”Siitä hetkestä lähtien, kun poliittinen johto näyttää vihreää valoa, IDF:ltä kestää vain minuutteja operaation toteuttamiseen Libanonissa” ( IDF:n virkamies Maariville)
Lokakuun 8. päivästä lähtien Hizbollah on tehnyt lähes päivittäin hyökkäyksiä Pohjois-Israeliin droneilla, raketteilla ja panssarintorjuntaohjuksilla. Viimeisten 11 kuukauden aikana Hizbollah on ampunut yli 7 000 rakettia, ohjusta ja räjähtävää UAV:ta Israelin koteihin ja yhteisöihin. Hizbollahin hyökkäykset ovat tappaneet lapsia, vanhempia ja vanhuksia, tuhonneet koteja yhteisöissä Pohjois-Israelissa ja polttaneet satoja hehtaareja maata. Tähän mennessä 60 000 israelilaista ei edelleenkään voi palata turvallisesti koteihinsa pohjoisessa Libanonin Hizbollahin terroriuhan vuoksi.
Kesäkuussa 2024 arvioin, että Israelin maaoperaatio Hizbollahia vastaan alkaisi lähiviikkoina ja päättyisi kuluvan vuoden syyskuuhun mennessä. Joukot olivat jo tällöin pääosin valmiina ja koulutettuja operaation toteutukseen. Hyökkäys ei tällöin kuitenkaan vahvoista merkeistä huolimatta toteutunut. Sen sijaan Israel on tehnyt ilmaiskuja laukaisualustoihin, kaksi ilmiömäistä Mossadin operaatiota Hizbollahin viestintävälineisiin sekä täsmäiskuja järjestön johtoon siten että se on liki täydellisesti tuhottu.
IDF valmis minuuteissa hyökkäykseen
”Horrific massacre had crossed every possible red line…A proper state cannot allow continuous harm to its citizens and residents. This has been the ongoing reality in the northern communities for the past nine months,”(Sheikh Mowafaq Tarif, the leader of the Druze community in Israel)
Hakulaite hyökkäys Hizbollahia vastaan ja sitä seuraavat viestintälaitteiden räjähdykset voidaan sijoittaa globaalien sotien tärkeimpiin avausiskuihin. Avausiskun ensisijainen tavoite on luoda shokki ja pelotevaikutus viholliseen ja vahingoittaa merkittävästi heidän kykyjään (vasta)iskuun.
IDF on valmistautunut Etelä-Libanonin alueiden valloitukseen yli 24 vuotta turvavyöhykkeeltä vetäytymisen jälkeen ehkä jopa ainoana realistisena vaihtoehtona palauttaa pohjoisen rajan asukkaat koteihinsa. Pohjoinen esikunta on jo kuukausia odottanut poliittisen johdon vihreää valoa maahyökkäykseen Libanoniin. Jo lokakuun 7. päivänä 2023 Pohjoisen esikunta yllättyi iloisesti, kun reservijoukot saapuivat välittömästi kokoontumisalueilleen, ja lähtivät muutamassa tunnissa operatiivisille taistelualueille.
Kaikkien Libanoniin suuntautuvaan operaatioon osallistuvien joukkojen koulutus, mukaan lukien jalkaväki-, panssari-, huolto- ja tekniset yksiköt sekä tykistö, on saatu päätökseen. Armeijan hätävarastot on järjestetty siten, että kaikki taisteluvarusteet, mukaan lukien aseet ja henkilökohtaiset varusteet (kuten liivit, täyteen ladatut lippaat ja yksittäiset erikoisvarusteet), säilytetään kullekin sotilaalle määrätyssä kaapissa. Kaikki taisteluajoneuvot on jo pakattu ja vahvistettu. Jokainen yksikkö tietää hyökkäyksen aloituspaikan ja kulkureitin varastosta vihollisen kohtaamiseen. Toki myös ilma- ja merivoimat ovat maavoimien ohella vastaavassa valmiudessa koordinoituun yhteistoimintaan operaation mahdollisesti alkaessa.
Lisäksi Pohjoinen esikunta ja ilmavoimat tehostavat ponnistelujaan heikentää Hizbollahin taistelukykyä lisäämällä kohdennettuja tappamisia ja iskuja raketinheittimiin, ohjusten laukaisuasemiin ja asevarastoihin sekä komentokeskuksiin.
Hizbollahin voima
Hizbollah (”Allahin puolue”) on maailman raskaasti aseistetuin valtiosta riippumaton toimija, ja se perustettiin Libanonissa vuonna 1982 Iranin IRGC:n avulla. Hizbollahin uskotaan omaavan vähintään 45 000 taistelijaa, joista 5 000 on suorittanut jatkokoulutuksen Iranissa ja joista 20 000 on järjestetty reserviyksiköihin. Sillä on myös hallussaan arviolta 130 000 – 200 000 ohjusta joista täsmäohjuksia noin 1500 sekä tuhansia UAV:ia (drooneja). Hezbollah on rakentanut 1 miljardin dollarin vuosittaisen maailmanlaajuisen verkoston. Vuonna 2020 Yhdysvaltain ulkoministeriö arvioi, että Hizbollah sai Iranilta 700 miljoonaa dollaria vuodessa.
Ranskalaisessa Libération-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan palestiinalaiset terroristijärjestöt aloittivat tunneleiden kaivamisen Libanonissa 1960-luvulla, mutta Hizbollah otti vallan 1980-luvulla ja laajensi kaivauksia osittain Pohjois-Korean avustuksella. Hizbollahin tunnelijärjestelmää laajennettiin edelleen toisen Libanonin sodan jälkeen vuonna 2006, ja se on satoja kilometrejä pitkä, ilmeisesti ulottuen Syyriaan asti, ja sen syvyys on 40–80 metriä. Lehti kertoi myös, että Etelä-Libanonin tunnelit kaivettiin manuaalisesti ja hydraulisilla laitteilla 15 metrin nopeudella kuukaudessa. Raportti lisäsi, että taistelujen alkamisen jälkeen 8. lokakuuta 2023 Israel pudotti valkoista fosforipommeja Etelä-Libanoniin. ja tunnisti ja hyökkäsi ainakin 12 tunnelin aukkoon (Libération, 18. helmikuuta 2024).
Uhkaskenaario
Israelissa yli 100 korkeaa sotilas- ja hallitusvirkamiestä osallistui Reichmanin yliopiston terrorisminvastaisen instituutin osin julkiseen 130 sivuiseen raporttiin, jossa kerrotaan kuinka valmistautumaton Israel on laajaan sotaan Hizbollahin kanssa.
Skenaarion mukaan Israelin sota pohjoisesta eskaloituu massiivisella ja tuhoisalla Hizbollahin raketti-iskulla kaikkialle Israeliin 2 500 – 3 000 laukaisun päivävauhdilla (päivävauhti 7/10 jälkeen ollut keskimäärin luokkaa 30) mukaan lukien vähemmän tarkkoja raketteja ja tarkkoja pitkän kantaman ohjuksia (joita nyt ei juuri ole käytetty). Hizbollah keskittää massiiviset iskut kohti yhtä kohdealuetta: suurta IDF-tukikohtaa tai kaupunkia vastaan maan tiheästi asutussa keskustassa. Iskut jatkuvat todennäköisesti kolme viikkoa sen puhkeamisen jälkeen. Hyökkäystä vahvistavat Iranin tukemat varjoarmeijat Syyriasta, Irakista ja Jemenistä mahdollisesti myös itse Iranista. Iskut aiheuttavat valtavan tuhon Israelissa, mukaan lukien kymmeniä tuhansia uhreja sekä rintamalla että kotirintamalla, aiheuttaen yleistä paniikkia, usean rintaman massiivisen hyökkäyksen keskeinen tavoite tulee olemaan IDF:n ilmapuolustusjärjestelmien romahtaminen.
Tulinopeus haastaa Israelin teknologian enemmän kuin koskaan ennen. Iron Dome -torjuntahävittäjien ja David’s Sling -ohjusten varastot tyhjenevät muutaman päivän kuluessa taisteluista, jolloin Israel on alttiina tuhansille raketteille ja ohjuksille ilman tehokasta aktiivista puolustusta. Samanaikaisesti Hizbollah yrittää häiritä ilmavoimia ja rajoittaa sen kykyä toimia tukikohdistaan. Tarkat ohjukset, joissa on satoja kiloja räjähtäviä taistelukärkiä, mukaan lukien risteilyohjukset, suunnataan kriittiseen infrastruktuuriin, mukaan lukien voimalaitokset, sähköinfrastruktuuri sekä veden suolanpoisto- ja siirtolaitokset. Haifan ja Ashdodin satamat halvaantuvat, mikä vaikuttaa kansainväliseen kauppaan.
Ohjushyökkäyksien ohella elintärkeä liikenneinfrastruktuuri, viestintä, valtion virastot ja kuntien toimipaikat joutuvat laajalle levinneiden kyberhyökkäysten kohteeksi, mikä muodostaa vakavan uhan talouden toiminnalle.
Tätä kauhistuttavaa skenaariota ei kirjoitettu Hamasin Israeliin 7. lokakuuta tekemän hyökkäyksen jälkeen. Se on tulosta Reichmanin yliopiston kansainvälisessä terrorisminvastaisessa instituutissa tehdystä ennennäkemättömästä kolmivuotistutkimuksesta, jonka otsikkona on ”Taistelukentän haasteiden käsitteleminen ja sodan voittaminen”.
130-sivuinen raportti on kuuden ajatushautomon työ, jotka koostuvat yli sadasta terrorismin asiantuntijasta, entisestä korkeasta turvallisuusvirkailijasta, tutkijasta ja valtion virkamiehestä, jotka tutkivat kriittisiä näkökohtia, jotka liittyvät IDF:n ja kotirintaman valmiustasoon tapahtumassa. monen rintaman sodasta. Lokakuun 7. päivää edeltäneiden kuukausien aikana hän esitteli tutkimustaan asiaankuuluville sotilaallisille ja poliittisille viranomaisille, vastaanotto oli laimeaa.
Raportin mukaan IDF:n maajoukot kohtaavat tiheitä Hizbollahin puolustusjärjestelmiä, jotka ovat hyvin aseistettuja ja valmiita taisteluun sekä monia panssarintorjuntaryhmiä. Hizbollah voi suorittaa hajautettuja taisteluoperaatioita monilta alueilta, jotka kykenevät toimimaan itsenäisesti.
Uhkaskenaarion torjunta
Raportti sisälsi myös käytännön ehdotuksia IDF:n ja kotirintaman sotavalmiuden parantamiseksi, että tarvitaan lisää sotilaita, panssarivaunuja, panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja ja sellaisten kykyjen yhdistelmän kehittäminen, jotka mahdollistavat hävittäjien toiminnan jokaisella ainutlaatuisella areenalla. Tämä kasvu on edellytys joukkojen toiminnalliselle joustavuudelle kentällä – vaikka se horjuttaisikin pitkään jatkunutta pyrkimystä pienempään ja älykkäämpään armeijaan. IDF:stä on tultava suuri ja resurssirikas, ja sillä on oltava aseita ja teknologiaa. Erityiset ohjusjoukot tulisi perustaa koska ne pystyvät reagoimaan nopeammin kuin ilmavoimien hävittäjäkoneet ja UAV:t, ohjukset mahdollistavat tarkan tulituksen 400 km:n kantamaan asti.
Israelilainen aseteollisuusyritys Rafael suoritti onnistuneen ensimmäisen testin ”Light Shield” (aka ”Iron Beam”) -laserjärjestelmälleen. Järjestelmä on suunniteltu tuhoamaan rakettiuhkia, UAV-laitteita ja risteilyohjuksia ja järjestelmän odotetaan olevan toimintavalmis vuoden 2025 loppuun mennessä. Kuluneen vuoden aikana Rafael on tehnyt kehitystyötä lisätäkseen laserin tehoa ja pienentääkseen järjestelmän kokoa vastaamaan alan käyttötarpeita. ”Light Shield” on luokiteltu tehokkaaksi maapohjaiseksi järjestelmäksi 100 kilowatin luokkaan, ja sen tehoa yritetään jatkuvasti lisätä. Järjestelmän katsotaan täydentävän ”Iron Domea”, ja lasersäteen laukaisulaitteet integroidaan ”Iron Dome” -akkuihin. Iron Beamin ammusvarasto on käytännössä loputon ja ammukset (lasersäde) maksavat vain alle $5 kappale yhden Iron Dome ohjuksen maksaessa noin $50 000.
Itsemurhadroneiden ja risteilyohjusten uhkan vuoksi raportissa suositellaan tutka-ohjattujen ilmatorjuntatykkien käyttöä, jotka tarjoavat tehokkaan suojan suhteellisen alhaisin kustannuksin. Nykyisin tällaiset tykit eivät ole osa Israelin ilmapuolustusjärjestelmää sen perustuessa täysin kalliisiin ohjuksiin, eikä niitä ole suunniteltu iskemään suuria määriä kohteita samanaikaisesti ja matalalla.
Myös kotirintaman passiivisia puolustusinfrastruktuureja on parannettava rajusti, mukaan lukien vastuu asuin-, toimisto- ja teollisuusrakenteiden parempi suojaaminen samalla kun valmistellaan suuria maanalaisia pysäköintialueita ja liikennetunneleita tarjoamaan suojaa tuhansille pitkäksi aikaa.
Israel’s Iron Dome anti-missile system intercepts rockets launched from the Gaza Strip, as seen from the city of Ashkelon, Israel, October 9, 2023. (credit: REUTERS/AMIR COHEN/FILE PHOTO)
Israelilta puuttuu operationaalinen syvyys, rajajoukkoja kutsuttiin aiemmin ”aluedivisioonoiksi” eikä ”puolustusdivisioonoiksi”. Tätä periaatetta muuten kutsutaan ”eteenpäin suuntautuvaksi syvyydeksi”. Etujoukoilta vaaditaan kykyä puolustaa ja hyökätä taisteluihin vaikeimmissa olosuhteissa. Etuosan pitäisi hyötyä taitavuudesta ja ilmatuesta, mutta sen ei pitäisi olla niistä riippuvainen, etenkään yllätysskenaarioissa.
Lopuksi
Ennakoimani maahyökkäys on siis viivästynyt muutaman kuukauden huolimatta IDF:n valmiudesta aloittaa se jo alkukesällä. Olettaisinyhden syyn olevan edellä kuvatun uhkaskenaarion mahdollinen toteutuminen ja täysimittaisen sodan aiheuttamat ennennäkemättömät tappiot molemmin puolin. Rajoitettu maaoperaatio turvavyöhykkeellä on nähdäkseni ainut keino Israelin pohjoisrajan riittäväksi turvaamiseksi. Riskinä kuitenkin on eskaloituminen täyteen sotaan Hizbollahin laukoessa ohjuksiaan turvavyöhykkeen ja Beirutin väliseltä tukialueeltaan.
Maahyökkäyksen sijaan IDF ja Mossad ovat iskeneet eri tavoin Hizbollahin johtoon, sinänsä erinomaisin tuloksin. Pahoin kuitenkin pelkään ettei Hizbollah johtaja Nasrallahin ja samassa kohteessa olleen Iranin vallankumouskaartin kenraalin eliminointi päätä sotaa. Ensinnäkin järjestö ei enää ole keskusjohtoinen koska koko johto varamiehineen on tuhottu ja kommunikaatio on vaikeutunut. Toiseksi Hizbollahilla on laadultaan ja määrältään moninkertainen ohjusvoima verrattuna Hamasiin ennen sotaa. Tästä syystä taktiikka tullee olemaan yksittäisten terrorisolujen ohjuslaukaukset ympäri Israelia. Jos niitä laukaistaan nykyisten 30-100 ohjuksen sijaan vaikkapa 3000 päivässä ei ilmapuolustuksen kapasiteetti riitä niitä torjumaan ja niin ihmisuhreja materiaalisen vahinkojen lisäksi tulee ennennäkemätön määrä. Siksi oletan tarvittavan ainakin rajattu maaoperaatio turvavyöhykkeen luomiseksi Litanijoesta rajalle ennen kuin evakuoidut kotiinsa pääsevät.
Kaksi mahdollisuutta on jäljellä: joko Hizbollah ja Iran löytävät pian tavan perääntyä menettämättä kasvojaan, mikä johtaa Hizbollahin hyökkäyksen lopettamiseen diplomaattisten järjestelyjen kautta (yksi vaihtoehto on paluu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 täytäntöönpanoon, joka päätti toisen Libanonin sodan), tai liu’utaan nopeasti täysimittaiseen sotaan – juuri sitä konfliktia, jota molemmat osapuolet ovat toistaiseksi yrittäneet välttää.
Hyvä pohja täysimittaisen sodan estämiseksi voi olla Ranskan aiemmin tekemän ehdotus jonka mukaan Hizbollah vetäytyisi noin kymmenen kilometriä Israelin rajalta (vähemmän kuin YK:n päätöslauselmassa 1701 määrätään) ja purkaa sotilaallisen infrastruktuurinsa tällä vyöhykkeellä. Noin 15 000 Libanonin armeijan sotilasta lähetettäisiin alueelle varmistamaan puskurivyöhykkeen noudattaminen tulevaisuudessa.
Itse asiassa sen jälkeen kun Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, ei ole kulunut kuukauttakaan ilman turvallisuusvälikohtausta jollakin konfliktialueella. Israelin rutiiniturvallisuustilanne on itse asiassa rajoitetun konfliktin rutiini.
Lähteenä mm: BESA , Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center , ISRAELDEFENSE , INSS , IsraelDefense , CTECH , Jewish Chronicle
Taustoitusta aiemmin:
Gazan sodan painopiste siirtymässä Libanoniin
Hamasin ja Hizbollahin johtajia tapettu
Mossad räjäytti Hizbollahin hakulaitteet
Hizbollahin eliittiyksikölle tuhoa radiopuhelinten räjähtäessä
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa
