Uusi akateeminen tutkimusjulkaisu kiistää Gazan sodan kansanmurha- ym syytökset
Uusi akateeminen tutkimusjulkaisu kiistää Gazan sodan aikaiset ja läntiseenkin valtamediaan levinneet Hamasin ja sen tukijoiden väitteet apartheidista, siirtomaavallan käytöstä ja kansanmurhasta.
Gunther Jikelin (Indiana University Bloomington) ja Philippe Karmen (Centre De Coopération Internationale En Recherche Agronomique Pour Le Développement/CIRAD) kirjoittama uusi tutkimus käsittelee kolmea merkittävää syytöstä Israelia vastaan: kansanmurhaa käsittäen nälänhätänarratiivin sekä apartheidi ja siirtomaavallan käyttöä.
Raportti erottaa siviilikärsimyksen kansanmurha-aikeesta. Jopa erittäin suuri määrä kuolemia, tuhoa, siirtymistä ja puutetta ei automaattisesti osoita kansanmurhaa. Kysymys kuuluu, miksi nämä teot tehtiin ja mitä tekijöitä niillä pyrittiin saavuttamaan.
Raportti selventää, että apartheid ja kansanmurha on määritelty kansainvälisessä oikeudessa ja niillä on erityisiä oikeudellisia elementtejä, jotka on todistettava, kun taas siirtomaavallan käyttö on historiallinen/vertaileva viitekehys eikä tietty rikos.
Seuraavassa erityisesti kansanmurhaan ja nälänhätään liittyviä poimintoja mainitusta julkaisusta joka kokonaan on luettavissa täältä.
Kansanmurha
Kirjoittajat myöntävät, että Gazan sota on aiheuttanut laajamittaista tappamista, loukkaantumista, puutetta ja siviilien kärsimystä, mutta väittävät, että tämä ei ole kansanmurhaa.
Kansanmurhasopimuksen mukaan tappaminen tai vakavan vahingon aiheuttaminen itsessään ei riitä; on oltava myös erityinen tarkoitus tuhota palestiinalaiset fyysisesti tai biologisesti, kokonaan tai olennaisesti, ryhmänä. He kuitenkin väittävät, että todisteet Israelin tavoitteista Gazassa mahdollistavat myös vaihtoehtoisia selityksiä, erityisesti Israelin ilmoittaman tavoitteen voittaa Hamas.
He kyseenalaistavat Amnestyn, B’Tselemin, Physicians for Human Rights Israelin ja YK:n tutkintakomission käyttämän päättelyn osa-alueita, erityisesti nälänhädän,, virallisten lausuntojen ja kansanmurha-aikomuksen päättelyn osalta.
He korostavat, että Kansainvälisen tuomioistuimen vuonna 2024 tekemät väliaikaiset toimenpiteet eivät olleet toteamus kansanmurhan tapahtumisesta.
Raportissa väitetään, että Israelin kampanjan tarkoituksena oli voittaa Hamas, joka hallitsi Gazaa ja toimi tiheästi asutussa siviiliympäristössä, mukaan lukien taistelut tunneleista, kouluista, sairaaloista ja YK:n rakennuksista.
Tämä ei oikeuta laittomia hyökkäyksiä eikä tee siviiliuhreista oikeudellisesti merkityksettömiä, mutta se vaikeuttaa päätelmää, että Israelin tavoitteena oli tuhota palestiinalaiset palestiinalaisina. Kansanmurhatarkoitus on edelleen todistettava eikä sitä voida päätellä pelkästään tuhon laajuudesta.
Raportti kyseenalaistaa päätelmän ruokarajoituksista kansanmurhatarkoitukseen. Se viittaa todisteisiin huomattavista ruokamääristä, jotka tulivat Gazaan sodan eri vaiheissa, humanitaarisista tauoista, rokotuskampanjoista, evakuointivaroituksista ja muista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena oli tukea tai suojella siviilejä. Kirjoittajat väittävät, että nämä tosiasiat eivät todista Israelin toimineen laillisesti, mutta ne muodostavat vastatodisteen väitteelle, jonka mukaan fyysinen tuho oli tavoitteena.
Israelin virkamiesten sotaisat lausunnot eivät automaattisesti ole todiste valtion kansanmurhapolitiikasta, ja artikkeli erottaa retoriikan operatiivisesta politiikasta. Se väittää, että lausunnot, jotka ilmaisevat äärimmäistä vihamielisyyttä Hamasia tai palestiinalaisia kohtaan, eivät johda käskyiksi tai käytännöiksi, joiden tarkoituksena on fyysisesti tuhota palestiinalaisia.
Raportissa todetaan nimenomaisesti, että Hamasin siviilialueiden käyttö ei vapauta Israelia sen velvoitteista erottelun, suhteellisuuden tai varotoimien suhteen. Sen sijaan Hamasin sotilaallinen läsnäolo siviilien keskuudessa on relevanttia suppeamman kysymyksen kannalta siitä, mikä selittää seurauksena olevan tuhokuvion, ja siten myös Israelin aikomusta koskevan päätelmän kannalta.
Raportti viittaa myös siviilien suojelutoimenpiteisiin vastatodisteena. Evakuointivaroitukset, keskeytetytoperaatiot, humanitaariset järjestelyt, rokotuskampanjat ja avun tarjoaminen eivät voi kumota kansanmurhaa. Kirjoittajat kuitenkin väittävät, että ne vaikeuttavat palestiinalaisväestön fyysisen tuhoamisen yleisen aikomuksen päättelyä.
Gazan operaatio jättää muita uskottavia selityksiä; sotilaalliset tavoitteet, Hamasin infrastruktuurin tuhoaminen, panttivankien pelastaminen ja turvallisuus – sen sijaan, että kansanmurhatarkoitus olisi ainoa järkevä selitys.
Nälänhätä
Asiakirjassa käsitellään myös väitteitä nälänhädästä, jonka sen mukaan on oltava tahallisesti aiheutettu ja laskelmoitu ryhmän fyysisen tuhoutumisen aikaansaamiseksi. Asiakirjassa väitetään, että todisteet vakavasta nälästä ja puutteesta osoittavat humanitaarisen katastrofin vakavuuden, mutta eivät itsessään osoita vaadittua tuhoavaa tarkoitusta.
Usein mainittu sotaa edeltänyt noin 500 kuorma-autollisen työpäivää kohden kattoi kaikki hyödykkeet, ei 500 ruokarekkaa, eikä se ole suoraan verrattavissa sodanaikaisiin ruokalukuihin, joita yleisesti raportoidaan kalenteripäivää kohden. Kyseisellä ajanjaksolla aineisto ei tue väitettä, että Israel olisi harjoittanut jatkuvaa nälkäpolitiikkaa estämällä elintarvikkeiden pääsyn Gazaan. Se kirjaa huomattavia elintarvikkeiden määriä, myös vakavan elintarviketurvattomuuden aikana.
Apardheid
Apartheidin osalta kirjoittajat väittävät, että todisteet eivät osoita apartheidia ”varsinaisessa Israelissa” eivätkä Länsirannalla. He kuitenkin tunnustavat vakavan syrjinnän ja epätasa-arvoisen kohtelun, erityisesti Länsirannalla. Kirjoittajat kuitenkin väittävät, että oikeudellisen aseman erot johtuvat osittain miehityksestä, kansallisuudesta, palestiinalaisten itsehallinnosta ja Oslon sopimuksesta pikemminkin kuin välttämättä rodullisen herruuden ylläpitämisen tarkoituksesta.
He korostavat myös turvallisuusnäkökohtia, Israelin oikeudellista tarkastelua ja aiempia neuvotteluja Palestiinan valtiollisuudesta todisteina vaadittua tarkoitusta vastaan. Länsirannan tilanne on vahvin peruste syytökselle, mutta he väittävät, että laillista kynnystä ei ole osoitettu.
Siirtomaavalta
Kirjoittajat väittävät, että siirtomaavallan käsite sisältää joitakin tärkeitä piirteitä, mutta on riittämätön sionismin tai Israelin kokonaiskuvaksi. He huomauttavat, että valtiota edeltävä sionismi sisälsi maahanmuuttoa, maan hankintaa, siirtomaita ja palestiinalaisten siirtymistä, jotka muistuttavat siirtomaavallan malleja. Sionismilla oli kuitenkin myös vahvat kansalliset, pakolaisuuteen ja historiaan/kotiinpaluun ulottuvuudet ja siitä puuttui perinteinen siirtomaa-ajan ”metropoli”.
Vuosien 1947–49 palestiinalaisten siirtymisellä oli useita syitä, mukaan lukien sotilasoperaatiot, pelko, yhteisöjen romahtaminen ja karkottaminen, eikä – kirjoittajien mukaan – osoitettu yksittäinen kokonaisvaltainen suunnitelma kokonaisvaltaista poistamista varten.
He pitävät analogiaa vahvimpana vuoden 1967 jälkeisen Länsirannan uudisasutushankkeen yhteydessä ja väittävät, että Israelin erilaiset alueelliset strategiat ja neuvottelut Palestiinan valtiosta tekevät yhden jatkuvan siirtomaahankkeen luomisen vaikeaksi.
Raportin johtopäätökset
Gazassa on paljon todisteita kuolemasta, tuhosta, siirtymisestä ja kärsimyksestä, mutta kansanmurhaa ei määritellä pelkästään kärsimyksen suuruuden perusteella. Ratkaisevaa lisäelementtiä, aikomusta tuhota palestiinalaiset fyysisesti ryhmänä, ei ole osoitettu vaaditulla tavalla, koska sama näyttö voidaan uskottavasti selittää ainakin merkittävältä osin Israelin sotilaallisella kampanjalla Hamasia vastaan.
Laajat määritelmät ja valikoiva näyttö tekevät syytöksistä toisiaan vahvistavia: siirtomaavalta tarjoaa oletetun eliminoivan logiikan, apartheid esittää tämän logiikan institutionalisoituna, ja kansanmurhaa pidetään sen huipentumana. ”Nykyisen aineiston perusteella apartheidia tai kansanmurhaa ei ole todettu tapahtuneen, eikä siirtokuntakolonialismi ole asianmukainen luokitus – ei edes niissä yhteyksissä, joissa kyseiset syytökset ovat painavimpia. Kun nämä kolme syytöstä esitetään kiistattomina tosiasioina, ne eivät niinkään kuvaa tiettyjä väärintekoja, vaan toimivat välineinä, joilla Israel leimataan ja sen oikeutus kyseenalaistetaan kokonaisuudessaan.”
Oma näkemykseni
Hamasin massiivisen 7.10.2023 tapahtuneen terrorihyökkäyksen – todellisen kansanmurhayrityksen – jälkeen ei kulunut kuin pari päivää Hamasin propagandakoneiston masinoiman apardheid ja kansanmurhasyytösten alkaessa levitä läntisessä mediassa – aivan jo aiemmin tehdyn markkinointisuunnitelman mukaisesti. Ja tämä tapahtui siis jo ennen kuin Israel aloitti varsinaisen Hamasin vastaisen operaationsa Gazassa terrorismin kukistamiseksi, tekijöiden eliminoimiseksi ja panttivankien palauttamiseksi.
Kansanmurha ja nälänhätänarratiivin levittämistä edistivät YK alajärjestöineen, ihmisoikeus- ym pro-Palestiina kansalaisliikkeet jotka pohjasivat tietonsa Gazan hallintoviranomaisiin ei Hamasin propagandakoneistoon. Kansainväliset uutiskanavat käyttivät pääasiallisina lähteinään myös Gazassa toimineita paikallisia toimittajia. Nyttemmin on selvinnyt, että Gazassa toimittajanikkeellä kuolleista henkilöistä noin 200 oli Hamasin jäseniä tai palkkalistoilla eli tiedonvälitys värittyi myös tältä osin.
Kun panttivankien palautus oli saatu päätökseen ja tilanne muuttui ns. matalan intensiteetin sodaksi odoteltaessa tulitauko- ja panttivankisopimuksen toisen vaiheen alkamista eli Hamasin aseistariisuntaa ja sitä seuraavaa IDF:n vaiheittaista vetäytymistä, on tämän vaiheen aikana saatu paljon uutta tietoa Hamasin toiminnasta Gazassa, ulkomaisista rahavirroista, ulkomaisista soluista ja yhteistyjärjestöistä jne.
Jo Gazan sodassa paljastettiin mm nälänhätänarratiivin perusteettomuus. Kun YK vuodesta toiseen kertoi jopa 43000-48000 gazalaislapsen olevan välittömässä kuolemanvaarassa ja kun huolimatta hoitomahdollisuuksien heikkenemisestä ja humanitaarisen avun katkoksista, niin sodan jälkeen on todennettu alle 200 lasten nälkäkuolemaa. Kuvaavaa on että monet nälkiintyneiden lasten kuvista olivat väärennettyjä tai muista sairauksista kuin aliravitsemuksesta johtuvia. Sen sijaan kuvat luurankomaisista panttivangeista hyvinravittujen vangitsijoidensa keskellä olivat todellisuutta.
Edellä referoitu raportti on ensimmäisiä akateemisia osaltaan. Lisätietoa on saatavissa selvitettäessä mm YK-raportoinnin toimivuutta, jos ja kun avustusjärjestöt availevat arkistojaan Hamasin propagandan tahattomasta tai tarkoituksellisesta läpimenosta ja pro-Palestiinajärjestöjen roolista ja kun IDF saa takavarikoitua lisää aineistoa Hamasin vielä jäljellä olevasta tunneliverkosta
Hamasin länsimediassakin läpimennyt propaganda teki kuitenkin tehtävänsä. Sen ansiosta antisemitismi moninkertaistui – joissakin pääkaupungeissa monikymmenkertaistui – länsimaissa eikä terrori-iskuille näy vieläkään loppua
Lähteenä Three Accusations against Israel: Apartheid, Settler Colonialism, and Genocide under Legal and Historical Scrutiny , 25 Sep 2026 by Gunther Jikeli (Indiana University Bloomington) and Philippe Karpe (CIRAD)
The article first appeared – in Finnish – in the online publication Ariel-Israelista suomeksi
Kommentit
Lähetä kommentti