Iranin vallanvaihdos vaikea joskin mahdollinen
Iranin ja Israelin nyt tulitauolla olevan 12 päivän sodan aikana ja sen jälkeen iranilaiset ovat rohkaistuneet pitämään Iranin nykyhallintoa vastustavia ja Israelia tukevia mielenosoituksia paitsi eri puolilla länsimaailmaa myös Iranin sisällä. Samalla kansalaiset monin paikoin ovat avoimesti vastustaneet Iranin vallankumouskaartin (IRGC:n) jäseniä näiden huomautellessa huivittomia naisia. Ulkomailla kruununprinssi Reza Pahlavi pyrkii osaltaan yhdistämään Iranin nykyhallintoa vastustavaa nyt hajanaista oppositiota.
Tilanne nyt herättää toiveita kansannoususta ja vallanvaihdoksesta ja tilaisuus siihen on paras vuosikymmeniin. Kansannousun onnistuminen ei ole lainkaan itsestäänselvää sillä teokratiaa tukeva IRGC on ryhtynyt mittaviin vastatoimiin mm joukkopidättämällä Iranin juutalaisvähemmistön edustajia syytettynä Israelin tukemisesta.
Sota kansannousun mahdollistajana
12 päivän sodan aikana Iran laukaisi lähes 600 ohjusta ja yli 1 000 dronea siviiliväestökeskuksiin ja näissä iskuissa kuoli noin 30 siviileliä. Iranilaisia vallankumouskaartin (IRGC:n) jäsentä kuoli esimerkiksi 23.5.2025 tehdyissä iskuissa yli 700, erityisesti Teheranin ja Karajin kaupungeissa. Tämä korostaa Israelin operaation laajuutta ja sen mahdollisesti tuhoisaa vaikutusta Iranin sotilasjohtoon ja infrastruktuuriin. Iranin paljon mainostettu alueellinen sijaisverkosto – Hizbollah, Irakin miliisit ja huthit – pidättäytyivät suurelta osin liittymästä sotaan. Hizbollah ei ampunut yhtäkään rakettia, kun taas huthit laukaisivat vain kaksi ohjusta 12 päivässä. Iranin läheiset tukijat – Venäjä ja Kiina – eivät antaneet maalle mitään apua. Tämä Iranin eristäminen vahvisti huomattavasti Israelin kansainvälistä legitimiteettiä iskujensa suorittamisessa.
Sodan käytännössä päätti Yhdysvaltain bunkkerintuhoojin Iranin keskeisiin maanalaisiin tekemä isku, Iranin näennäinen vastaus siihen sekä mm Qatarin ja Yhdysvaltain välityksellä tehty tulitauko Israelin ja Iranin välille.
12 päivän sota heikensi merkittävästi Iranin teokraattista hallintoa; ydinohjelman suunnittelijoiden ohella Israel eliminoi merkittävän määrän IRGC:n ylintä sotilaallista johtoa. Samaan aikaan Iranin sisältä on tullut vahvistamattomia raportteja Mojtaba Khamenein, korkeimman johtajan ajatollah Khamenein pojan, mahdollisesta salamurhasta. Mojtaba, joka tunnetaan laajalti radikaalina kovan linjan kannattajana ja ikääntyvän isänsä todennäköisenä seuraajana, surmattiin lähietäisyydeltä Teheranissa. Jos tämä vahvistuu, se voi lähettää shokkiaaltoja Iranin johdossa ja syventää kriisiä entisestään.
Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että Israel hyökkäsi myös suoraan Iranin Evinin vankilaan, poliittisille vangeille keskittyvään laitokseen, räjäyttäen sen sisäänkäynnin.
Israelin rooli
Israelin ja Persian hyvät suhteet ulottuvat kauas historiaan eli Kyyros Suuren (noin 576–529 eaa.) aikakauteen; hän nimittäin salli babylonialaisten karkottamien juutalaisten palata Israeliin ja jopa rahoitti Jerusalemiin rakennettavaa temppeliä. Iranin sekularisointia hyödylliseksi Israelille. Tämä ei ole yllättävää, koska Israelilla ja Iranilla oli erinomaiset välit ennen vuoden 1978-79 islamilaista vallankumousta. Iranin juutalainen yhteisö on maailman vanhin yhtäjaksoinen juutalainen yhteisö. Yhteisö on yhtä merkittävä diasporassa kuin Iranissakin. Moni visioikin nyt ns ”Cyrus Accordsia,” eli uudistunutta ystävyyttä iranilaisten ja israelilaisten kesken jo osin toteutuneen ”Abraham Accordsien” tapaan, jolla Israel on normalisoinut suhteitaan muutamiin muslimimaihin. Näin Israel ikäänkuin maksaisi Kyyroksen aikaisen velkansa takaisin vapauttamalla iranilaiset teokratian kahleista.
Israelin epävirallisena tavoitteena on pidetty Iranin nykyhallinnon kaatamista. Mossad oli hyvin aktiivinen jo ennen sotaa ja perusti Iranin valtion tuella jopa droonitehtaan Iraniin, sodan aikana näitä drooneja käytettiin ”lähietäisyydelta” Iranin ilmapuolustuksen ym sotilasinfran tuhamiseen. Samoin Iranissa toimivat solut olivat merkittävässä asemassa ydinohjelman asiantuntijoiden ja vallankumouskaartin sotilasjohdon eliminoissa. Kuitenkin Israelin tavoitteet olivat lähinnä sotilaallisia eikä suoraan nykyhallinnon kaatamiseen liittyviä.
Iranin shaahi Mohammad Reza Pahlavin aikaan Israel ja Iran omasivat hyvät suhteet noin 30 vuoden ajan. Iranin vuoden 1978-79 vallankumous oli pohjimmiltaan demokraattinen vallankumous, jonka tavoitteena oli laajentaa ihmisten vapauksia ja perustaa todella demokraattinen valtio. Vaikka Iran oli saavuttanut suurta aineellista edistystä shaahin aikana, shaahin salaisen poliisin, SAVAKin, raakuus ja poliittisen vapauden puute pakottivat ihmiset nousemaan ylös saavuttaakseen suuremman vapauden ja demokratian. Valitettavasti eri demokraattisten voimien välisen sisäisen taistelun ja ajatollah Ruhollah Khomeinin vallankumouksen johtajana saavuttaman aseman seurauksena mullahit päätyivät hallitsemaan kaikkia vallan rakenteita.
Kansannousun tukijat ja vastustajat
Uutisoinnissa nyt kuten aiemminkin Iranista esiin nousevat maan suurimmissa kaupungeissa esiintyvät usein laajatkin demonstraatiot. Tällöin länsimainen media jättää huomiotta kilpailevien mielenosoitusten luokkakoostumuksen – sen tosiasian, että Iranin nykyhallinto sai ja saa tukeaan suuremmasta osasta kansaa eli köyhästä työväenluokasta, talonpojista, käsityöläisistä ja julkisen sektorin työntekijöistä, kun taas suurin osa opposition mielenosoittajista koostuu ylä- ja keskiluokan opiskelijoista, liike-elämästä ja koulutetuista ammattilaisista.
Eniten uutisointia on tullut sosiaalisessa mediassa aktiivisten Teheranissa asuvien englantia puhuvien opiskelijoiden kautta, jättäen huomiotta maakunnat, pienet ja keskisuuret kaupungit ja kylät, joissa teokraattisella nykyhallinnolla on laaja kannatuspohja. Tilannetta kansannousun kannalta heikentää se, että sivistyneillä kaupunkilaisnuorilla tukijoineen on aseinaan sosiaalinen media mutta heillä on vastassaan fanaattinen, koraanikoulut käynyt ja kaiken lisäksi hyvin aseistettu maaseutuväestö kärkenään Iranin vallankumouskaarti.

Opposition kannattajat ovat yleensä helposti katutoimintaan mobilisoitavissa olevia opiskelijoita, sen sijaan ebemmistö työssäkäyvistä nuorista ja kotitaloustyöntekijöistä on ilmaissut näkemyksiään äänestysuurnilla ja joilla oli vain vähän aikaa tai halua osallistua katupolitiikkaan. Nykyhallinnolla on aiemmin ollut laaja tuki esimerkiksi öljyn ja kemikaalien tuotantomaakunnissa joka saattaa heijastaa energia-alan työntekijöiden vastustusta julkisten yritysten yksityistämistä koskeville uudistusmielisille suunnitelmille. Suuri osa nykyhallinnonon tukijoista luultavasti uskoo, että kansallisia turvallisuusetuja, maan yhtenäisyyttä ja sosiaaliturvajärjestelmää kaikkine puutteineen ja ylilyönteineen voitaisiin paremmin puolustaa ja parantaa nykyhallinnon kanssa kuin länsimaisesti suuntautuneiden etuoikeutettujen nuorten tukemien yläluokan teknokraattien kanssa, jotka arvostavat yksilöllisiä elämäntapoja yhteisöarvojen ja solidaarisuuden edelle.
Kansannousun päävastustajana voi pitää IRGC:tä joka koostuu motivoituneista maa-, meri- ja ilmavoimista (noin125 000–190 000 henkilöä) ja Basij-miliisistä (300000 aktiivisotilasta) joka pystyy mobilisoimaan jopa noin 600000 vapaaehtoista. IRGC:n valta on sisäänrakennettu Iranin poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kehykseen, mikä antaa sille kestävyyttä ja potentiaalia ohjata maan tulevaisuutta.
Merkittävä tekijä kansannousun edistämisessä tai vastustamisessa on vallankumousta edeltäneestä armeijasta perustettu Artesh joka toimii Iranin tavanomaisena puolustusvoimana tehtävänään suojella rajoja, merivesiä, ilmatilaa ja maan alueellista koskemattomuutta. Miehistön jäsenten lukumäärä on noin 340 000–420 000. Historiallisesti armeija on alisteinen verrattuna Iranin vallankumouskaartiin saaden pienemmän osuuden rahoituksesta ja moderneista aseista, ja sitä pidetään usein poliittisesti vähemmän luotettavana.
Kansannousun tekijät
Joidenkin mielipidemittausten mukaan vain 15% kansasta kannattaa islamilaista hallintoa ja sen sharia-lakeja ja noin 70% kansasta haluaisi irti teokraattisesta nykyhallinnosta. Jos lukemat lähellekään pitävät paikkaansa olisivat edellytykset kansannousulle erittäin hyvät. Ongelmana kuitenkin on vallanvaihdosta haluavien ryhmien hajanaisuus.
Ensinnäkin vallanvaihdosta ajavat maanpaossa olevat poliittiset koalitiot kuten Maryam Rajavin johtama Iranin kansallinen vastarintaneuvosto (NCRI). Se kannattaa hallinnon kaatamista omaten myös sisäisen ”Vastarintayksiköiden” verkoston, joka levittää hallinnon vastaista viestintää. Osana NCRI:tä on Iranin kansan mujahedin (MEK), jota Yhdysvallat aiemmin (vuoteen 2012 asti) piti terroristiryhmänä, ja se suorittaa operaatioita sekä ulkomailla että salaa Iranin sisällä.
Toiseksi ovat monarkistiset ja nationalistiset ryhmittymät kuten maanpaossa oleva syrjäytetyn shaahin poika Reza Pahlavi joka ajaa väkivallatonta hallinnonvaihtoa. Hänellä on rajoitetusti kotimaista tukea, ja monet Iranin sisällä suhtautuvat skeptisesti hänen läheisiin suhteisiinsa Israeliin ja länteen. Näihin ryhmiin kuuluvat myös Iranin perustuslaillinen puolue ja Iranin kuningaskunnan edustajainhuone (Tondar) jotka haluavat palauttaa monarkian. Tondarin on kerrottu käyttäneen historiallisesti väkivaltaisia taktiikoita.
Kolmanneksi ovat etniset nationalistiset kapinalliset, kuten Khabat (kurdit) ja Jaish ul Adl (belutšit), jotka ovat aktiivisia Iranin rajaseuduilla ja suorittavat iskuja sekä ajavat autonomiaa.
Neljäs kokonaisuus ovat maalliset ja vasemmistolaiset demokraattiset ryhmät kuten vaikkapa demokraattista sosialismia ja maallista tasavaltalaisuutta edistävät Iranin yhdistyneet republikaanit tai edistävät maanpaossa ”naapuruston nuorisoliitto” (Iranin yhdistyneet nuoret), ruohonjuuritason liike, joka syntyi ”Nainen, elämä, vapaus” -mielenosoitusten aikana. Se organisoi kaupunkilaisnuoria haastamaan papiston hallintoa ja vaatimaan ihmisoikeusuudistuksia.
Viides ryhmittymä ovat itsenäiset aktivistit ja ruohonjuuritason mobilisoijat jotka Iranin sisällä tukevat demokraattisia uudistuksia ja perustuslaillisia muutoksia mm levittäen esitteitä, järjestäen lakkoja ja käyttämällä salaisia viestejä vastustuksen lietsomiseksi.
Nykyhallintoa vastustavien hajanaisuus näkyy maanpaossa olevien ja kotimaisten ryhmittymien välillä. Yhtenäisyys ja strateginen organisaatio puuttuvat. Kotimaiset aktivistit suhtautuvat varauksella laajamittaisiin mielenosoituksiin hallinnon raa’an sorron ja siviileille aiheutuvien riskien vuoksi. Aseistetut vähemmistöryhmät (kurdit, balutšit) eskaloivat paikallista vastarintaa, mutta heidän tavoitteensa ulottuvat usein hallinnonvaihdosta etniseen autonomiaan tai separatismiin.
Kruununprinssi Reza Pahlavi kansannousun johtajana?
Helmikuussa 2025 Iranin opposition eri ryhmittymät valitsivat Pahlavin oppositiojohtajaksi sekä tulevan siirtymähallituksen johtajaksi ”ensimmäisen kansalliskokouksen muodostamiseen ja demokraattisen hallituksen aloittamiseen vapaiden vaalien kautta”.
Reza Pahlavi, Iranin viimeisen vuoden 1979 islamilaisessa vallankumouksessa vallasta syöstyn shaahin, maanpaossa oleva poika, julkaisi 17. kesäkuuta 2025 videopuheen, jossa hän toisti vaatimuksensa Teheranin hallinnon vaihdokselle ja lisäsi, että Iranin islamilainen tasavalta on romahtamassa ja että on tullut aika Iranin kansan ”valloittaa Iran takaisin”. Hän sanoi Iranin korkeimman johtajan ajatollah Ali Khamenein ”piiloutuneen maan alle” ja menettäneen maan hallinnan, kuvaillen hetkeä ”peruuttamattomaksi”. ”Islamilaisen tasavallan loppu on sen 46 vuotta kestäneen sodan loppu Iranin kansakuntaa vastaan…Nyt on aika nousta. Nyt tarvitaan enää koko maan kattava kansannousu tämän painajaisen lopettamiseksi (…) toivottavasti olen pian kanssanne.”
Verkkosivustollaan Pahlavi on sanonut, että Iranin valtion tulisi muuttua demokraattiseksi ja maalliseksi ja että ihmisoikeuksia tulisi kunnioittaa. Hän haluaisi jättää Iranin kansan päätettäväksi, onko hallitusmuoto perustuslaillinen monarkia vai tasavalta.
Kruununprinssin haittana on vanhempien kansalaisten muisto hänen shaahi-isästään, joka riikinkukkovaltaistuimellaan piti SAVAK-salaisen poliisin kidutusjengin avulla valtaa Britannian ja CIA:n tuella ja jotka syöksivät Mohammed Mosaddeghin demokraattisesti valitun hallituksen vuonna 1953, tämän halutessa Iranin kansan hyötyvän Iranin öljyrikkauksista BP:n ja muiden länsimaisten ryöstäjien sijaan. Tämän mielikuvan takia jotkut iranilaiset saattavat pitää kruununprinssiä ulkomaisten tahojen ohjailemana nukkehallitsijana.
Yhteenveto
Iranin oppositio on monimuotoinen ekosysteemi: maanpaossa olevia poliittisia rintamia, etnisiä kapinallisia, maallisia vasemmistolaisia, monarkisteja ja maanalaisia nuorisoliikkeitä. Vaikka nykyhetki tarjoaa mahdollisuuksia, pirstaloituminen, sorron pelko ja yhtenäisen sisäisen johtajuuden puute ovat edelleen merkittäviä esteitä. Merkityksellisen muutoksen saavuttamiseksi ruohonjuuritason yhtenäisyys – etnisten, ideologisten ja strategisten linjojen yli – on välttämätöntä.
Ryhmä iranilaisia liikemiehiä, poliittisia ja sotilashenkilöitä sekä korkea-arvoisia papistoa on alkanut suunnitella, miten Irania johdetaan ilman Khameneita – kuoleeko hän tai syrjäytetäänkö hänet. Suunnitelmaan kuuluu johtajuuskomitea, joka ottaa maan haltuunsa ja neuvottelee Yhdysvaltojen kanssa Israelin tulitauon jatkamiseksi.
Mielestäni tuloksellinen kansannousu edellyttää joka eliitin loikkauksia IRGC:stä tai hallituksesta tai sitten erityisesti armeijan piiristä. Kansannousu vaatii tarvittaessa myös aseellista voimaa joko armeijasta tai etnisistä ryhmistä koska muutoin nykyhallinnon fanaattista ja hyvin aseistautunutta kannattajakuntaa ei syrjään saada.
Nähdäkseni kruununprinssi Reza Pahlavi olisi hyvä ja uskottava kokoava voima hajanaisille Iranin teokraattista nykyhallintoa vastustaville ryhmille. Hän voisi vallanvaihdoksen jälkeen toimia siirtymäkauden hallitsijana kunnes Iranissa järjestetään vapaat vaalit ja valitut edustajat sitten päättävät tulevasta hallintomuodosta on se sitten perustuslaillinen monarkia tai joku muu sekulaari järjestelmä.
Aiemmin aiheesta:
- Iran,Israel ja siviilit
- Iranilaisbloggarille turvapaikka Israelista
- Israel ja Iran lääketieteellisessä yhteishankkeessa
- Iranista Israeliin: L’Shanah Tovah
- Op-Ed: Israelin ja Iranin johdon kiistellessä ruohonjuuritaso käy dialogiin
- IRAN – revolution postponed
- Iran – Twitter – Revolution
- Iran – no Revolution but potential for Change anyway
- Saudi-Israeli cooperation for attacking Iran
- Israelilais-Iranilaisissa suhteissa muutakin kuin vihapuheita
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa
Kommentit
Lähetä kommentti