Israelin politiikassa dramaattisia muutoksia [Op-Ed]
Israelin (puolue-)politiikassa on viime viikkointa tapahtunut dramaattinen käänne. Vielä vuosi sitten Benny Gantzin johtama keskusta-vasemmistolainen National Unity omasi paikkaennusteissa jopa suurimman kannatuksen, nyt Gantzin puolue ylittää hädin tuskin edes äänikynnyksen, joka nyt on 3.25%. Sen sijaan viime viikkoina entisen pääministeri Naftali Bennetin keskusta-oikeistolainen uusi puolue on tehnyt rakettimaisen nousun mielipidemittausten kärkeen ohittaen pääministeri Benjamin Netanjahun johtaman Likud -puolueen.
Seuraavat Knessetin vaalit on suunniteltu pidettävän 27.10.2026 ellei sitten hallitus kaadu ennen sitä. Mielipidemittauksia tehdään keskimäärin jopa viikottain ja niiden virhemarginaalit ovat suurehkoja. Israelin puoluekenttä on hyvin elävä, Knessetin vaaleihinkin osallistuu jopa kymmeniä puolueita. Usein vaaleihin tulee mukaan jonkun suositun henkilön ympärille luotava organisaatio ja myös vanhemmat puolueet voivat fuusioitua tai muutoin uudistua vaalien alla tai tehdä vaaliteknisiä koalitoita.
Seuraavassa tarkastelen tiiviisti mielipidemittausten tuloksia erityisesti hallitus-oppositio suhteessa ja sitten tarkemmin keskeisiä henkilöitä jotka pystyvät haastamaan pääministeri Netanjahun.
Vaaliasetelma nyt (16.7.-29.8.2025)
Enemmistön eli 37. Hallituksen muodostavat Likud, National Religious Party–Religious Zionism, Otzma Yehudit, Shas, United Torah Judaism ja New Hope.
Oppositioblokki muodostuu edellisen 36. Hallituksen puolueista The Democrats ( Laborin ja Meretzin fuusio), National Unity, Ra’am, Yesh Atid ja Yisrael Beiteinu. Viimeisissä mittauksissa mukana on uusi puolue Bennett 2026, riippumattomia ei-hallituspuolueita Balad ja Hadash–Ta’al, ei ole sisällytetty oppositioon eikä myös Noamia joka on usein jättänyt nykyhallituksen.
Benny Gantzin hävinnyt suosio
Aiempi suosikkini Benny Gantz toimi puolustusministerinä ja varapääministerinä Netanjahun rotaatiohallituksessa ja Bennett-Lapidin sateenkaarihallituksessa. Hamas-Israel sodan alkuvaiheessa Gantz liittyi hallituksen sotakabinettii eroten siitä heinäkuussa 2024.
Ajan myötä Gantz on saanut maineen sopimusten ja kumppanuuksien sarjarikkojana. Viime vuosina peräti viisi korkea-arvoista henkilöä – Moshe Ya’alon, Yair Lapid, Gabi Ashkenazi, Gideon Sa’ar ja Gadi Eisenkot – jättivät Gantzin puolueen. Gantzin puolue menetti hajaannuksen takia 17 paikkaa vain muutamassa kuukaudessa. Yksi syy tähän on Naftali Bennettin paluu politiikkaan sekä Eisenkotin lähtö Gantzin kieltäytymisen vuoksi järjestää esivaaleja. Viime kuussa myös lainsäätäjät Matan Kahana ja Orit Farkash-Hacohen siirtyivät Eisenkotin leiriin.
Naftali Bennett
Bennettin vanhemmat kasvoivat ei-ortodoksijuutalaiskodeissa ja olivat edistyksellisiä aktivisteja 1960-luvulla. Hänen isänsä pidätettiin osallistuttuaan rasismin vastaiseen mielenosoitukseen vuonna 1964.Bennett palveli Sayeret Matkalin eliittikommandoyksikössä, ja hän erosi armeijasta majurin arvoisena.
Bennettiä on luonnehdittu oikeistohaukaksi, pragmaatikoksi ja opportunistiksi. Kuitenkin hän, vaikka esimerkiksi vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja Israelissa, on vaatinut yhtäläisiä oikeuksia ja verohelpotuksia tällaisille pareille. Edelleen Bennettin hallitus kulutti miljardeja dollareita kehittääkseen Israelin arabivähemmistön elinoloja.
Bennettin johtamaa hallitusta kutsuttiinkin osuvasti sateenkaarihallitukseksi, joka osoitti Israelin demokratian toimivuuden ja monimuotoisuuden mitä poikkeuksellisimmalla tavalla – jopa maailmanlaajuisesti tarkasteltuna.
Sateenkaarihallituksen pääministerinä aloitti siis amerikkalaisten maahanmuuttajien poika, yrityksensä myynyt it-miljonääri Naftali Bennett, kahden vuoden jälkeen hallituksen vetovastuu siirtyi aiemmalle uutisankkurille ja playboy imagostaan tunnetulle Yair Lapidille. Hallitus koostui ennätyksellisesti yhdeksästä naisministeristä, kuudesta maahanmuuttajasta, kuudesta uskonnollisesti suuntautuneesta juutalaisesta, yhdestä islamistisestä Israelin arabista (Issawi Frej), yhdestä druusista (Hamad Amar), yhdestä Etiopian israelilaisesta (Pnina Tamano-Shata), yhdestä vaikeasti vammaisesta (lihassurkastumatautia sairastava Karine Elharrar) ja yhdestä avoimesti homoseksuaalista (Nitzan Horowitz).
Bennett rekisteröi virallisesti poliittisen puolueen nimellä ”Bennett 2026” huhtikuussa tänä vuonna.
Gadi Eisenkot
Eisenkot on sanonut , että hän ”tekee kaikkensa varmistaakseen, ettei tämä huono hallitus jatka vallassa”.
Kenraali (res.) Gadi Eisenkot toimi IDF:n komentajana vuosina 2015–2019 ja ministerinä 2023–2024. Mainittakoon, että Eisenkotin poika Gal kuoli meneillään olevassa Gazan sodassa. IDF:n johtajana toimiessaan Eisenkot keskittyi Israelin puolustusvoimien maajoukkojen vahvistamiseen ja ”Gideon”-monivuotisen suunnitelman toteuttamiseen, joka painotti joukkojen vahvistamista ja kybersodan johdon muodostamista.
Eisenkot oli päävastuussa Israelin uudesta – ensimmäinen sitten Ben-Gurionin 1948 laatiman – turvallisuusdoktriinista. Aiemmin ns. turvallisuustriangeliin – ennakkovaroitusta, pelotevaikutusta ja ratkaisevaa voittoa – pohjaavaa doktriinia nyt täydennettiin neljännellä elementillä eli puolustuksella.(Lisää artikkeleissa Israelin uusi sotilaallinen puolustusstrategia ja New Israel Military Strategy , ulkopuolisessa analyysissä Israel’s Strategic Doctrine – RAND Corporationsekä IDF:n julkisessa yhteenvedossa aiemmasta puolustusdoktriinista: IDF Doctrine )
Eisenkotin poliittiset näkemykset kannattavat juutalaisiin arvoihin perustuvaa valtiota, joka varmistaa kaikkien kansalaisten yhtäläiset oikeudet. Hän tukee kahden valtion ratkaisua palestiinalaisten kanssa ja kannattaa Gazan alueen pitkäaikaista tulitaukoa ja demilitarisointia. Eisenkot korostaa vankan turvallisuuspolitiikan ja sisäisen yhtenäisyyden tarvetta Israelissa ja pitää kotimaista polarisaatiota merkittävänä uhkana.
Yair Golan
”Visiomme on kahden valtion ratkaisu […]” (Yair Golan heinäkuussa 2024 Guardianin haastattelussa)
Israelin armeijan aiemman kakkosmies, kenraali (res.) Yair Go lan nousi vasemmistojohtajaksi viime vuonna. Erittäin arvostamani Golan pyrkii yhdistämään Israelin vasemmiston (lähinnä demaritaustaisen Laborin ja laitavasemmiston Meretzin fuusio 2024) ja laajat äärioikeiston hallitusta vastustavat kansalaisliikkeet. Aiemmin 2019 Golan nousi juurikin Meretzin riveistä Knessetiin.
Mielestäni Golanilla löytyy siinä määrin karismaa, että hän voi tässä yhdistämisessä onnistuakin. Heti 7/10 reservin kenraalimajuri ja nykyinen vasemmistojohtaja Yair Golan ilmottautui hyökkäyspäivänä palvelukseen, sai aseen ja meni yksityisellä ajoneuvollaan Gazan rajalle ja pelasti sankarillisesti monia eloonjääneitä, jotka olivat loukussa Re’imin lähellä järjestettävien festivaalien verilöylyalueella, käyttämällä näiden puhelinten sijaintitietoja.
Jossi Cohen
Uusi tulevia vaaleja ehkä sekoittava tekijä on Mossadin aiempi johtaja Jossi Cohen. Suoritettuaan pakollisen palveluksen Israelin puolustusvoimissa Cohen liittyi Mossadiin, Israelin kansalliseen tiedustelupalveluun, vuonna 1982. Hän nousi Mossadin Tzomet-osaston johtoon ja oli viraston varajohtaja vuosina 2011–2013, jolloin hänet nimitettiin pääministeri Benjamin Netanjahun kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi. Vuonna 2016 Cohen seurasi Tamir Pardoa Mossadin johtajana.
Virkakautensa aikana hän valvoi Mossadin operaatiota Iranin ydinarkiston varastamiseksi ja oli pääneuvottelija Abrahamin sopimusten aikana. Cohen on myös ollut Israelin pääoperaattori salaisten suhteiden hallinnasta useisiin arabimaihin tavaten henkilökohtaisesti Egyptin, Jordanian, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, Saudi-Arabian, Qatarin, Omanin ja Sudanin edustajia.Hän erosi virastosta vuonna 2021.
Cohen on pitkään yhdistetty pääministeri Benjamin Netanyahuun, joka nimitti hänet Mossadin johtajaksi hänen toimittuaan pääministerin kansallisen turvallisuuden neuvonantajana. Pääministerin kerrotaan pitävän häntä ja pitkäaikaista uskottuaan Ron Dermeriä mahdollisina seuraajina.
Cohen näkee pääministerin roolin johtajuusroolina eikä välttämättä poliittisena roolina. Yasmin Lukatz -podcastin haastattelussa Cohen julisti: ”Yleisö ajaa kovasti, ja jotta todellinen muutos tapahtuisi, minun on oltava pääministeri.” Cohen on aiemmin keskustellut liittoutumien muodostamisesta entisen pääministerin Naftali Bennettin, Yisrael Beytenu -puolueen puheenjohtajan Avigdor Libermanin ja itse Netanyahun kanssa. Raportissa kuitenkin sanottiin, että Cohen oli nyt kallistumassa oman puolueen perustamiseen, koska hän uskoo Israelin tarvitsevan poliittista muutosta ja että hän toisi pöytään jotain uutta.
Oma arvioni
Edellä esiinnostamissani tulevien vaalien keskeisissä tekijöissä huomiota saattaa kiinnittää näiden armeijatausta. IDF on ylivoimaisesti arvostetuin instituutio Israelissa kaukana edellä esimerkiksi hallitusta tai Knessetiä. IDF:ssa upseerit ovat asevelvollisten ja henkilökunnan keskuudessa erittäin kunnioitettuja erityisesti syystä että he johtavat edellä ja uhrautuvat joukkojensa puolesta; tätä kuvastaa sekin, että useissa tapauksissa ainut kaatunut on iskujoukon usein everstiluutnanttitasoinen komentaja. Tätä taustaa vasten kansalaisilla on syvä luottamus siihen että upseerit palveluksensa jälkeen osaavat johtaa myös siviili-instituutioita. Nykyhallitus kärsii arvostuksen puutteesta sikälikin että ääriuskonnollisten/-oikeistolaisten puolueiden edustajat ovat asepalveluksesta kieltäytyneet toisin kuin valtaosa väestöstä.
Vaalitaistelu on jälleen kääntymässä kamppailuksi Netanjahun ja häntä vastustavien voimien välillä. Johtava hallituspuolue Likud on hirttäytynyt tukemaan pääministeriä joka puolestaan on ääri-uskonnollisten koalitiokumppaneidensa panttivanki. Vaaliasetelma saattaa muuttua mikäli Likud ennen vaaleja vaihtaa Netanjahun vaikkapa Jossi Coheniin tai Ron Dermeriin – Netanjahun luottomieheen ja päästrategiin joka omaa erinomaisen ymmärryksen Yhdysvaltain politiikasta ja joka diplomaattina olisi hyvin yhteistyökykyinen nykyopposition kanssa.
Tärkeää on mielestäni huomata että voitti vaalit kumpi leiri tahansa ei uusi hallitus ja sen politiikka palaa sotaa edeltäneisiin asetelmiin. 7//10/23 on Israelin yhteiskunnalle ollut siinä määrin traumaattinen kokemus että asenteet ja yhteiskunnallinen yleinen mielipideilmasto ovat merkittävästi koventuneet.
Lähi-idän rauhanratkaisujen osalta asenteiden koventuminen näkyy esimerkiksi Kahden-valtion -mallin kannatuksen romahtamisena. Henkilökohtaisesti toivon keskusta-vasemmiston ja vasemmiston jatkossakin toimivan näiden ajatuspajojen kehittämän konstruktiivisen unilateralismin (tästä laajemmin kirjoituksessani Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict )hengessä pitkän tähtäimen visiona Kahden-valtion malli syystä että kaikki muut visiot nähdäkseni ovat sitä huonompia.
Lähteinä mm Jerusalem Post , Times of Israel , Wikipedia
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa
Kommentit
Lähetä kommentti