‘We’ve now closed the door on a shameful chapter in our history’. (Sir Keir Starmer In 2021, after the EHRC-mandated rule changes to tackle antisemitism had been approved by his party)
Keir Starmerin johtaman Labourin (Työväenpuolueen) murskavoitto eilisissä [4/7/2024] parlamenttivaaleissa päätti 14 vuotta kestäneen konservatiivien hallinnon Yhdistyneessä kuningaskunnassa vahvistaen samalla antisemitismin/-sionismin vastaista työtä Britannian vasemmistossa; työtä jonka soisi tapahtuvan myös muissa Euroopan vasemmistopuolueissa.
Labour sai 410 paikkaa 650 paikasta parlamentissa arvostetun exit-kyselyn mukaan, Konservatiivien ennustetaan voittavan vain 131 paikkaa, on puolueen pahin tappio sen lähes kahden vuosisadan historiassa. Populistisen oikeistopuolueen Reform UK -puolueen ennustetaan saavan 13 paikkaa, kun taas keskustan liberaalidemokraattien odotetaan saavan 61 paikkaa. Näin Labour sai selkeän yksinkertaisen enemmistön.
Britannian konservatiivit ottivat viimeksi pari päivää ennen vaaleja – ennakoidun tappion lähestyessä – kritiikkinsä kohteeksi Starmerin juutalaistavat. Starmer sanoi eräässä haastattelussa, että hän välttelee työskentelyä perjantaisin klo 18 jälkeen ja toivoi voivansa säilyttää perheen yhteisen ajan Downing Streetillä, jos hän voittaisi parlamenttivaalit. Aiemmin konservatiivit olivat myös kiinnittäneet erityistä huomiota Keirin vaimoin juutalaisuuteen.
Vain viisi vuotta sitten työväenpuolue oli sekaisin vaalitappiosta ja sisäisistä kiistoista. Mukaan tuli Keir Starmer, suhteellisen uusi tulokas politiikassa, Starmerin nousu on osoitus hänen sitkeydestään ja strategisesta älykkyydestään. Hän syntyi vuonna 1962 työväenluokkaisille vanhemmille, opiskeli lakia Leedsissä ja Oxfordissa. Hänen uransa ihmisoikeusjuristina sai odottamattoman käänteen, kun hänet nimitettiin yleisten syyttäjien johtajaksi vuonna 2008.
Otettuaan työväenpuolueen johtoonsa vuonna 2020 Starmer peri puolueen, jota vaivasivat sisäiset taistelut ja syytökset antisemitismistä. Hän ryhtyi nopeasti käsittelemään näitä kysymyksiä esittämällä julkisen anteeksipyynnön Britannian juutalaisille ja poistamalla antisemitistiset elementit puolueesta. Hänen henkilökohtainen yhteytensä juutalaisuuteen – hänen vaimonsa Victoria tulee juutalaisesta perheestä – on todennäköisesti vaikuttanut hänen lähestymistapaansa sekä kotimaisiin että kansainvälisiin kysymyksiin.
Vaikka työväenpuolueessa ja laajemmassa työväenliikkeessä oli ennen Jeremy Corbynia olemassa vasemmistolaista antisemitismiä, hänen valintansa johtajaksi vuonna 2015 toi antisemitismin Britannian poliittiseen valtavirtaan. Juutalaisvastaisen rasismin lisääntyminen työväenpuolueessa johti lopulta tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission (EHRC) tutkimukseen ja raporttiin, jonka mukaan työväenpuolue oli vastuussa ”laittomista häirinnästä ja syrjinnästä”.
Tultuaan valituksi Labour -puolueen johtajaksi Starmer muun muassa erotti Rebecca Long-Baileyn puolueesta sen jälkeen, kun tämä mainosti antisemitistisen salaliittoteorian sisältänyttä artikkelia, hyllytti Jeremy Corbynin hänen EHRC:n jälkeisten kommenttiensa vuoksi ja myöhemmin erottaen hänet koko puolueesta; lisäksi Starmer nimesi erittäin kunnioitetun antisemitismin neuvottelukunnan ja piti lisäksi Israelin ystäville vahvoja antisionismia kritisoivia puheita.
Puolue on kieltänyt riveistään seitsemän kovan linjan vasemmistoryhmää, joista viisi joko väitti, että antisemitismin ongelma oli liioiteltu tai ehdotti, että se oli valmistettu osana Israelin järjestämää mustamaalauskampanjaa. Starmer meni monessa suhteessa pidemmälle kuin mitä kukaan odotti ja ennen eilisiä vaaleja hän jakoi turvallisia paikkoja juutalaisille ja Israel-mielisille ehdokkaille.
Vaikka puolueen yleislinja asiassa onkin saatu muutettua Starmerin puheenjohtajuuden aikana työ antisemitismin/-sionismin vähentämiseksi puolueesta jatkunee vielä pitkään. Starmerin johtajuuden ensi vuosina mm Labour Against Antisemitism (LAAS) ja Campaign Against Antisemitism (CAA) yhteisöt tekivät useita valituksia ja tutkimuspyyntöjä 20-25 työväenpuolueen parlamentaarikosta mutta suurelta osin niistä vaiettiin tai ne painettiin villasella. Edelleen joitakuita antisionisteja on nimetty merkittäviin asemiin puolueessa ja tämä kuvastanee myös sitä että Labourin jäsenistössä edelleen on merkittävä osuus pro-Palestiina mielisiä ja Israelia vastustavia voimia.
Mitä odottaa työväenpuolueen hallitukselta ja Sir Keir Starmerilta tulevana pääministerinä?
Alusta alkaen oli selvää, että Starmer ymmärsi puolueensa antisemitistisen haasteen laajuuden. Yksi hänen ensimmäisistä teoistaan työväenpuolueen johtajana oli pyytää anteeksi juutalaisyhteisöltä. Myöhemmin hän sanoi, että juutalaisviha oli ollut ”tahra” hänen puolueessaan ja vannoi repivänsä sen pois ”juurineen”.
Työväenpuolueen manifestissa vaadittiin Palestiinan valtion tunnustamista osaksi ”osuutta uudistettuun rauhanprosessiin, joka johtaa kahden valtion ratkaisuun”, tämä kanta on melko identtinen konservatiivien viimeisten 14 vuoden aikana harjoittaman politiikan kanssa ja itsekin pidän tätä rakentavana lähestymistapana eteenpäin.
Labourin manifestissa ei nimenomaisesti vaadita Iranin Islamic Revolutionary Guard Corps (IRGC) -järjestön kieltämistä. Työväenpuolue on myös toistuvasti sitoutunut varmistamaan, että IRGC kielletään, mitä peräkkäiset konservatiiviset hallitukset ovat kieltäytyneet tekemästä. Työväenpuolue aikoo ottaa käyttöön ”räätälöidyn” kieltomekanismin helpottaakseen ”valtion toimijoiden” julistamista virallisesti terroristiryhmiksi.
Toisin kuin antisemitismin suhteen on antisionismi Labourissa laajaa. Huolimatta puolueen tuesta Israelille välittömästi 7/10 jälkeen, sen kanta muuntui, kun sen kohdatessa jatkuvaa painostusta muslimeilta ja vasemmiston äänestäjiltä, jotka syyttivät Sir Keiria ja puoluejohtoa ”kansanmurhan mahdollistajina” ja lisäksi työväenpuolueen parlamentaarikot kokivat myös fyysistä ahdistelua.
Puolue on toistuvasti tehnyt selväksi vastustavansa BDS-liikettä ja selkeän näkemyksensä Iranin muodostamasta uhasta sekä Lähi-idässä että kotimaassa.
Ison-Britannian hallituksen tavoin työväenpuolueen asema on myös pitkälti seurannut Bidenin hallinnon asemaa. Tämä todennäköisesti jatkuu virassa.
Lopuksi
Kuinka uusi työväenpuolueen hallitus käsittelee Israelin vastaisia marsseja, palestiinalaismielisiä yliopistoleirejä, juutalaisia yrityksiä vastaan tehtyjä hyökkäyksiä ja syrjintää. Kieltävätkö he kansanmurhalaulut ”joesta merelle” ja ”globalisoivat intifadan”? Pakottavatko yliopistot suojelemaan juutalaisia opiskelijoita ja rankaisevatko syrjivää käyttäytymistä?
Jää nähtäväksi tapahtuuko näissä kysymyksissä mitään suurempia muutoksia, en olisi yltiöoptimistinen. Vaikka pääministeri Rishi Sunak piti voimakkaan puheen Downing Streetin ulkopuolella ääriliikkeiden haastamisesta ja torjumisesta, hänen konservatiivihallituksensa ei tehnyt mitään olennaista toteuttaakseen tätä. Ja sama toteutusongelma on Starmerillakin edessään.
Itse Labourin sisällä Starmer varmistanee, että kaikki Israelia koskeva kritiikki pysyy demokraattisen keskustelun rajoissa tai ei riko IHRA:n antisemitismin määritelmää (jonka puolue on omaksunut).
Paljon riippuu työväenpuolueen enemmistön koosta vaaleissa. Kun Starmer nyt näyttää voittavan ”super-enemmistöllä”, hänellä on vahvempi asema jättää huomioimatta pieni ryhmä laitavasemmistolaisia corbyniläisiä kansanedustajia ja heidän tukijoitaan ammattiliitoissa sekä näiden esittämät Israel vastaiset vaatimukset.
“I’ve changed the Labour Party. If you put your trust in me by voting Labour, I will change the country.” (Keir Starmer)
Aiemmin aiheesta:
- Britannian Labour kitkee antisemitismin puolueesta
- Työväenpuolueen antisemitismi Britanniassa, Corbynille potkut puolueesta
- Antisemitismin karkottaminen brittien Labour -puolueesta
- Keir Starmer, Labour ja taistelu antisemitismi vs vasemmistosionismi
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel -verkkojulkaisussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti