Knessetin vaalit 2026 [Op-Ed]
Knessetin vaalit järjestetään Israelissa 27. lokakuuta 2026 . Kyseessä on historiallinen vaali, sillä se pidetään ensimmäistä kertaa lähes 40 vuoteen lakisääteisen aikataulun mukaan. Aiemmin keväällä ennakoitiin ennenaikaisia vaaleja kun parlamentti aloitti hajoittamiseen johtavaa prosessia.
Knesset hajotettiin perjantaina 17. heinäkuuta ja Netanyahun hallitus siirtyi sen jälkeen väliaikaiseen vaiheeseen, jonka aikana lait voidaan hyväksyä vain Knessetin ryhmittymien yhteisellä suostumuksella.
Lokakuun 27. Päivä 2026 merkitsisi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1988, että vaalit pidetään täyden neljän vuoden toimikauden jälkeen. Tämä on merkittävä saavutus koalitiolle, joka onnistui poliittisesti selviämään 7. lokakuuta tapahtuneesta verilöylystä, Israelin historian pahimmasta katastrofista. Se on kestänyt paitsi sitä seuranneen syvän poliittisen ja turvallisuuskriisin, myös hallituksen oikeuslaitoksen uudistusyrityksen laukaisemat joukkomielenosoitukset.
Vaaliennusteet
Tuoreimmat mielipidemittaukset viittaavat siihen, että pääministeri Benjamin Netanjahun johtama oikeistolainen hallituskoalitio on vaarassa menettää enemmistönsä. Vaaleja pidetäänkin laajalti kansanäänestyksenä Netanjahun jatkosta.
Tuoreimpien heinäkuussä 2026 tehtyjen milipidemittausten mukaan Netanjahun blokki (Likud ja liittolaiset) saisi 50–52 paikkaa ja oppositioblokki 59 paikkaa eli ehdoton enemmistö (61 paikkaa)vaatisi arabipuolueiden (yhteislista Hadash-Ta’al-Balad, Ra’am, ennuste 10–11 paikkaa) ja jopa 15 jos Ra’am tulee mukaan yhteislistalle.
Likudille (Netanjahu) ennakoidaan nyt 21–23 paikkaa ja puolueen asema suurimpana on uhattuna, sillä Yashar – entisen armeijan komentajan Gadi Eisenkotin – johtama keskustapuolue on noussut Netanjahun päähaastajaksi. Se on ohittanut Likudin kannatuksessa joissain mittauksissa, saaden jopa 24 paikkaa. Eisenkotia pidetään myös Netanjahua sopivampana pääministeriksi. Yhdessä (Together) -blokki – entisten pääministerien Naftali Bennettin ja Yair Lapidin yhteislista – on saamassa noin 15–16 paikkaa.
Avigdor Liebermanin Yisrael Beiteinulle ja Yair Golanin Demokraateille (yhdistyneet Labor ja Meretz) ennakoidaan kummallekin 10 paikkaa Knessetissä.
Uskonnollisista puolueista ultraortodoksiset Shas ja UTJ saanevat 7-9 paikkaa, sen sijaan Smotrichin Uskonnollinen Sionismi (RZ) kamppailee äänikynnyksen rajoilla ollen vaarassa jäädä kokonaan Knessetin ulkopuolelle. Ben-Gvirin Otzma Yehudit (Ben-Gvir) saanee 8 paikkaa, eikä todennäköisesti asetu ehdolle yhdessä Uskonnollisen Sionismin kanssa.
Päähaastaja Yashar ja Gadi Eisenkot
”Yashar” (יָשָׁר) on Israelin uusi keskustalainen puolue, Gadi Eisenkot on sen perustaja ja johtaja. Gadi Eisenkot – entinen Israelin puolustusvoimien (IDF) pääesikunnan päällikkö (2015–2019)- siirtyi politiikkaan vasta vuonna 2022. Häntä pidetään poliittisena ”ulkopuolisena”, joka on kerännyt suosiota sotilaallisella asiantuntemuksellaan ja maanläheisellä tyylillään. Henkilökohtainen menetys – hänen poikansa ja kaksi veljenpoikaansa kaatuivat Gazan sodassa – on antanut hänelle erityistä uskottavuutta israelilaisten silmissä (vertailun vuoksi Netanjahun poika sodan aikana lähinnä biletti ulkomaisissa lomakohteissa).
Puolueen nimi tarkoittaa ”rehellinen” tai ”suora” . Se perustettiin syyskuussa 2025 ja se on profiloitunut keskustalaiseksi vaihtoehdoksi, joka haluaa korjata Netanjahun hallinnon aiheuttaman ”kaaoksen”.
Vaikka Eisenkot on turvallisuuspolitiikassa kovaotteinen – hän on tunnettu sodan lyhyeen lopetukseen tähtäävän Gideon -suunnitelman laadinnasta ja myös ”Dahieh-taistelufilosofian” kehittäjänä, jossa käytetään jopa suhteetonta voimaa vihollista vastaan – hän eroaa Netanjahun linjasta strategisessa ajattelussa: Eisenkotin keskeinen viesti on, että Netanjahun hallinto on ajanut maata strategiseen umpikujaan ilman selkeää päämäärää, erityisesti Gazan sodan hoidossa. Hän on luvannut
- perustaa välittömästi valtiollisen tutkintakomission selvittämään lokakuun 7. päivän 2023 tapahtumia.
- ”Service for All” eli asevelvollisuuden laajentaminen koskemaan myös ultraortodokseja, mikä on suosittu uudistus maallistuneiden israelilaisten keskuudessa .
Eisenkot tulee marokkolaisesta maahanmuuttajaperheestä, puhuu heikompaa englantia kuin Netanjahu ja edustaa ”työtä tekevää keskiluokkaa”. Tällä on pyritty houkuttelemaan perinteisesti Netanjahua äänestäviä Lähi-idän juutalaisia (mizrahi-juutalaisia). Mielikuva Eisenkotista on suora, rehellinen ja maanläheinen. Armeijan komentajana Eisenkot uudisti IDF:n puoli vuositaa vanhan puolustusdoktriinin.
Likud
Netanjahu on tietoinen ristiriidasta joidenkin Likudin kansanedustajien suosion ja heidän asemansa välillä potentiaalisten Likudin äänestäjien keskuudessa, siksi hän toivoo vakuuttavansa Likudin sisäisen mekanismin antamaan hänelle maksimaalisen vallan ja asettamaan omat suosikkiehdokkaansa puolueen listalla näkyville paikoille.
Nykyisessä Likud-ryhmässä entinen Knessetin puhemies Yuli Edelstein ilmoitti, ettei hän aio asettua ehdolle Likudin riveissä tulevissa vaaleissa. Samoin Likudin jäsen Dan Illouz, yksi Likudin johtavista äänistä, joka vastustaa ääriortodokseja suosivaa lainsäädäntöä, ilmoitti myös eroavansa puolueesta.
Hajahuomioita
Kun entisen mahtipuolue – Benny Gantzin Blue & Whiten – kannatus on romahtanut selkeästi äänikynnyksen alle on raunioille syntynyt uusi äänikynnystä jo hätyyttelevä Yesodot Yisrael (Israelin säätiö). Sitä vetää sinivalkoinen kansanedustaja Chili Tropper kakkosjohtajanaan reserviläispuoluetta johtava Yoaz Hendel. Seuraavat paikat vaalilistalla heidän kahden kerrotaan valitsevan vuorotellen.
Channel 12:n uutiskanavan mukaan Hendel ja Tropper haluavat liittyä laajaan sionistiseen hallitukseen, mutta jos he eivät saa sellaista aikaan, he suostuisivat liittymään hallitukseen, joka koostuu pääministeri Benjamin Netanjahua vastustavista puolueista, kunhan mukana ei ole arabienemmistöisiä puolueita.
Yair Golanin johtamat työväenpuolueen (Labor) ja Meretzin yhdistymisestä muodostuneet Demokraatit järjestivät avoimet vaalit puolueen vaalilistan muodostamiseksi. Äänestys herätti paljon huomiota paikallismediassa, ja äänestysprosentti oli huomattavan korkea, yli 97 000 äänestäjää eli yli 86 prosenttia puolueen jäsenistä äänesti, mikä korostaa Golanin pyrkimyksiä elvyttää vasemmistoa. Tämä luku on ennennäkemätön Israelin esivaaleissa, joissa äänestysprosentti normaalisti vaihtelee 50 ja 70 prosentin välillä. Demokraatti -puoleen listalla pyritään ottamaan huomioon esimerkiksi vähemmistöt ja naiset ja listalla naisten ja miesten sijoitus vuorottelee.
Demokraattien ohella ainoastaan Likud järjestänee esivaalit mutta niitä Netanjahu on useaan otteeseen lykännyt varmistaakseen omat suosikkinsa kärkeen.
Lopuksi
Yksi keskeisistä vaaleissa käsiteltävistä kysymyksistä on pääministeri Netanjahun suosio ja tuki. Joillekin kannattajille hän on maan kaikkien aikojen paras johtaja, joillekin vastustajille hän on valehteleva manipuloija, joka asettaa oman edun maan edun edelle. Toinen keskeinen kysymys, joka on hallinnut poliittista keskustelua ja tulee olemaan näkyvästi esillä, on ultraortodoksisten asema ja heidän asepalvelukseen asettamisensa. Kolmas kysymys on opposition vaatimus riippumattomasta tutkintakomissiosta lokakuun 7. päivän tapahtumien tutkimiseksi.
Yksi viime vaalien tärkeimmistä opetuksista on varmistaa (jokaisen blokin osalta), ettei ääniä ensi vaaleissa mene hukkaan. Viime kerralla Netanjahu onnistui vakuuttamaan Ben Gvirin juutalaisen vallan ja Smotrichin uskonnollisen sionistisen puolueen yhdistymään ja asettumaan ehdolle yhdessä. Sen sijaan nyt Likudin virkamiehet harkitsevat paikan varaamista Smotrichille Likudin listalla.
Käytännössä keskeinen kysymys on äänestysaktiivisuus. Marraskuussa 2022 äänestysaktiivisuus oli 70,6 %, mikä on yksi korkeimmista vakiintuneiden demokratioiden joukossa, mutta luvut vaihtelivat arabiyhteisön (53,2 %) ja pääasiassa sekulaarin ja liberaalin Tel Avivin (59,6 %) sekä ultraortodoksisten kaupunginosien (yli 80 %) äänestämisen välillä.
Vaalituloksen ja erityisesti hallituksen muodostamisen kannalta merkitystä voi olla sillä, että rabbi Yitzhak Yosef, Shasin hengellinen johtaja (ja puolueen perustajan poika), ehdotti Eisenkotin olevan parempi vaihtoehto. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Ei ole mitään mahdollisuutta, että Bibi katuisi. Eisenkot saattaa katua.” Toinen ääriortodoksinen kumppani, Degel Hatorah -ryhmittymän johtaja, MK Moshe Gafni, ilmoitti hiljattain, että puolue ei enää tunne olevansa sidottu Netanjahuun.
Muista vaalien kannata kiinnostavista hahmoista mainittakkoon Mossadin entinen johtaja Jossi Cohen, joka vielä harkitsee ehdokkuutta, kun taas Netanjahun pitkäaikainen luottomies Ron Dermer on ilmoittanut, ettei pyri ehdokkaaksi, vaan vetäytyy politiikasta.
Äänestäjien saaminen mukaan on avainasemassa kaikille osapuolille, ja kokonaisäänestyksen kasvulla on suhteellinen vaikutus koko järjestelmään. Toinen ratkaiseva kysymys on niiden pienten puolueiden kohtalo, jotka saavat lähellä 3,25 %:n äänikynnystä. Tällä oli dramaattiset seuraukset, kun sekä Meretz että Balad (arabiryhmä) eivät viimeksi ylittäneet äänikynnystä, mikä johti äänien hukkaantumiseen. Kaikki puolueet ovat tietoisia tästä epäonnistumisesta, eivät vain pienet puolueet, jotka taistelevat olemassaolonsa puolesta, vaan myös sen heijastusvaikutuksesta blokkeihin.
Mielestäni Knessetin vaalit 2026 ovat poikkeuksellisen kiinnostavat: Nyt ratkeaa pystytäänkö Netanjahun poikkeuksellisen pitkä valtakausi päättämään, onnistuvatko sekulaarit puolueet pelastamaan demokratian (uskonnollisen) oikeiston hyökkäyksiltä erityisesti oikeuslaitosta kohtaan, riittääkö vasemmiston ja keskustavasemmiston voima pysäyttämään äärinationalistien populistisen suosion ja uudisasukkaiden ylilyönnit ns. Länsirannalla. Mielestäni Netanjahun syrjäyttäminen nyt palvelisi mitä suurimmassa määrin sekä Israelia että sen kansainvälisiä suhteita.
Aiemmin aiheesta mm Bennett korvaamassa Netanjahun seuraavissa vaaleissa , Israelin politiikassa dramaattisia muutoksia [Op-Ed]
Lähteinä mm BICOM , TimesOfIsrael , SoMe
The article first appeared – in Finnish – in the online publication Ariel-Israelista suomeksi
Kommentit
Lähetä kommentti