Iranin valtatyhjiön täyttäminen
Iranin korkeimman johtajan – Ali Khamenein – poistuminen jätti maahan valtatyhjiön jonka täyttöprosessiin käynnissä olevat sota ja kansannousu tuo oman kierteensä. Muodollisesti uuden ylimmän johtajan hallitsee Assembly of Experts (88-jäseninen asiantuntija elin). Prosessi ei ole suora kansanvaali, vaan uskonnollis-poliittinen sisäinen päätös. Tilapäisratkaisuna varsinkin nyt sodan aikana on johtoneuvosto joka ylimmän johtajan sijaan kantaa vastuun hänen tehtävistään.
Itse näen Iranin johtajuudesta sodan aikana tai välittömästi sen jälkeen kolme erilaista enemmän tai vähemmän todennäköistä skenaariota jotka ovat:
- Valtarakenteen vaihtuminen kansannousun myötä kohden parlamentarismia,
- Teokraattinen valtarakenne säilyy samoin jatkuvuus uuden johtajan toimesta,
- Teokraattinen valtarakenne muuntuu teknokraattisempaan, reformastisempaan suuntaan sallien näennäisiä uudistuksia ja parannuksia ihmisoikeuksiin.
Seuraavassa arvioni skenaarioista 5.3.2026 tilanteen pohjalta.
Vallankumous kansannousun myötä
Pidempään eli viikkoja jatkuessaan Iranin kansannousu voi johtaa vallankumoukseen vallankumouskaartin (IRGC) johdon ja kaluston merkittävästi tuhoutuessa ja erityisesti jos armeija avaa asevarastojaan ja/tai IRGC:n teknokraatit siirtyvät kansannousun puolelle säilyttääkseen taloudelliset ym etunsa.
Kansannousun onnistuminen johtaisi väliaikaiseen hallintoon muodollisena johtajanaan todennäköisesti kruununprinssi Reza Pahlavi. Hän on hyvin suosittu diasporan keskuidessa, Iranissa mielipiteet jakautuvat ja tunnettuvuus heikompaa. Parempien tai tunnetuimpien oppositiohahmojen puuttuessa kruununprinssi yhdistävänä tekijänä voisi johtaa maan vapaisiin vaaleihin sekä aiemman pappisvallan vaihtumiseen parlamentarismiin. Uusi parlamentti voi sitten päättää maan perustuslaista ja esimerkiksi siitä kehittyykö maasta perustuslaillinen monarkia vai perinteinen länsimaalaistyyppinen demokratia.
Vanhan valtarakenteen uusi johtaja
Asiantuntijaneuvosto on sodan oloissa viivästyttänyt uuden ylimmän johtajan valintaa. Kärkiehdokkaina nykytilanteessa ovat yleisten analyysien pohjalta seuraavat kanditaatit mikäli vielä ovat hengissä:
1️⃣ Mojtaba Khamenei on surmatun edellisen johtajan Ali Khamenein poika joka omaa läheiset suhteet vallankumouskaartiin. Hänellä ei ole virallista asemaa korkeimmassa johdossa, mutta usein mainittu kulissien takaisena vaikuttajana. Jos valinta kallistuu jatkuvuuden turvaamiseen lienee hän seuraava Iranin ylin johtaja.
2️⃣ Sadeq Larijani on ollut paljon esillä sodan aikana, hän on entinen oikeuslaitoksen johtaja, ns suojeluneuvoston jäsen, omaa pitkän kokemuksen järjestelmän ytimessä ja edustaa konservatiivista linjaa.
CC BY-SA 2.0
3️⃣ Hassan Khomeini on Iranin islamilaisen tasavallan karismaattisen perustajan pojanpoika jolla on uskonnollista auktoriteettia. Hänet mielletään muita maltillisemmaksi ja siksi ei ole järjestelmän kovimman ytimen suosikki.
4️⃣ Alireza Arafi on Assembly of Experts -jäsen omaten korkean uskonnollisen aseman mutta muita vähemmän poliittisen profiilin. Hän toimii tällä hetkellä väliaikaisessa johtoneuvostossa.
Rakenne säilyy teokratiaa vähentämällä ja teknokratiaa lisäämällä
Keskeinen voimatekijä on IRGC joka voi ohjata Assembly of Expertsin valintaa kulisseissa. Vallankumouskaartin pragmaattinen osa suosinee ehdokasta, joka takaa sen taloudelliset ja sotilaalliset edut. Tässä skenaariossa uskonnollinen johtaja olisi enemmän symbolinen – todellisen vallan ollessa turvallisuuskoneistolle.
Jatkuvuuden takuumiehenä vahvimmilla on Mojtaba Khamenei mutta hänen valtakautensa voi jäädä sodan kuluessa hyvin lyhytaikaiseksi. IRGC:n ja uskonnollisen “äärikonservatiivisen” johdon jatkuva eliminointi jatkuessaan voi johtaa pragmaatikkojen merkityksen kasvuun.
Tässä skenaariossa Hassan Khomeini voisi teoriassa symboloida järjestelmän “pehmeämpää” vaihetta. Tällä hetkellä kovan linjan IRGC tai kovan linjan papisto ei tukisi häntä mutta tilanne sodan myötä muuttuisi. Vahva symbolinen uskonnollinen pääoma perintönsä kautta on Khomeinin vahvuus ja maltillinen imago vetoaa osaan reformisteista. Hassan Khomeini voi myös vedota vallankumouksen nostalgisiin piireihin.
Toinen ehkä vielä uudistusmielisempi mutta rakenteen säilyttävä johtaja tässä skenaariossa voi olla Iranin aiempi presidentti Hassan Rouhani jota vaikka onkin pappi ei valittu liian maltillisena asiantuntijaneuvostoon. Vaikka Rouhani on pitkäaikainen järjestelmän (IRGC + konservatiivipapisto) sisäpiiriläinen hän on nyky IRGC:lle epäluotettavampi juurikin mm ydinsulkusopimus neuvotteluissa koetun länsimielisyytensä vuoksi. Rouhani teknokraattina voi nähdäkseni saavuttaa reformistien ja keskiluokan tuen ja ehkä omata aitoa dialogia kansannousun edustajien kanssa.
Epilogi
Edellä mainituista kolmesta skeraariosta toivottavimpana pidän valtarakenteen vaihtumista kansannousun myötä, samalla pidän sitä vaihtoehdoista epätodennäköisimpänä lyhyellä aikajänteellä. Vaalit ja parlamentarismi eivät sinänsä takaa demokraattista, maltillista Irania kuten vaalien myötä on nähty tapahtuneen esimerkiksi palestiinalaisalueilla. Nähdäkseni demokratian voivat taata iranilaiset itse jotka palestiinalaisista poiketen edustavat vanhaa kulttuuria jonka myötä he ovat säilyneet pääosin immuuneina vuosikymmenten vihakasvatukselle ja erityisesti sivistynyt kaupunkilaisnuoriso suuntautuu parempaan tulevaisuuteen menneisyydessä piehtaroinnin ja Israel -vihan sijaan. Tämä sisäinen voima johtaa uskoakseni menestykseen pidemmällä aikajäneellä.
Lyhyellä aikajänteellä Iranin asiantuntijaneuvosto valinnee Mojtaba Khamenei ylimmäksi johtajaksi ja hänen mahdollisen poismenonsa jälkeen vastaavanlaisen johtajan valtarakenteen kovasta ytimestä (IRGC + konservatiivipapisto). Sodan jatkuessa kova ydin menettää jäseniään ja valtaansa teknoraateille ja pragmaatikoille.
Kriittinen tekijä lopputuleman kannalta on se milloin sota loppuu. Yhdysvalloilla on suuria sisäisiä paineita lopettaa sota nopeasti ja presidentti Donald Trump tehneekin diilin ensi tilassa voidakseen juhlistaa suurta voittoa ja erinomaisuuttaan, tällöin myös Israelin aktiivisuus Iranin suhteen vähenisi se ehkä mieluusti keskittäisi sotilaallista toimintaansa Hizbollahin ja Hamasin aseistariisumiseksi. Iranin teknokraattijohto voi hyvinkin tehdä uuden ydinohjelma -sopimuksen ja muita muodollisia myönnytyksiä rauhan varmistamiseksi ja valtansa säilyttämiseksi.
Toivottavinta mielestäni on, että sota jatkuisi ainakin niin pitkään, että Iranin valtarakenteen kova ydin murtuisi ja varmistaisi mahdollisuuden teokraattisen rakenteen korvaamiseen.
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa
Kommentit
Lähetä kommentti