Meneillään oleva sota jatkuu matalalla intensiteetillä. Tel Avivissa sitä tuskin huomaa poislukien panttivankien omaisten mielenilmaisut; venäläinen musiikki raikuu ja shampanja virtaa entiseen malliin. Gazasta ammuttiin jokunen raketti, sen sijaan Libanonista tulee raketteja ja panssarintorjuntaohjuksia päivittäin, joskus useampikin kymmenen kerralla; vahingot ovat jääneet vähäisiksi sillä välttääkseen maahyökkäyksen tai täysimittaisen sodan Hizbollah ei käytä kehittyneintä arsenaaliaan – paitsi uudehkot iranilaiset noin kymmeneen kilometriin ulottuvat panssarintorjuntaohjukset – eikä täyttä volyymiaan. Rajattu maaoperaatio Rafahissa jatkuu täsmäiskujen muodossa.
Itse tein työviikon Negevin autiomaassa tukikohdassa hieman Beershevasta länteen aivan mainiossa seitsemän hengen tiimissä. Sodan kulusta muistuttaa lähinnä öisin Gazasta kuuluvat räjähdyksen ja tykistötuli. Porukkamme koostuu lisäkseni kahdesta kanadalaisesta, argentiinalaisesta, italialaisesta ja parista jenkistä, juutalaistaustaa löytyy viidestä, IDF:n ohjaajat puolestaan ovat molemmat ukrainalaistaustaisia. Ensi viikolla vaihdan tukikohtaa, epävirallisten ennakkotietojen mukaan samassa tiimissä samoille seuduille mutta tilanne voi toki muuttua IDF:n tarpeiden mukaan – sunnuntaiaamuna tiedän tarkemmin.
Kuluneella viikolla Israelissa nousi muutama aihe erityisesti esiin. Ensinnäkin ohjusiskujen jatkuminen pohjoisella rintamalla koettelee poliitikkojen hermoja koska se pitää edelleen yli 60 000 pohjoisen asukasta evakuoituina kodeistaan. Vaatimuksiin maaoperaatiosta ei vielä ole suostuttu vaikka armeijaa pohjoiseen onkin keskitetty. Tilanteen jatkuessa on hyvinkin mahdollista että IDF puhdistaa eteläisen Libanonin Hizbollahin tukikohdista ja joukoista ellei esim. YK aiemman aseleposopimuksen pohjalta niin tee.
Suurin mediaan ja keskusteluihin liittyvä tapaus oli kun keskiviikkona julkaistiin panttivankien omaisten luvalla järkyttävä Hamasin kuvaama video puolesta tusinasta naispuolisesta alle 20-vuotiaasta vangitusta IDF:n rajatarkkailijasta. Piestyt, sidotut ja osa pyjamissa olleista panttivangista lisäsi vaatimuksia tulitausta mihin hintaan tahansa. Neuvottelut tästä ovat kuitenkin jäissä ja panttivankeja palautuu lähinnä ruumiina sotatoimien edetessä.
Kolmas pöyristystä lähinnä mediassa nostanut tapaus oli kun tiistaina Israelin viestintäministeri Shlomo Karhi (Likud) jostain päähänpistosta päätti takavarikoida kansainvälisen uutistoimisto AP:n kuvausvälineistöä. AP on sentään jenkkien suurin uutistoimisto, yksi maailman suurimpia ja voittanut mm 59 Pulizer palkintoa. Toki idioottimainen päätös – ei ensimmäinen Karhin kohdalla – painostuksen jälkeen Netanjahun toimesta peruttiin mutta imagovahinko oli jo tapahtunut.
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti