Suomen droonipuolustus

 

Suomeen viime viikolla ajautuneet droonit osoittivat maan droonipuolustuksen olevan kaikilta osa-alueiltaan liki olematon: drooneja (UAV) ei havaittu ajoissa, väestöä ei ennakkovaroitettu niiden tulosta ja poliisikin sai tiedon vasta droonien pudottua maahan;  kaiken lisäksi sopivat torjuntajärjestelmät olivat olemattomat.

Asian valoisana puolena kuitenkin on, että ensinnäkin tilanteen karuus tuli nyt ilmi rauhanaikana ja toiseksi se on nopeasti korjattavissa vaikkapa ottamalla oppia, osaamista ja järjestelmiä Israelista jossa Ukrainan ohella on viime vuosilta kattava ja tehokkaaksi osoittautunut kokemus droonitorjunnasta.  Esimerkiksi 99 % torjuntateho droonien osalta Operaatio ”Rising Lionin” yhteydessä.

Drooonien havaitseminen

Israelin droonitorjunnan ratkaisut ovat teknologiassa maailman kärkeä  ja niiden havainnointi- ja seurantakyvyt perustuvat pitkälti kehittyneisiin aktiivinen elektronisesti keilaaviin AESA (Active Electronically Scanned Array) tutkajärjestelmiin, joita israelilaiset puolustusyritykset ovat kehittäneet erityisesti droonien havaitsemiseen. AESA tutkassa ole liikkuvia osia, vaan se ohjaa tutkasädettä elektronisesti joka mahdollistaa samanaikaisesti useiden eri suuntien tarkkailun ja maalien seuraamisen, mikä on erittäin tärkeää nopeiden drooniparvien torjunnassa.

Israelilaiset järjestelmät käyttävät erityisiä algoritmeja, jotka on optimoitu juuri hitaiden, matalalla lentävien ja pienten (LSS) -kohteiden havainnointiin. IAI:n uusin järjestelmä vie tätä pidemmälle integroimalla tekoälyn ja koneoppimisen reaaliaikaiseen uhkien analysointiin ja torjuntaan

Alla muutama keskeinen havaintojärjestelmä:

• IAI:n MMR ELM-2084 soveltuu droonien ohella myös muiden kohteiden kuten ballististen ohjusten havaitsemiseen.

IAI:n MMR ELM-2084, Credit IAI , public domain

• RADA / Rafael:n RPS-42 (Drone Dome) soveltuu lähihavainnointiin kantaman ollessa 3.5 – 30 km.  Sen etuna on uusimpiin malleihin liitetty droonien häirintä- (jamming) ja lasertorjuntalaitteistot (50 kW High Energy Laser Weapon System (HELWS).

• RADA:n MHR/ieMHR puolestaan on Ukrainaan annettu järjestelmä joka havaitsee droonit ja muut pienkohteet 45 km:iin saakka, kuljetuskoneet jopa 100 km:n etäisyydeltä.

RADA ieMHR radar on combat duty in Ukraine. May 2023. Ukraine. Photo credits: Nathan Flyer, public domain

• Mainittakoon että myös Suomesta löytyy alan huippuosaamista sillä Suomen Sensofusionin kehittämät järjestelmät pystyvät havaitsemaan drooniliikennettä jopa 200 kilometrin päästä.

Sensorifuusio: Yksikään tutka ei ole täydellinen. Siksi järjestelmät kuten Drone Dome yhdistävät tutkahavainnot sähköiseen tiedusteluun (SIGINT/COMINT), EO/IR-kameroihin ja häirintälaitteisiin. Tämä antaa operaattorille kattavan ja luotettavan tilannekuvan.

Ennakkovaroitusjärjestelmä

Israelin varoitusjärjestelmät, kuten ”Tzeva Adom” (Punainen väri) tai ”Red Alert” (Punainen hälytys), ovat kansallisia, keskitetysti hallinnoituja järjestelmiä. Ne perustuvat tutkaverkostoon, joka seuraa ilmatilaa jatkuvasti.  

Järjestelmä pystyy laskemaan tarkasti maalin liikeradan ja osumisajan, jolloin hälytykset voidaan kohdistaa maantieteellisiin ”polygoneihin” (alueisiin). Tämä voi tarkoittaa hälytystä vain tietylle kaupunginosalle, minimoiden tarpeettoman paniikin.

Varoitusaika on yleensä hyvin lyhyt, usein 15 sekunnista 3 minuuttiin, koska Israel on pieni maa ja uhat tulevat nopeasti. Ballististen ohjusten osalta varoitusaika voi olla laukaisupaikasta riippuen noi 10 minuutista tunteihin.

Järjestelmä integroi tekoälyä (AI) reaaliaikaisen tilannekuvan luomiseen, maalinosoituksen nopeuttamiseen ja iskujen synkronointiin, kuten IDF:n ”Rom”-järjestelmä, joka havaitsee nopeasti vihollislennokit.

Itselläni on omakohtaista kokemusta ollessani kokoontumispaikalla Ben Gurionilla ohjusiskun aikana. Noin 10 minuuttia ennen tulevaa räjähdystä tuli ennakkoilmoitus että Israelia kohti on laukaistu ballistinen ohjus ja että se pyritään torjumaan.  Vajaa kaksi minuuttia ennen räjähdystä tuli ilmoitus ettei torjunta siihen mennessä ollut onnistunut ja silloin ryhdyimme siirtymään kohti väestönsuojaa.  Siirtyminen oli siinäkin mielessä tärkeää että jos torjunta olisi onnistunutkin niin taivaalta satava metalliromu olisi ollut vaarallista.  Vahingot mainitussa iskussa jäivät olemattomiksi koska ohjus iskeytyi pehmeään maaperään muutaman sadan metrin päähän rakennuksestamme.

Väestönsuojan ei aina tarvitse olla massiivinen jollainen on vaikkapa Tel Avivin bussiasemalla oleva ehkä sadoille henkilöille sopiva syvällä maan alla oleva.  Drooneja vastaan suojauduin hälytyksen tullessa hotellihenkilökunnan opastuksella kolmannessa kerroksessa olleeseen vahvistettuun ikkunattomaan porraskäytävään.

Droonitorjunta

Israelin viime sodissa käyttämä droonipuolustus on ollut poikkeuksellisen tehokasta. Monikerroksinen ilmapuolustusjärjestelmä saavutti operaatiossa ”Rising Lion” peräti yli 99 %:n torjuntatehokkuuden Iranin lähettämiä drooneja vastaan.

• Elektroninen häirintä (Electronic Warfare) on etulinjan ja lähitorjunnan työkalu, joka on usein kustannustehokkain ja nopein tapa pysäyttää pieniä drooneja.  Keskeinen järjestelmä on Rafaelin Drone Dome, joka on modulaarinen kokonaisuus droonien havainnointiin ja torjuntaan yhdistäen tutkat, sensorit ja häirintälähettimet. Suomen osalta järjestelmää tulee ehkä mukauttaa mm arktisiin olosuhteisiin.

• Rautakupoli (Iron Dome) on tuttu torjumaan lyhyen kantaman raketteja, mutta sitä on päivitetty myös risteilyohjusten ja droonien torjuntaan. Se pystyy suojaamaan noin 150 neliökilometrin aluetta, ja sen torjuntatarkkuus uhkaavia maaleja kohtaan on yli 90 %.

C-Dome naval point defense system from the Sa’ar 6-class corvette INS Magen. (Picture source: Israeli MoD), public domain

• Oma erikoisuutensa on Rafaelin kehittämä C-Dome, Iron Dome -järjestelmän laivastoversio, joka jo on torjunut Hizbollahin energiakentille lähettämiä drooneja ja ohjuksia.

• Suomen Puolustusvoimat on hankkinut israelilaisen SMASH 3000 -älytähtäimen, joka asennetaan rynnäkkökivääriin. Se käyttää koneoppimista droonien tunnistamiseen ja mahdollistaa tarkkuuslaukausten ampumisen, mikä on tosin vaikeaa nopeita drooneja vastaan.

• Suomeen hankittu Daavidin linko (David’s Sling) on suunniteltu keskimatkan ohjuksia,  risteilyohjuksia ja suuria taisteludrooneja  vastaan ja kalliiden torjuntaohjusten vuoksi sitä ei kannata käyttää drooniparvia vastaan eikä myöskään esimerkiksi F-35:n torjuntaohjuksia. Arrow -järjestelmä on puolestaan tarkoitettu pitkän matkan ballististen ohjusten torjuntaan ilmakehän ulkopuolella.

• Iron Beam on uusi laserase, joka täydentää muita järjestelmiä. Sen merkittävin etu on kustannustehokkuus: yhden laukauksen hinta on vain noin 2–5 euroa (noin 5 dollaria) sähkön hinnan verran, verrattuna Iron Domen ohjukseen, joka maksaa noin 50 000 dollaria. Se soveltuu erityisesti hitaita maaleja, kuten drooneja vastaan. (laseraseesta enemmän kirjoituksessani  Israelin laserasejärjestelmä toimi taistelukentällä  ja droonitorjunnasta Droonimuuri Israelin avulla )

• Lisäksi Israelin puolustusministeriön (IMOD) puolustustutkimuksen ja kehityksen osasto ilmoitti helmikuussa 2025, että se on onnistuneesti suorittanut laajan sarjan operatiivisia kokeita, joissa testattiin noin 20 edistynyttä vasta-droonijärjestelmää (C-UAS). Tällöin yhdeksän israelilaista puolustusteollisuuden yritystä ja startup-yritystä esitteli erilaisia ​​droonien sieppaus- ja neutralointikykyjä käyttämällä sekä ammuspohjaisia ​​järjestelmiä että vastadrooneja testialueella Etelä-Israelissa. Sittemmin Elbit Systems, Elisra, Israel Aerospace Industries (IAI) ovat esitelleet erilaisia ​​torjuntalennokkeja, tutkaohjattuja torjuntalennokkeja ja aseistettuja torjuntalennokkijärjestelmiä. Vasta-droonijärjestelmät pohjaavat joko suoraan törmäykseen (Kinetic), verkkoon (Net-based) jossa lennokki laukaisee verkon vihollisdroonin ympärille, jolloin se saadaan kiinni ja tuotua maahan hallitusti tai sitten ohjukseen/räjähteeseen.  

Soveltuvuus Suomeen

Israel toimii suhteellisen pienellä ja tiiviillä maantieteellisellä alueella. Sen strategia perustuu monikerroksiseen, korkean teknologian tarkkuuteen ja ennaltaehkäisyyn. Tavoite on torjua kaikki uhat ennen kuin ne ehtivät maaperälle. Tämä vaatii valtavia investointeja järjestelmiin kuten Rautakupoli, Daavidin linko ja Arrow. Pääpaino on pitkän matkan ballististen ohjusten ja risteilyohjusten torjunnassa.

Ukraina on pinta-alaltaan Suomen tapaan laaja alue jonne tuhansia lennokkeja laukaistaan päivittäin. Uhkakuvat ovat massiivisia ja moninaisia, aina Shahed-136-itsemurhalennokeista ja FPV-hyökkäyslennokeista aina edullisiin, kuitukaapeliohjattuihin lennokkeihin, joita on liki mahdoton havaita elektronisesti tai häiritä. Lennokkien osuus tappioista on jopa 70-80%. FPV-hyökkäyslennokeita vastaan on erityisesti Ukrainassa käytetty ja osin Suomessakin testattuja torjuntamenetelmiä (elektroninen sodankäynti, kineettinen torjunta, haulikot ja verkot, torjuntalennokit, suurtehomikroaallot, akustinen ohjaus, väistö ja suojautuminen). Yksinkertaisia FPV-lennokkeja myös droonitorjuntaan voidaan valmistaa jopa 340 dollarin hintaan. Tämä mahdollistaa aseellisten lennokkien käytön lähes teollisessa mittakaavassa ja uusien innovaatioiden nopean testaamisen.

Israelin tutka- ja ennakkovaroitusjärjestelmät soveltuvat hyvin myös Suomen monikerroksiseen ilmapuolustusjärjestelmään.  Tällöin hälytykset ja torjuntatoimet voidaan kohdistaa pistemäisesti asutuskeskusten ja strategisen infrastruktuurin suojaamiseen.  Mainittakoon että Ukraina on saanut Israelilta Tzeva Adom -varoitusjärjestelmän, jota parhaillaan koulutetaan ja testataan Puolassa. Lisäksi Israel on hakenut oppia Ukrainan laajasta kokemuksesta erityisesti iranilaisten Shahed-lennokkien torjunnassa.

Lopuksi

Suomen nykyinen ja tuleva droonitorjunta rakentunee monesta kerroksesta, eli:

• Tutkavalvonta: Ilmavoimien tutkat ja Sensofusion Airfence – droonihavainnointilaitteet (Suomen Sensofusionin kehittämät järjestelmät pystyvät havaitsemaan drooniliikennettä jopa 200 kilometrin päästä)..

• Pehmeä torjunta (EW): mahdollisesti israelilaiset Drone Dome tai DefendAir joka on monikerroksinen, pehmeästi tappava C-UAS-ratkaisu, jossa on patentoitu verkkojen laukaisuteknologia, joka mahdollistaa vihamielisten droonien turvallisen ja ei-kineettisen torjunnan minimaalisilla sivuvahingoilla.

• Kova lähitorjunta: SMASH-älytähtäimet (soveltuvat myös liikkuvien joukkojen lähitorjuntaan), Drone Dome  ja mahdollisesti tulevaisuudessa Iron Beam -laserit. Torjuntaa voitaneen täydentää vaikka potkurikoneisiin asennettavilla pienillä tykeillä tai torjuntaohjuksilla ja Suomen uusiin korvetteihin asennettavilla C-Dome -järjestelmillä.

A-29 Super Tucano, Credit: Embraer, public domain

• Pistepuolustus: Israelin kehittämät droonitorjuntajärjestelmät on pääsääntöisesti suunniteltu pistepuolustukseen, eli ne keskittyvät tietyn kohteen, kuten sotilastukikohdan, kaupungin tai strategisen laitoksen suojaamiseen.

• Keski- ja korkeatorjunta: Daavidin linko ja vastadroonit jotka soveltuvat myös pistepuolustuksen tarpeisiin.

”Droonimuuri” -suojan luominen on vielä kaukana, ”droonivartion”, jossa torjunta keskitetään tärkeimpiin kohteisiin toteutus on huomattavan lähellä, avainkohteiden pistepuolustus on toteutettavissa hyvinkin nopeasti – niin haluttaessa. Eli  Suomen strategia perustunee laajaan havainnointiin ja torjunnan keskittämiseen. 

---

The article first appeared – in Finnish – in the online publication Ariel-Israelista suomeksi