Iranin sota Trumpin katastrofaalinen epäonnistuminen
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Iranin presidentin Masoud Pezeshkianin 18. kesäkuuta 2026 allekirjoittama 14 kohdan rauhansuunnitelma on luonteeltaan alustava ”aiesopimus” , yhteisymmärryspöytäkirja (Memorandum of Understanding), jonka julkisena tavoitteena on lopettaa sota ja avata uudelleen strategisesti tärkeä Hormuzin salmi.
Kyseessä on 60 päivän neuvottelukehys, jonka avulla pyritään saavuttamaan lopullinen rauhansopimus. Sopimus on huomionarvoinen, koska se ensinnäkin tekee merkittäviä taloudellisia myönnytyksiä Iranille, mutta jättää keskeiset ydinkysymykset, kuten maan ydinohjelman yksityiskohdat, myöhemmin ratkaistaviksi. Toisekseen sopimuksen väitetään sopijapuolten puolelta sitovan myös Yhdysvaltain ja Iranin alueellisia kumppaneita ja esimerkiksi Israel on ilmoittanut ettei se sitoudu lopettamaan Hizbollahin Libanonista tekemien hyökkäysten torjuntaa.
Sopimus tarjoaa Iranille merkittäviä taloudellisia helpotuksia: 300 miljardin dollarin jälleenrakennusrahasto, pakotteiden poisto, öljynvientikiellon purku ja jäädytettyjen varojen vapauttaminen. Ydinohjelman tulevaisuus, Iranin ohjusohjelma ja sen tuki Lähi-idän liittolaisille jätettiin tarkoituksella myöhempien, 60 päivän neuvottelujen aiheiksi .
Maaliskuussa 2026 Yhdysvaltain ja Israelin aloittaman Iranin sodan tavoitteissa ja niiden toteutumisessa on keskeistä sotilaallisten tavoitteiden edistyminen mutta strategisten päämäärien epäselvyys sekä osapuolten intressien välinen erkaantuminen, mikä on johtanut jännitteisiin liittolaisten välillä.
🇮🇱 Israelin tavoitteet ja niiden toteutuminen
Israelin keskeiset tavoitteet näyttävät olleen:
- Iranin ydin- ja ohjuskyvyn tuhoaminen tai vakava heikentäminen.
- Iranin sotilasjohdon ja komentorakenteen lamauttaminen kohdennetuilla iskuilla.
- Iranin alueellisen vaikutusvallan heikentäminen, mukaan lukien kyky tukea liittolaisryhmiä kuten Hizbollahia.
- Mahdollisesti hallinnonvaihdon edistäminen, tai vähintään islamilaisen tasavallan vakautta horjuttavan paineen luominen.
Toteutuminen Israelin kannalta
- Osittainen sotilaallinen onnistuminen: ydinohjelma pysäytetty/hidastettu, ilmaherruuden saavuttaminen tuhoamalla Iranin ilmapuolustusjärjestelmät, 30-50% ohjusiskukyvystä tuhottu,
- Iskujen alkuvaihe tappoi Iranin korkeinta teokraattista ja vallankumouskaartin ylimmän johdon jäseniä, mukaan lukien Ali Khamenein, mikä merkitsi poikkeuksellisen syvää iskua järjestelmään.
- Sodan laajeneminen Libanoniin ja muualle alueelle viittaa siihen, ettei Israel saavuttanut nopeaa strategista ratkaisua.
🇺🇸 Yhdysvaltain tavotteet ja niiden toteutuminen
Yhdysvaltojen tavoitteet olivat osin liikkuvia tai ainakin julkisesti epäselviä, mutta eri lähteiden mukaan päätavoitteena olivat:
- Iranin hyökkäysohjusten, tuotannon ja laukaisuinfrastruktuurin tuhoaminen.
- Iranin merivoimien ja alueellisen sotilaallisen toimintakyvyn heikentäminen.
- Iranin mahdollisen sotilaallisen ydinaseohjelman estäminen.
- Iranin kyvyn tukea alueellisia liittolaisiaan heikentäminen.
Toteutuminen Yhdysvaltojen kannalta
Yhdysvallat saavutti osan sotilaallisista tavoitteistaan, mutta ei näyttäisi saavuttaneen ratkaisevaa strategista lopputulosta.
- Iranin ohjus- ja laukaisukykyjen heikentäminen osittain toteutui
- Merivoimien heikentäminen osittain toteutui
- Ydinaseohjelmaa voitiin häiritä, mutta pysyvää lopputulosta ei lähteistä voi varmistaa
- Iranin alueellisen vaikutuksen murentaminen epäonnistui, Iran kykeni vastaiskuihin ja eskaloimaan alueellisesti
- Sodan seurauksena kuitenkin Hormuzinsalmen liikenne liki pysähtyi toisin sanoen taktisia tuloksia tuli, mutta strateginen hallinta jäi vajaaksi.
- Kielteistä lopputulosta Yhdysvaltain kannalta korostavat sen kalustotappiot ja mainehaitta kun USA iski vanhentuneen tiedustelutiedon pohjalta siviilikohteisiin kuten Minabin tyttökouluun jossa arviolta 175 ihmistä, pääosin lapsia, kuoli.
Presidentti Trumpin MOU Iranin kanssa
Alla on yhteenveto sopimuksen 14 keskeisestä kohdasta:
- Vihollisuuksien lopettaminen ”Välitön ja pysyvä” sotatoimien lopettaminen kaikilla rintamilla, mukaan lukien Libanonissa .
- Suvereniteetti Yhdysvallat ja Iran sitoutuvat kunnioittamaan toistensa suvereniteettia ja pidättäytymään puuttumasta toistensa sisäisiin asioihin .
- Neuvotteluaika Sitoutuminen lopullisen sopimuksen neuvottelemiseen enintään 60 päivässä (aikaa voidaan jatkaa yhteisellä suostumuksella) .
- Saarron purku Yhdysvallat alkaa purkaa laivastosaartoa välittömästi ja lopettaa sen kokonaan 30 päivän kuluessa .
- Hormuzin salmi Iran järjestää kaupallisten alusten turvallisen kulkemisen salmen läpi ilman maksuja 60 päivän ajan .
- Jälleenrakennus Yhdysvallat ja sen alueelliset kumppanit kehittävät suunnitelman Iranin jälleenrakentamiselle ja taloudelliselle kehitykselle, arvoltaan vähintään 300 miljardia dollaria . Yhdysvallat ei kuitenkaan maksa tästä osuutta .
- Pakotteiden purku Yhdysvallat sitoutuu lopettamaan kaikenlaiset Irania vastaan asettamansa pakotteet .
- Ydinaseet Iran vahvistaa, ettei se hanki tai kehitä ydinaseita. Maa laimentaa 60-prosenttisesti rikastettua uraaniaan IAEA:n valvonnassa. Muut ydinohjelmaan liittyvät kysymykset jäävät myöhempiin neuvotteluihin .
- Status quo Lopullista sopimusta odotellessa Yhdysvallat ja Iran ylläpitävät vallitsevaa tilannetta Iranin ydinohjelmassa; Yhdysvallat ei aseta uusia pakotteita .
- Öljyvienti Yhdysvallat myöntää poikkeusluvat Iranin raakaöljyn, öljytuotteiden ja niihin liittyvien palveluiden vientiin .
- <Jäädytetyt varat Yhdysvallat sitoutuu vapauttamaan Iranin jäädytetyt tai rajoitetut varat ja omaisuuden .
- Seuranta Perustetaan toimeenpanomekanismi sopimuksen ja tulevan lopullisen sopimuksen noudattamisen seuraamiseksi .
- Neuvottelut Tiettyjen ehtojen täyttyessä Yhdysvallat ja Iran aloittavat neuvottelut lopullisesta sopimuksesta muista kohdista .
- Lopullinen sopimus Lopullinen sopimus saatetaan YK:n turvallisuusneuvoston sitovaksi päätökseksi .
🇮🇷 Iranin tavoitteet neuvotteluihin ja niiden toteutuminen
Iranin keskeiset vaatimukset ja niiden toteutuminen:
- Pakotteiden välitön purkaminen ja varojen vapauttaminen: Iran vaati Yhdysvaltain merisaarron purkamista 30 päivän kuluessa ja Hormuzinsalmen avaamista liikenteelle.
- Öljynviennin pakotteiden keskeyttämistä ja jäädytettyjen varojen vapauttamista 60 päivän neuvottelujakson aikana. Lopullisen sopimuksen tavoitteena oli kaikkien YK:n ja Yhdysvaltain yksipuolisten pakotteiden täydellinen poistaminen.
- “Sotakorvaukset”: Sopimus velvoittaa Yhdysvallat työskentelemään alueellisten kumppaneiden kanssa kehittääkseen Iranin jälleenrakennussuunnitelman, jonka arvo on vähintään 300 miljardia dollaria.
- Iranin suvereenius ja neuvottelujen rajaus: Iran vaati, ettei Yhdysvallat puutu sen sisäisiin asioihinsa ja sen tuki alueellisille liittolaisille (kuten Hizbollah) jätettiin neuvotteluiden ulkopuolelle Iranin vaatimuksesta.
- Ydinohjelman hallinta: Iran suostui sitoutumaan olemaan hankkimatta ydinasetta ja keskustelemaan rikastetun uraanin tulevaisuudesta. Iran sai myös vaatimuksensa siitä, että se saa itse käsitellä ja laimentaa rikastamansa uraaninsa omalla maaperällään.
Iran siis sai MOU ssa huomattavia välittömiä taloudellisia etuja ilman merkittäviä välittömiä kompromisseja. Iranin ydinkysymyksiin liittyvät sitoumukset olivat alustavia ja siirrettiin myöhempiin neuvotteluihin, kun taas Yhdysvallat sitoutui välittömiin taloudellisiin ja sotilaallisiin myönnytyksiin.
Israelin kanta
Israelin kanta Trumpin kesäkuussa 2026 solmimaan Iranin aiesopimukseen on tiivistettynä syvä pettymys ja kokemus täydellisestä pettämisestä. Sopimus nähdään Israelissa ”katastrofaalisena antautumisena” Iranille ja strategisena virheenä, joka jättää Israelin turvallisuuden kannalta keskeiset tavoitteet täysin saavuttamatta ja jopa heikentää maan asemaa .
Keskeiset kritiikin aiheet ovat:
- Sodan tavoitteet eivät toteutuneet: Sopimus ei tuo ratkaisua Iranin ydinohjelmaan, ballistiseen ohjusarsenaaliin eikä tukeen alueellisille liittolaisille (kuten Hizbollah), jotka olivat sodan keskeiset perusteet. Nämä kysymykset siirrettiin epämääräisiin myöhempiin neuvotteluihin . Israelin mukaan Iran saa sopimuksesta taloudellisia helpotuksia (pakotteiden purku, varojen vapautus, jättimäinen jälleenrakennusrahasto) ilman konkreettisia sitoumuksia, mikä voi rahoittaa sen tuhoisia ohjelmia .
- Sopimuksen ehto taistelujen lopettamisesta kaikilla rintamilla, mukaan lukien Libanon, vaatii Israelia vetäytymään Etelä-Libanonista . Israel pitää tätä punaisena linjana, koska se estäisi Hizbollahin uhan hävittämisen ja antaisi järjestölle jälleen hengähdystauon.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Israelissa sopimus on nostattanut poliittisen myllerryksen, jossa pääministeri Netanjahua syytetään johdatuksesta tähän pisteeseen. Oppositiojohtaja Yair Lapid on kuvannut sopimusta ”yhdeksi Israelin turvallisuuspolitiikan järkyttävimmistä epäonnistumisista.
MOUn jälkeen
Iranin yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoituksen jälkeen Hizbollah jatkoi hyökkäyksiään aiempaan tapaan Israelin armeijaa vastaan. Esimerkiksi torstai-iltana [18.6.2026] neljä IDFn sotilasta kuoli, kun Hizbollahin drooni räjähti joukkoja kohti Kfartebnitin kylän lähellä Etelä-Libanonissa. Kuolleiden joukossa oli 32-vuotias everstiluutnantti Dor Gedalia Ben Simhon Beit Hashitan kibbutsista, 401. panssariprikaatin 52. pataljoonan komentaja.
Vastauksena Hizbollahin jatkuviin tulitaukorikkomuksiin Israelin puolustusvoimat iskivät yli 80 komentokeskukseen, terroristeihin, laukaisuasemiin ja muihin terroristien infrastruktuurikohteisiin Nabatiehin alueella ja muilla alueilla Etelä-Libanonissa.
Samaan aikaan Iranin neuvotteluvaltuuskunta on keskeyttänyt matkansa Sveitsiin Israelin jatkuvien Hizbollahia vastaan suunnattujen operaatioiden vuoksi Etelä-Libanonissa. Tarkoituksena oli MOUn pohjalta aloittaa neuvotteluprosessi USAn kanssa.
Yhdysvaltain varapresidentti Vance, joka myös perui matkansa Sveitsiin, piti puheen, jossa kritisoitiin epätavallisen ankarasti Israelia todeten kuitenkin, että Israelilla on oikeus puolustaa itseään viitaten Libanonin kanssa tehtyyn tulitaukoon.
Israel on ilmoittanut hylkäävänsä sopimuksen määräyksen, joka edellyttää vihollisuuksien välitöntä ja pysyvää lopettamista Libanonissa. Pääministeri Netanjahu ilmoitti presidentti Trumpille, ettei Israel pidä itseään sidottuna yhteisymmärryspöytäkirjaan. Israelin puolustusvoimien virkamies on selventänyt, että Israelin puolustusvoimien joukot pysyvät 10 kilometrin päässä Etelä-Libanonissa sijaitsevalla puskurivyöhykkeellä niin kauan kuin turvallisuustilanne sen edellyttää. Libanonin presidentti on syyttänyt Hizbollahia uusimman taistelukierroksen aloittamisesta ja ulkomaisen konfliktin tuomisesta Iranin pyynnöstä, mikä on vastoin Libanonin kansan etuja.
Eräitä ongelmallisia poimintoja
MOU myöntää Iranille merkittäviä taloudellisia myönnytyksiä alusta alkaen, samalla kun tärkeimmät ydin-, alue- ja täytäntöönpanokysymykset lykätään myöhempään sopimukseen.
Välittömästi allekirjoittamisen jälkeen Yhdysvallat sitoutui aloittamaan Iranin satamien saarron purkamisen ja luopumaan pakotteista, jotka ovat tarpeen, jotta Iran voi jatkaa öljynvientiä. Nykyisillä hinnoilla arvioidaan, että tämä voisi tuoda Iranin hallinnolle yli 5 miljardia dollaria lisätuloja kuukaudessa.
Yhteistyöpöytäkirjassa todetaan myös, että sopimuksen ”täytäntöönpanon” yhteydessä Yhdysvallat asettaa täysin saataville jäädytetyt tai rajoitetut Iranin varat ja omaisuuden, joiden arvo on mahdollisesti jopa 100 miljardia dollaria.
Lopullisessa sopimuksessa yhteisymmärryspöytäkirjassa vaaditaan Iranin vastaisten pakotteiden täydellistä poistamista, mukaan lukien YK:n turvallisuusneuvoston pakotteet sekä Yhdysvaltojen ensisijaiset ja toissijaiset pakotteet. Tämä on erityisen merkittävää, koska monet Yhdysvaltojen Iranin vastaiset ensisijaiset pakotteet asetettiin alun perin terrorismin, ei pelkästään ydinohjelman, vuoksi. Sopimus näyttää siis kattavan terrorismiin liittyvien pakotteiden poistamisen ilman, että Iranin on lopetettava terroristijärjestöjen tukeminen.
Yhteistyöpöytäkirjassa kaavaillaan myös Iranin jälleenrakennus- ja talouskehityssuunnitelman kehittämistä yhdessä alueellisten kumppaneiden kanssa. Suunnitelman arvo on vähintään 300 miljardia dollaria ja se pannaan täytäntöön lopullisen sopimuksen nojalla.
Yhteistyöpöytäkirjan ydinvoimaa koskeva teksti on suppea. Iran vahvistaa, ettei se ”hanki tai kehitä ydinaseita”, mutta vastaavia sitoumuksia on jo tehty ydinsulkusopimuksen ja JCPOA:n puitteissa. ei kuitenkaan vaadita kaiken rikastetun uraanin poistamista Iranista. Siinä ei myöskään tehdä selväksi, pitäisikö Iranin purkaa ydininfrastruktuurinsa, saisiko se säilyttää rikastuskapasiteettinsa vai olisiko tarkastajilla ”milloin ja missä tahansa” tarvittava pääsy sopimuksen noudattamisen varmistamiseksi.
Yhteistyöpöytäkirja sisältää myös tekstiä, jolla on suoria vaikutuksia Israelin toimintavapauteen. Siinä todetaan, että Yhdysvallat, Iran ja ”heidän liittolaisensa nykyisessä sodassa” julistavat ”sotilasoperaatioiden välittömän ja pysyvän lopettamisen kaikilla rintamilla, myös Libanonissa”. Tämä sanamuoto näyttää pyrkivän sitomaan Israelin lopettamaan operaatiot Hizbollahia vastaan, vaikka Israel ei olekaan pöytäkirjan osapuoli ja vaikka Hizbollah on edelleen jatkuvasti hyökkäillyt.
Tämä voi myös vaikeuttaa Israelin ja Libanonin välistä tulitaukosopimusta, joka saavutettiin kesäkuun alussa. Siinä todettiin, että vihamielisyyksien lopettamisesta on sovittava suoraan Israelin ja Libanonin kesken, eikä erillistä menettelyä pitkin.
Israelin ja Libanonin odotan jatkavan erillissopimuksen aikaansaamista, rinnakkain minkä tahansa Iranin ja Yhdysvaltojen kanssa tehtävän sopimuksen kanssa.
Sopimus ei käsittele Iranin tukea terrorismille eikä sen ohjus- ja drooniohjelmia. Tämä poisjättäminen on erityisen tärkeää, koska pakotteiden lieventäminen voisi antaa Iranille resursseja perinteisten sotilaallisten kykyjensä uudelleenrakentamiseen ja rahoituksen ja muun tuen lisäämiseen niiden sijaisjärjestöille, kuten Hizbollahille ja vasta perustetulle HAYI-terroristiverkostolle, joka toimii kaikkialla Euroopassa, myös Isossa-Britanniassa.
Yhteisymmärryspöytäkirjassa vaaditaan Yhdysvaltoja olemaan puuttumatta Iranin sisäisiin asioihin eli näin USA rajoittaa tukeaan Iranin demokratialle, ihmisoikeuksille, internetin vapaudelle jne. Näin Trump “heittää bussin alle” Iranin kansan enemmistöä edustavan mielenilmauksia järjestäneen ja edes alkeellisia ihmisoikeuksia vaatineen opposition jota nykyinen teokraattinen sortohallinto tappoi kymmenin tuhansin alkuvuodesta.
Johtopäätökseni
Islamabadissa käytyihin neuvotteluihin osallistui noin 300 amerikkalaisen ja 70 iranilaisen virkamiehen valtuuskuntia, ja ne kestivät 21–25 tuntia. Tuloksena oli yhteisymmärryspöytäkirja joka aikaistaa Iranin taloudellista tukea, lykkää vaikeimpia ydinasekysymyksiä, jättää Iranin alueelliset sijaisarmeijat koskemattomaksi ja uhkaa rajoittaa Israelin toimia Hizbollahia vastaan.
Tämän hetkisen arvioni mukaan MOU Iranin kanssa on Trumpin katastrofaalinen epäonnistuminen sotilaallisesti, alueellisella ja globaallilla tasolla. Ennen alkukeväällä aloitettua sotaa Hormuzin salmen kautta kulki noin 100 alusta päivässä, sota keskeytti kuljetukset ja nyt MOUn jälkeen ne ovat alkaneet uudestaan – Iranin valvonnassa. Yhdysvallat käytti sotaan vähintään 25 miljardia dollaria, kärsi mittavat kalustotappiot, ei saanut mitään tavoitteitaan läpi. Iran puolestaan on saamassa sotakorvuksia satoja miljardeja dollareita voidakseen jatkaa aseohjelmiaan, tukeaan sijaisarmeijoilleen ja pitääkseen yllä teokraattista sortokoneistoa kansaansa vastaan.
Israelin varmistettua ilmaherruuden Iranin yllä tuhoamalla pääosan torjuntakalustosta, pääsi Yhdysvallat iskemään liki riskittömästi Iraniin mutta mitä tapahtui: Kun Israel ei menettänyt Iranin toimien johdosta konettakaan kärsi Yhdysvallat yli 40 koneen kalustotappiot. Tappiot johtuivat ilmatorjunnan puutteessa yhteentörmäyksistä, vioista ja liittolaisten tulesta. Näin maailman ylivoimainen asevoima tuli paljastaneeksi heikkoutensa ja osaamattomuutensa. En ihmettelisi jos Kiina nopeuttaisi suunnitelmiaan liittää Taiwan valtakuntaansa, Yhdysvalloista ei näytä olevan sen enempää poliittista kuin sotilaallistakaan uhkaa entiseen tapaan.
Kun Israel on ollut USAn läheisin liittolainen vuosikymmeniä ja nyt saa eteensä MOUn kaltaisen sopimuksen pystymättä siihen mitään ennalta vaikuttamaan, luulisin tämän aiheuttavan epäilyksiä USAn tuesta muidenkin liittolaisten osalta. Israel on omat johtopäätöksensä tehnyt – jopa ennen MOUta – eli tavoittelee täyttä omavaraisuutta puolustuksensa suhteen tarvittaessa ilman Yhdysvaltain apua.
Itse en Trumpin toiminnalle näe syynä muuta kuin pyrkimys polttoaineiden pumppuhintojen laskemiseen ennen USAn syksyisiä välivaaleja joissa kongressin konservatiivienemmistö on vaakalaudalla. Toinen mahdollinen selitys voi olla että jatkuessaan sota olisi vaatinut kongressin myötävaikutusta ja ilman sitä olisi mahdollisena uhkana olleet virkarikossyytteet.
Trumpin poukkoilevaa toimintaa seuranneena voi kyse olla myös eräänlaisesta välirauhansopimuksesta, jolla mahdollistetaan energiahintojen lasku ennen välivaaleja ja Yhdysvaltain ammusvarastojen täydennys ennen kuin uusi sota aloitetaan.
Lähteenä mm BICOM
The article first appeared – in Finnish – in the online publication Ariel-Israelista suomeksi
Kommentit
Lähetä kommentti