Libanonin uusimman sopimuksen toteutuskelpoisuus?

 

Israel ja Libanon allekirjoittivat Yhdysvaltojen välittämän ”puitesopimuksen” kesäkuun lopussa 2026 . Kyseessä on alustava askel kohti laajempaa rauhaa, ei lopullinen rauhansopimus. Sopimus allekirjoitettiin Washingtonissa 26. kesäkuuta, ja sen tavoitteena on lopettaa konflikti Israelin ja Iranin tukeman Hizbollah-järjestön välillä. 

28. Helmikuuta tapahtuneen Israelin ja Yhdysvaltain Iraniin tekemän iskun jälkeen Hizbollah aloitti omat iskunsa Israeliin pakottaen näin rajaseudun israelilaisväestön jälleen evakuoitumaan.  Iskut ovat jatkuivat noin 30 iskun päivätahtia joita Israel on kuitenkin kyennyt pääosin torjumaan. Israelin maaoperaatio turvavyöhykkeellä on vähentänyt iskuja Israelin sivilikohteisiin, sen sijaan Hizboollahin siirryttyä käyttämään ns. valokuitudrooneja turva-alueen ulkopuolelta on kasvattanut Israelin sotilastappioita liki päivittäisiksi. 

Israel on laajentanut ns. Turvavyöhykkeellä myös maaoperaatioitaan ja ilmaiskuilla on tuhottu Hizbollahin rakenteita Beirutin eteläosissa ja Bekaan laaksossa. Hizbollahin tappioiden arvioidaan olevan 2000-3000 taistelijaa, lisäksi noin miljoona libanonilaissiviiliä on siirtynyt taistelualueilta Israelin ennakkovaroitusten ansiosta.

Hizbollahia rahoittaa, aseistaa ja kouluttaa Iranin vallankumouskaartin Quds-joukot, jotka saavat vuosittain yli 700 miljoonaa dollaria Iranin hallinnon äärimmäisen ideologian edistämiseen Libanonissa ja sen ulkopuolella.aa

Keskeinen sisältö

Puitesopimus keskittyy turvallisuusjärjestelyihin Etelä-Libanonissa ja sen pääkohdat ovat seuraavat: 

• Libanonin armeijan rooli: Libanonin asevoimien tulee palauttaa auktoriteetti koko maan alueelle ja riisua aseelliset ryhmät (Hizbollah) aseista .

• Israelin vetäytyminen: Israelin puolustusvoimat vetäytyvät asteittain Libanonin alueelta Hizbollahin aseistariisunnan edetessä .

• Pilottialueet: Aluksi luodaan kaksi pilottialuetta, joilla libanonilaiset joukot ottavat haltuunsa turvallisuusvastuun, joilla testataan mallia käytännössä. Yhdysvallat johtaa kolmikantaista sotilaallista koordinointiryhmää valvomaan toimeenpanoa.

• Yhdysvaltain rooli: Yhdysvallat johtaa sotilaallista koordinointiryhmää sopimuksen toimeenpanon valvomiseksi.

Reaktiot ja haasteet

Sopimus on herättänyt voimakasta vastustusta, mikä tekee sen toteutuksesta epävarmaa:

• Hizbollahin vastustus: Järjestö hylkäsi sopimuksen välittömästi. Sen johtaja Naim Qassem kutsui sitä ”nöyryyttäväksi ja häpeälliseksi” ja julisti sen mitättömäksi .

• Israelin varaukset: Pääministeri Benjamin Netanjahu on korostanut, että Israel ei vetäydy ennen kuin Hizbollah on riisuttu aseista. Puolustusministeri on jopa määrännyt joukot valmistautumaan ”pitkäaikaiseen oleskeluun” Etelä-Libanonissa . Netanjahu kutsui sopimusta kuitenkin ”ison iskun” antamiseksi Iranille .

• Sopimuksen mukaan Israel voi vedota oikeuteen ylläpitää turvallisuusvyöhykettä niin kauan kuin se katsoo sen tarpeelliseksiSopimus perustuu vaiheittaiseen malliin, jossa Israel vetäytyy vähitellen pilottialueilta vasta, kun Libanonin armeija on ottanut ne hallintaansa ja varmistanut, ettei Hizbollah toimi siellä. 

• Libanon on yhä syvässä talouskriisissä. Sopimuksen taustalla on kova paine: ilman edistystä aseistariisunnassa Libanon menettää tarvitsemansa kansainvälisen tuen ja rahoituksen, jota se kipeästi kaipaa jälleenrakennukseen ja talouden elvyttämiseen. 

• Armeijan kyvykkyys: Libanonin armeijalla on noin 60 000 sotilasta, mutta se on teknisesti ja taloudellisesti heikko. Sillä ei katsota olevan tarvittavaa tulivoimaa tai institutionaalista kyvykkyyttä suoraan konfliktiin Hizbollahin (jolla on ollut jopa 40 000 taistelijaa) kanssa. Siksi Yhdysvaltain tuki keskittyykin tiedusteluun, operatiiviseen suunnitteluun ja koordinointiin, ei suoraan taisteluun.

Credit: IDF, public domain, Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Mitä uutta

Vastaavanlaisia sopimuksia on Libanonin ja Israelin kesken solmittu jo useita kymmenien vuosien aikana, nyt solmittua edellinen marraskuussa 2024.  Sopimus perustuu uuteen voimatasapainoon, jossa Hizbollah on heikentynyt, Israel painostaa armeijaa, ja Yhdysvallat sekä kansainvälinen rahoitus toimivat vipuvartena. Hizbollahin vastustus ja armeijan rajalliset kyvyt tekevät lopputuloksesta kuitenkin hyvin epävarman.

”Trust, but verify” -malli (Luota, mutta varmista): Toisin kuin aikaisemmat sopimukset, tämä ei ole vain kertaluonteinen lupaus. Kyseessä on suoritusperusteinen (performance-based) kehikko, jossa Libanonin on jatkuvasti todistettava kykynsä hillitä Hizbollahia. Israelin vetäytyminen tapahtuu vaiheittain vasta, kun tietyt ehdot on varmennettu.

Sopimukseen on myös kytketty ehto, joka estää varojen virtauksen aseellisille ryhmille

Uudet vipuvoiman keinot ovat olemassa, mutta Hizbollahin päättäväisyys ja Libanonin armeijan rakenteelliset heikkoudet ovat samat vanhat haasteet, jotka ovat kaataneet kaikki aiemmatkin sopimukset. Lopputulos on siis yhä täysin avoin.

Liite:

Pieni otos IDF:n etelä-Libanonista takavarikoimia aseita. Lähde ja credit kaikkien liitteen kuvien osalta: IDF Spokesperson, public domain

---

The article first appeared – in Finnish – in the online publication Ariel-Israelista suomeksi