väitteet palestiinalaisten edustamisesta heikentyivät pysyvästi Arabiliiton Rabatin konferenssissa antaman julistuksen myötä, jonka mukaan PLO oli Palestiinan kansan ainoa laillinen edustaja.
Aktiivinen kampanja (1967–1988) alkoi virallisesti kuuden päivän sodan jälkeen. Kampanjan keskeisiä osa-alueita olivat seuraavat:
- Vaikuttaja-agenttien lähettäminen: KGB lähetti tuhansia salaisia vaikuttaja-agentteja (pappeja, insinöörejä, lääkäreitä, opettajia) kylvämään disinformaatiota maailmanlaajuisesti. Sen levittämiseen vaikuttaja-agentit perustivat lukuisia ihmisoikeus- ym kansalaisjärjestöjä vaikuttamaan paikallisella ja globaalilla tasolla .
- ”Palestiinalaisten” narratiivin luominen: Kampanjan keskeinen tavoite oli luoda uusi, politisoitu palestiinalaisidentiteetti korvaamaan alueella aiemmin käytetty termi. Sen tarkoitus oli hävittää juutalaisten historiallinen yhteys alueeseen.
- YK tason vaikutus: Neuvostoliitto ajoi läpi vuonna 1975 YK:n päätöslauselman 3379, joka julisti ”Sionismi on rasismin muoto”. Vaikka päätöslauselma myöhemmin kumottiin, se vakiinnutti termin, jota käytetään yhä Israelin leimaamiseen.
- Propagandan massiivinen tuotanto: Neuvostoliitto tuotti valtavia määriä propagandaa (kirjoja, elokuvia, radio-ohjelmia) demonisoidakseen Israelia ja levitti esimerkiksi yli miljoona kopiota antisemiittisesta väärennöksestä, ”Siionin viisaiden pöytäkirjoista”
- Talousavustukset: Neuvostoliitto ohjasi huomattavia summia rahaa läntisille vasemmistopuolueille ja -järjestöille. Esimerkiksi Ranskan kommunistinen puolue sai 50 miljoonaa dollaria vuosina 1950-1990, ja Britannian kommunistisen puolueen lehti ”Morning Star” (jolle Jeremy Corbyn kirjoitti kolumneja) sai myös suoraa rahoitusta.
- Informaatiovaikuttaminen ja soluttautuminen: Vasemmistolaisia aktivistiryhmiä ja kampanjoita hyödynnettiin aktiivisesti osana laajempaa vaikuttamista.
SIG oli osa KGB:n laajempaa ohjelmaa, jossa disinformaatiota käytettiin systemaattisena psykologisen sodankäynnin välineenä. Se loi toimintamallin, jossa valheellisia narratiiveja tuotettiin keskitetysti ja niitä levitettiin maailmanlaajuisesti soluttautujien ja vaikuttajien kautta.
Pitkäaikaiset vaikutukset (1989-)
Vaikka operaatio SIG päättyi virallisesti vuonna 1988, sen keskeiset narratiivit ovat jääneet elämään ja muokanneet Israelin vastaisia asenteita vuosikymmeniä. Kampanja kehitti monia nykyään Israelia vastaan käytettäviä leimakirveitä, kuten väittämisen ”apartheid-valtioksi” ja sionismin rinnastamisen rasismiin. Näitä narratiiveja vahvistettiin YK:n päätöslauselmilla ja kansainvälisellä propagandalla. Tämä disinformaation perintö tuntuu edelleen vaikuttaen nykykeskusteluun esimerkiksi akateemisissa piireissä ja aktivistiryhmissä.
Operaatio SIG loi ja levitti useita keskeisiä teemoja, joista tuli vuosikymmeniä myöhemmin Durbanin kansalaisjärjestöfoorumin toiminnan kulmakiviä.
Vuonna 2001 Durbanissa järjestetty YK:n rasisminvastainen konferenssi muodostui kansalaisjärjestöjen rinnakkaisfoorumin osalta laajamittaiseksi Israelin vastaiseksi tapahtumaksi. Noin 1500 kansalaisjärjestön edustajan kokoontuminen käytännössä kaappasi konferenssin ja muutti sen areenaksi, jossa keskeisenä tavoitteena oli vihamielinen hyökkäys Israelia vastaan.
”Israel on apartheid-valtio”: SIG pyrki aktiivisesti rinnastamaan Israelin Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmään. Tämä väite oli Durbanin NGO-foorumin päätöslauselmien keskiössä, ja kansalaisjärjestöt kuvasivat Israelia johdonmukaisesti juuri apartheid-valtiona. Tällä pyrittiin leimaamaan Israelin olemassaolo itsessään laittomaksi ja moraalittomaksi.
Vaikka SIG käytti maallista, neuvostoliittolaista terminologiaa, sen tavoitteena oli kylvää vihaa juutalaisia kohtaan. Durbanissa tämä kärjistyi avoimesti antisemitistiseksi. Foorumilla jaettiin suosittua antisemitististä väärennöstä ”Siionin viisaiden pöytäkirjoja”. Juutalaisia vastaan huudettiin ”Tapa juutalaiset” ja kannettiin kylttejä, joissa sanottiin ”Hitlerin olisi pitänyt saada työnsä valmiiksi”. Tämä osoitti, kuinka SIG:n pitkään jalostama ideologinen vihamielisyys saattoi purkautua raakana väkivallan ja vihan retoriikkana.
Durbanin konferenssi ei ollut vain irrallinen tapahtuma, vaan se loi strategian, joka on vaikuttanut vuosikymmeniä. Durban-strategia: Konferenssissa syntynyttä toimintamallia, jossa käytetään hyväksi kansainvälisiä foorumeita Israelin leimaamiseen ja eristämiseen, kutsutaan ”Durban-strategiaksi”. Tämä strategia on ollut käytössä myöhemmissä Durban II (2009) ja Durban III (2011) -konferensseissa.
Vaikka operaatio SIG oli itsessään aktiivinen vuosina 1967–1988 ja Durbanin konferenssi pidettiin vuonna 2001 on molemmissa kyse vaikutuksesta, joka toimii kahdella tavalla:
Ensinnäkin SIG loi Israel-vastaisen disinformaation perusnarratiivit, joista tuli osa kansainvälistä poliittista keskustelua. Durbanin foorumilla nämä narratiivit olivat niin vakiintuneita, että ne muodostivat automaattisesti toiminnan perustan.
Toisekseen SIG loi prosessin, jossa valtiollinen toimija voi systemaattisesti käyttää disinformaatiota ja kansalaisjärjestöjä poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi. Vaikka Neuvostoliitto oli hajonnut, tämä toimintamalli jäi elämään ja sitä on sovellettu myöhemmissä konflikteissa. Durban oli täten yksi merkittävimmistä esimerkeistä siitä, kuinka kylmän sodan aikainen disinformaatio-operaatio onnistui muovaamaan kansainvälistä poliittista keskustelua vuosikymmeniä myöhemmin.
Nykyaika
SIG:n perintö elää myös nykyaikaisissa vaikuttamisen muodoissa. Esimerkiksi BDS-liike (boikotti, disinvestointi ja sanktiot) on omaksunut monia SIG:n alun perin levittämiä narratiiveja ja toimintatapoja. Lisäksi Venäjän valtiollisten toimijoiden on dokumentoitu tukevan ja rahoittavan erilaisia kansalaisjärjestöjä ja vaikuttajia, jotka levittävät Israelin vastaista disinformaatiota, aivan kuten Neuvostoliitto aikoinaan teki. Myös viime vuosikymmenen ja yhä jatkuvat flotilla -kampanjat – joissa näennäisesti ollaan vievinään huanitaarista apua Gazaan mutta käytännössä alukset ovat avusta tyhjiä ja täynnä lähinnä hyveposeeraavia aktivisteja.
Vaikutus nykyajan vasemmistoon tuli selkeästi esiin mittavissa länsimaissa järjestetyissä mielenosoituksissa jotka organisoitiin välittömästi 7.10.2023 tapahtuneen Hamasin terriristi-iskun jälkeen. Tällöin tuli myös selkeästi ilmi, että propagandakampanja oli suunniteltu jo hyvissä ajoin ennen iskua osaksi sitä. Monet nykyisin vasemmistoaktivistien käyttämät iskulauseet ja tarinat, kuten ”Israel on apartheid-valtio” tai ”sionismi on rasismia”, ovat peräisin suoraan tuon ajan KGB:n levittämästä propagandasta. Sama koskee narratiivia, jonka mukaan Israelilla ei ole oikeutta olemassaoloon.
Neuvostoliitto rahoitti ja organisoi julkisivujärjestöjä, kuten vuonna 1983 perustetun Neuvostoliiton antisioistisen komitean, tuottamaan propagandaa. Tätä rakennelmaa heijastelevat nykyään tutkimuslaitokset ja kansalaisjärjestöt, jotka ovat mukana Israelin vastaisessa ”oikeudellisessa sodankäynnissä” ja joiden taustalla nähdään samaa kaavaa jota FSB, GRU, Venäjän ulkoministeriö ym nyt toteuttavat Venäjän nimissä ja välikäsien kautta.
Nykyaikana vastaavat vaikutusmekanismit jatkuvat uusien muotojen kautta, kuten Venäjän median rahoittaessa yhdysvaltalaisia vaikuttajia ja palestiinalaisia tukevien arabimaiden tukiessa mittavasti amerikkalaisyliopistoja; antisemitismin mittava kasvu yhdysvaltalaiskampuksilla ei tapahtunut tyhjiössä.
Izabella Tabarovskyn analyysi teoksesta Soviet Anti-Siionism and Contemporary Left Antisemitism antaa erittäin hyvän taustan Neuvostoliiton antisemitismi/-sionismi -kampanjalle. Hän päättää analyysinsä seuraavasti:
Nykyisen äärivasemmistolaisen antisionistisen leirin viestit ovat silmiinpistävän samanlaisia kuin Neuvostoliiton antisionististen kampanjoiden viestit. Väitteistä sionistien yhteistyöstä natsien kanssa holokaustissa aina ajatukseen sionismista luonnostaan rasistisena ja sortavana ideologiana ja käsitykseen Israelista siirtomaavaltiona, joka harjoittaa kansanmurhaa ja apartheidia – kaikki nämä ajatukset olivat olennainen osa Neuvostoliiton antisionistista narratiivia.
Epilogi
Jos Mitrohinin arkisto on maailman tiedusteluhistorian ehkä suurin kaappaus voi SIG -operaatiota ehkä pitää merkittävimpäna disinformaatio-operaationa kautta aikojen.
SIG onnistui muuttamaan terroristit vapaustaistelijoiksi ”keksimällä” Palestiinan kansan. Kansallisuudella tarkoitetaan tyypillisesti ryhmää ihmisiä, joilla on erityispiirteitä kielen, uskonnon, historian, kulttuurin, historiallisen itsemääräämisoikeuden, kansallisen kirjallisuuden ja muiden vastaavien osalta. Esimerkiksi kurdit, armenialaiset, katalaanit, bangladeshilaiset, slovakit, sloveenit ja juutalaiset ovat kansoja. Arabipalestiinalaisten ainutlaatuisuus piti rakentaa kokonaisuutena, koska heiltä puuttuivat kansallisuudelle vaadittavat kriteerit, mutta tämä luomus oli ja on välttämätön, jotta Israelin maa voidaan väittää kotimaaksi vain arabeille palestiinalaisina.
Valehtelu on tehokasta harhaanjohtamista; valheen levittäminen toimii voiman moninkertaistajana. Toinen KGB:n käyttämä harhautustaktiikka Israelin heikentämiseksi tai tuhoamiseksi on ”hyödyllisen idiootin” käyttö. Tämä Vladimir Leninille liitetty termi viittaa hyödyllisen pelinappulan, sellaisen, joka ei ole tietoinen manipuloinnista, värväämiseen propagandan levittämiseen. Keino toimii hyvin nuorten, vaikutusvaltaisten nuorten kanssa. SIG onnistui saamaan propagandansa tueksi Euroopankin vasemmistopuolueet ja luomaan mittavan ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöjen verkoston. Nämä yhdessä muokkasivat ja muokkaavat yhä kansainvälisten elinten Israelia rutiininomaisesti tuomitsevien lausumien tehtailua mm YK:ssa. SIG:n luomat narratiivi ja toimintatavat näkyivät hyvin vaikkapa Hamasin 7.10.2023 tekemän terrorihyökkäyksen aikana jolloin jo hyökkäystä seuraavana päivänä Hamasin tukijat onnistuivat mobilisoimaan kansanmurhasta huutavat suurmielenosoitukset ympäri länsimaita. Tänä päivänä SIG:n vaikutus näkyy läntisessä maailmassa viime vuosina moninkertaistuneena antisemitistisenä terrorina.
Mielestäni on valitettavaa etteivät vasemmistopuolueet Suomessakaan ole päivittäneet kantojaan Lähi-itää koskien vaan kokevat viiteryhmäkseen pan-islamistit, pan-arabistit ja natsit vastustaessaan alueen ainutta demokratiaa, kannattavat islamistisia arvoja vastustaessaan maata jossa arvoliberalismi kukoistaa vaikkapa naisten ja eri vähemmistöjen oikeuksissa.
Lähteet ja taustoitusta
Useat kirjalliset teokset perustuvat suoraan Mitrohinin arkiston sisältöön, ja ne tarjoavat kattavimman kuvan KGB:n operaatiosta. Cambridgen yliopiston nykyhistorian emeritusprofessori Christopher Andrew jalosti nuo muistiinpanot yksityiskohtaiseksi historiankuvaukseksi Vasili Mitrohinin osallistuessa toimitustyöhön. Kuvaukset on julkaistu eri versioina ja mm äänikirjoina, painotuotteiden osalta esimerkiksi seuraavat kirjat:
”The Mitrokhin Archive: The KGB in Europe and the West” (Penguin Books Ltd, 1999), 1056 sivua ja The Mitrokhin Archive II: The KGB in the World (Penguin Books Ltd), 720 sivua.
Muista teoksista nostettakoon esiin mm seuraavat:
Bergman, J. (2016). The Soviet-Palestinian lie. The Gatestone Institute. Retrieved from https://www.gatestoneinstitute.org/9090/soviet-union-palestinians
Bergman, R. (2016, November 4). The KGB’s Middle East files: Palestinians in the service of Mother Russia. Middle East Transparent. Retrieved from https://middleeasttransparent.com/en/the-kgbs-middle-east-filespalestinians-in-the-service-of-mother-russia/
Khalidi, R. (1997). Palestinian identity: The construction of modern national consciousness. New York: Columbia University Press. Retrieved from http://communication.ucsd.edu/fields/comm158/RashidKhalidi.pdf
Mitrokhin, V. (2004). The Mitrokhin archive. Washington, D.C.: The Wilson Center. Available at https://digitalarchive.wilsoncenter.org/collection/52/mitrokhin-archive/4
Pacepa, I. M. (2003, September 22). The KGB’s Man. Wall Street Journal. Retrieved from https://www.wsj.com/articles/SB106419296113226300
Pacepa, I. M, & Rychiak, R. (2013). Disinformation: Former spy chief reveals secret strategies for undermining freedom, attacking religion, and promoting terrorism. Washington, D.C.: WND books
Tabarovsky, I. (2019, May). Soviet anti-zionism and contemporary left antisemitism. Fathom Journal. Retrieved from http://fathomjournal.org/soviet-anti-zionism-and-contemporary-left-antisemitism/The article first appeared – in Finnish – in the online publication Ariel-Israelista suomeksi
Kommentit
Lähetä kommentti