YK:n viimeisessä Israelia koskevassa julkilausumassa vaadittiin taas Israelin vetäytymistä laittomasti miehittämiltään alueilta. Tällaisia poliittisia lausuntoja on helppo tehtailla YK:n muslimiblokin ja sen tukijoiden – Venäjä, Iran, Suomi – toimesta. Mainittua taustaa vasten en malta olla nostamatta esiin 8.2.2017 kirjoittaamani juttua joka tuo esiin kansainvälisen oikeuden erilaisia tulkintoja.
Viimeisten viiden vuosikymmenen aikana nk kansainväliseltä yhteisöltä on katkeamattomasti virrannut lausuntoja siitä, että Länsirannan asutukset ovat vastoin kansainvälistä oikeutta. Kuitenkin julkilausumien ohella on – Israelin ulkopuolella – olemassa yksi tosiasiallinen oikeustapaus joka otti päinvastaisen kannan: Ehkä tarkoituksellisestikin ei juuri ole uutisoitu, että ranskalaistuomioistuin (Cour d’ Appeal de Versailles/3éme chamber) tuomitsi vuonna 2013 Israelin olevan Juudean ja Samarian laillinen hallussapitäjä.
Tarina alkaa 1990 -luvulta jolloin Israel aloitti Jerusalemissa kevytraidelinjan rakentamisen. Tarjouskilpailun voittivat ranskalaisyhtiöt Veolia and Alstom ja linja valmistui vuonna 2011. Investoinnin seurauksena Palestiinalaishallinto (PA/PLO) ja sen ranskalainen solidaarisuusjärjestö (Association France Palestine Solidarité – AFPS), nostivat syytteen Versaillesin tribunaalissa (Tribunal de Grande Instance of Versailles France) Alstomia ja Veoliaa vastaan, koska näiden mukaan rakennustyö oli laiton pohjautuen YK:n, EU:n ja useiden muiden hallintojen näkemykseen siitä, että Israelin läsnäolo ko vuonna 1967 haltuunsaottamalla alueella on laitonta. Oikeus kuitenkin totesi Israelin läsnäolon Juudeassa ja Samariassa olevan täysin laillista hyläten Palestiinalaishallinnon i.a. vaateet.
Päätyäkseen ratkaisuun oikeuden tuli laajemmin – kuin vain kevytraiteen osalta – tutkia palestiinalaisten ja israelilaisten oikeudet alueella. Palestiinalaisosapuoli väitti Israelin laittomasti miehittävän Länsirantaa pohjautuen seuraaviin kansainvälisiin lakiteksteihin:
- Articles 49-6 and 53 of the Geneva Convention,
- Articles 23, 27 and 46 of the Regulations annexed to the Fourth Hague Convention of 1907,
- Article 4 of the Hague Convention of 14 May 1954.
- Article 27 of the Hague Regulations of 1907,
- Article 5 of the Convention IX of the 1907 Hague ja
- Article 53 of Additional Protocol 1 to the Geneva Conventions.
Käsiteltyään em kansainväliset lakitekstit oikeus kumosi kaikki palestiinalaisosapuolen argumentit. Oikeus katsoi Israelin olevan oikeutettu pitämään järjestystä ja hallinnoimaan haltuunsaottamiaan Länsirannan alueita ja oikeutettu rakentamaan niin kevytraidelinjan kuin muutakin yhdyskuntarakenteita ja asuntoja. Edelleen em kansainvälisen lain asiakirjojen ei edes katsottu koskevan Palestiinalaishallintoa koska ne kaikki ovat valtioiden välisiä dokumentteja.
Varsinaisen päätöksensä ohella oikeus tuomitsi palestiinalaisosapuolen maksamaan korvausta Alstomille 30 000 euroa, 30 000 euroa Alstom Transportille ja 30 000 euroa Veolia Transportille. Sen enempää PA/PLO kuin AFPS ei valittanut päätöksestä Korkeimpaan oikeuteen joten oikeuden päätös siten on lainvoimainen.
Aiheesta laajemmin alkuperäisessä kirjoituksessani
Forgotten Court Rule: Israel Is The Legal Occupant Of Judea And Samaria
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti